Mikä aivojen osa säätelee tunteita?

Mikä aivoalue säätelee tunteita?

Muistan lukeneeni jostain, että aivojen tunne-elämää ohjaa limbinen järjestelmä. Se on tosi vanha osa aivoja, tiedätkö, sellainen perusjuttu.

Amygdala tuntuu erityisen tärkeältä, ainakin niin minulle kerrottiin yliopistossa. Se reagoi nopeasti uhkaan tai iloon. Jännittävää!

Talamus taas suodattaa aistimuksia. Mielestäni se on kuin porttivahti, joka päättää mitä tiedotuksia päästetään läpi. Ääniä, näkyjä, kaikkea.

Hippokampus liittyi vahvasti muistiin. Koulussa opettaja kertoi, että se auttaa yhdistämään tunteet muistoihin. Esimerkiksi kesäloman mökillä koetut tunteet, ne tallentuvat jotenkin hippokampuksen avulla.

Hypotalamus taas, se hoitaa hormonitoimintaa. Se on kuin koko homman johtaja, säätelee kaikkea stressistä nälkään. 27.7.2023 luin tästä jostakin tieteellisestä jutusta.

Joten kaikki nämä osat, talamus, amygdala, hippokampus ja hypotalamus, työskentelevät yhdessä. Ne tekevät siitä, mikä me ollaan, tunteiden ihmisiä. Aika siistiä, eikö?

Mikä aivojen osa säätelee nälän ja janon tunnetta?

Hypotalamus. Piste.

• Säätelee nälkää.
• Säätelee janoa.
• Myös kehon lämpötilaa. Ei kiinnosta.

Tärkeää: Aivojen biologia on monimutkaista. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus.

Kuten 2023. Muutakin on. Eikä sen tarvitse kiinnostaa. Minua ei ainakaan kiinnosta. Ihan sama.

Mikä säätelee tunteita?

Tunteet… yöllä ne tunkeutuvat pintaan. Miten ne oikein toimivatkaan? On niin paljon kysymyksiä.

Aivot, ne ilmeisesti säätelevät. Limbinen järjestelmä, joku sanoi niin. Vaikea ymmärtää, kaikki ne solut ja signaloinnit.

• Toisten ihmisten tunteet vaikuttavat. Se on niin outoa. Heidän surunsa tarttuu minuun, vaikka yritän olla vahva.
• Sydämeni hakkaa kovempaa, kun näen jonkun itkevän. Verenpainekin saattaa nousta.
• Fysiologiset muutokset. Keho reagoi kuin antaisi signaalin aivoille.

Miksi juuri niin? Miksi olen näin herkkä? Onko tämä normaalia? Ehkä olen liian herkkä.

Muistan sen päivän, kun siskoni soitti ja itki. Äänessä oli hätä. Sydämeni särkyi. Oli kuin olisin itse itkenyt. Itse asiassa itkinkin.

Tämä kaikki on niin sekavaa. Unettomat yöt, ja tunteet pursuavat ulos.

Missä aivojen osassa tunteet ovat?

Aivot… tunteet… kuin sumussa vaeltelisi. Mantelitumake, siellä se lymyilee, syvällä, kuin aarrearkku tai ehkä pikemminkin pelkojen pesä.

• Mantelitumake: tunteiden alkulähde, vahtikoira.
• Aivokuori: tunteiden tulkki, järjen ääni.
• Hippokampus: muistojen kätkijä, tunteiden aikajana.

Se aistii maailmaa, vaaroja, mahdollisuuksia. Sitten se lähettää viestejä, sydän alkaa hakata, kädet hikoavat, tai ehkä hymy leviää kasvoille, kuin aurinko pilvien takaa. Mantelitumake… kuin pieni lapsi, joka säikähtää varjoja.

