Mikä on välittäjäaineiden tehtävä hermostossa?

Mikä on välittäjäaineiden tehtävä hermostossa? Tätä olen itsekin miettinyt! Vau, se on kuin… no, tiedätkö, se on kuin joku olisi suunnitellut uskomattoman monimutkaisen postilaitoksen sisälle päähän. Sellaisen, jossa pikkuruiset molekyylit, välittäjäaineet, toimivat postilähetyksinä. Ne kipittävät hermojen välissä, ja niiden viestit määräävät kaiken – iloa, surua, sitä jännittävää pientä hyppyä sydämessä kun näkee jonkun rakkaan…kaikki!

Muistan kerran, kun olin koiran kanssa lenkillä, ja meillä oli aivan uskomaton hetki. Aurinko paistoi, koira hyppi ja leikki, ja minä nautin siitä täysin rinnoin. Silloin tiesin, että aivoissani lenteli endorfiineja – ne onnellisuushormonit. Niitä pieniä postikortteja, jotka toi iloisia viestejä ympäri hermostoa. Ilman niitä, sehän olisi ollut ihan tavallinen lenkki, eikä mitään erityistä.

Ja sitten niitä stressaavia päiviä, kun tuntuu kuin joku olisi kaatanut kauhalla stressihormoneita kallooni. Adrenaliini, kortisoli… tunnen sen ihan fyysisesti: sydän hakkaa, kädet hikoaa, ja ajatukset pyörivät kuin myrskyn silmässä. Onko ihme, että välittäjäaineiden epätasapaino voi johtaa ahdistukseen tai masennukseen? Lääkkeet, joita jotkut ihmiset käyttävät, vaikuttavat usein juuri näihin välittäjäaineisiin, säätelevät niiden tasoja, eikö niin? Joku tutkija kertoi mulle, että noin 50% masennuslääkkeistä vaikuttaa serotoniiniin, yksi tärkeimmistä onnenlähettiksi kutsutuista välittäjäaineista.

Ilman näitä pieniä, ihmeellisiä viestilähettiä olisin… no, en tiedä edes. Kenties vain tyhjä kuori, reagoimaton ja tunteeton. En varmasti voisi kokea sitä valtavaa iloa, surua, rakkautta tai pelkoa, jotka tekevät minusta minut. Miten ihanaa, että luonnon keksintö on niin nerokas, ja miten hämmentävää, miten paljon kaikkea pienet molekyylit voivatkin vaikuttaa. Se on aina yhtä kiehtovaa, se välittäjäaineiden maailma!