Entä jos tunteet eivät olekaan vain aivoissa? Entä jos ne ovat kaikkialla, ihossa, hengityksessä, muistoissa? Kuulin joskus, että tunteet asuvat myös sydämessä, en tiedä onko se totta, mutta ajatus on kaunis. Tunteet ovat kuin tuuli, ne tulevat ja menevät, jättäen jälkeensä pienen värinän, muiston hetkestä.

Mikä aivojen osa vaikuttaa tunteisiin?

Tunteiden käsittely on monimutkaista puuhaa aivoissa! Mikään yksittäinen “tunnekeskus” ei ole olemassa, mutta muutamat alueet ovat erityisen tärkeitä:

• Mantelitumake (amygdala): Ehkä tunnetuin tunteiden “päämaja”. Erityisesti pelon ja uhan havaitsemisessa aivan olennainen. Muistan, kun olin lapsena ja pelkäsin ukkosta – se tunne alkoi varmasti sieltä.
• Hippokampus: Tärkeä muistojen muodostamisessa ja säilyttämisessä. Tunteet ja muistot kietoutuvat usein yhteen. Esimerkiksi, tietty haju voi palauttaa voimakkaita lapsuudenmuistoja juuri siksi, että hippokampus yhdistää hajun ja muiston tunteeseen.
• Orbitofrontaalinen aivokuori: Tämä alue osallistuu tunteiden säätelyyn ja päätöksentekoon. Se auttaa meitä arvioimaan tunteiden merkitystä ja toimimaan järkevästi tunteiden pohjalta. Ilman tätä olisimme pelkkiä reaktiokoneita.

On hyvä muistaa, että nämä alueet eivät toimi erillään. Ne ovat osa laajempaa hermoverkostoa, joka prosessoi tunteita ja antaa niille merkityksen. Sama verkosto vastaa myös sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Mikä osa aivoista vastaa tunteista?

Tunteista vastaavat aivot, yllätys, yllätys! Ei mikään yksittäinen osa, vaan monimutkainen verkosto. Ajattele sitä kuin valtava, sähköjohdoilla kuorruttamaton orkestri, jossa jokainen soitin – amigdala, hypotalamus, prefrontaalinen aivokuori ja muut – soittaa omaa osaa tunnemyrskyssä.

• Amygdala: Tämä pikku raivokoiva on tunnemyrskyn kapellimestari. Se reagoi nopeasti uhkiin ja palkitseviin ärsykkeisiin. Kuvittele sitä pieneksi, hermostuneeksi marsalkaksi, joka huutaa käskyjä aivojen muille osille. Ei ihme, että stressissä tulee välillä hieman “amigdalapäinen”.

• Hypotalamus: Tämä hermokeskus on tunteiden fysiologinen ohjaaja. Hän huolehtii sydämen lyöntitiheyden ja hikoilun säätelystä. Tällainen pienikokoinen pomo, mutta vastuuta riittää – muuttaa tunteet ruumiillisiksi reaktioiksi. Ajattele sitä kuin hyvin tehokasta toimistoa, jossa kaiken saa toimimaan.

• Prefrontaalinen aivokuori: Tämän viisaan vanhemman rooli on tunteiden säätelyssä. Se auttaa meille pohtimaan tunteita ja reagoimaan niihin rationaalisesti. Jos amygdala on se hermostunut marsalkka, niin prefrontaalinen aivokuori on harkitseva sotilasstrategi, joka suunnittelee tulevia toimia.

Hippokampus taas tallentaa muistoja, myös tunteisiin liittyviä. Se on kuin aivojen kirjanpito, jossa on merkitty jokainen tunnekokemus ja niihin liittyvä tapahtuma. Ei tallenna pelkkää kokemusta, vaan myös sen aiheuttaman tunteen. Mutta hei, jos hippokampus hajoaa, eihän se estä tunteita kokonaan. Muistaa vaan niistä huonommin. Jotenka? Tunteet itsessään ovat monimutkaisia, kiehtovia ja sekavia, kuten hyvä romanttinen komedia. Joskus hyviä, joskus surullisia, joskus molemmat samanaikaisesti!

2023

#Aivot #Amygdala #Tunteet