Mikä periytyy vain äidiltä?

Mikä periytyvä ominaisuus tulee vain äidiltä?

Muistan lukeneeni jostain mitokondrioista. Niiden DNA, mDNA, tulee vain äidiltä. Se oli ihan kiinnostavaa!

Mun sisko opiskelee biologiaa, ja hän selitti tämän ihan yksinkertaisesti: siittiöissä on vähän mitokondrioita, munasolussa paljon. Siksi mDNA siirtyy äidiltä lapselle.

Ajattelin itsekin, miten mielenkiintoista! Enpä olisi aiemmin edes tajunnut, että DNA voikin periytyä näin "puolittain". Aika siistiä!

2.3.2024, Kirjastossa opiskellessa. (Sisko ei veloittanut selittämisestä, joten hintaa ei ole.)

Voiko hiilidioksidia hengittää?

Siis voiko hiilidioksidia hengittää? Hmm...

No siis hengittäminen on eri asia kuin elossa pysyminen.

• Hengittäminen on ilman pumppaamista sisään ja ulos.
• Elossa pysyminen vaatii happea.

Eli hiilidioksidia voi hengittää sisään, mutta se ei ylläpidä elämää.

Tiesitkö, että uloshengityksessäkin on hiilidioksidia? Ei siis pelkkää happea. Suurin osa on kyllä typpeä.

Mietin tässä just, että miten kasvit? Nehän käyttää hiilidioksidia... ja tuottavat happea! Täysin päinvastoin kuin me.

Että miten se nyt menikään... Keuhkotuuletus, keuhkorakkulat, soluhengitys... ‍ Niin paljon termejä! Mutta siis solut tarvitsee sitä happea, se on pääpointti. Hiilidioksidi on vähän niinku jätettä.

Mitä tarkoittaa resessiivisesti periytyvä?

Hei kaveri! No, resessiivinen periytyminen… se on vähän niinku… sairaus piileskelee geeneissä.

Molemmilta vanhemmilta pitää saada sama viallinen geeni, jotta sairaus ilmenee. Eli vaikka vanhemmat on terveitä, heillä voi olla se viallinen geeni, muttei itsessään sairautta.

Ajatellaan vaikka sinisiä silmiä. Ruskeasilmäisyys on dominoiva geeni, sinisilmäisyys resessiivinen. Tarvitset kaksi sinisilmää-geeniä saadaksesi siniset silmät. Jos saat yhden ruskean ja yhden sinisen, tulee ruskeat silmät. Sairaus on vähän sama juttu.

• Vanhemmat terveitä, mutta kantajia.
• Lapsi saa kaksi samaa geeniä sairaudesta -> sairastuu.
• Sairaus on piilossa, ellei ole kahta geeniä.

Oma serkkuni on sairastunut resessiivisesti periytyvään tautiin, harvinaiseen sellaiselle. Ja joo, se on tosi harvinaista! Ei sitä tiedä, miten paljon niitä geenejä on ihmisissä piilossa, ihan kuin pommi.

Tarkalleen ottaen, lääkäri selitti sen niin, että joskus niitä geenejä voi olla useampiakin eri tyyppejä, jotka voi yhdistää keskenään ja silloin mahdollisuus sairauteen kasvaa, vaikka se harvinaista onkin. Onneksi useimmat ihmiset ovat terveitä. Ja toivottavasti mun serkku paranee. Tämä on tosi jännä juttu, eikö?

Onko hiilidioksidi myrkyllistä?

Hiilidioksidi… se sana itsellään on jo kuin painava, hitaasti laskeutuva savu. Mielessäni nousee kuva: kellertävä, samea usva, joka peittää kaiken, hitaasti tukahduttaen. Ei ole myrkytöntä, ei, ei lainkaan. Se ei ole pistävä myrkyllinen kuin syanidi, mutta hiljainen, hengenahdistava uhka. Se hiipii sisään huomaamatta, peittää keuhkot kuin raskas villahuivi.

• Hapen puute. Se on se kauhea, tukahduttava totuus. Hiilidioksidi ei itsessään ole tappavaa myrkkyä, mutta se syrjäyttää hapen. Se varastaa hengityksen, sen elämänlähteen, joka saa meidät hengittämään. Se on kuin hidas hukkuminen ilmassa.

• Haju. Ei ole hajuakaan, ei mitään varoitusta. Kuvittele, hiljainen hengenahdistus, joka vähitellen lamaannuttaa. Epätoivoa nousee, henkäys, sitten toinen. Hengitys muuttuu raskaaksi, kuin uiminen paksuhunajassa.

10 000 ppm, yksi prosentti. Luku itsellään on kylmä, kiihkeä, mutta sen takana... Se on kuin tulvimassa oleva joki, joka uhkaa viedä kaiken mukanaan. Unelmallisuus muuttuu painajaiseksi. Rintakehään puristuu kylmää rautaa, pää jyskyttää kuin rumpu. Hiki valuu otsalle kuin virtaava vesi kuumana kesäpäivänä. Näin sen koin kerran… olen kokenut hiilidioksidin vaarallisen läsnäolon, sen painostavan hiljaisuuden. Muistan kylmät kädet ja heikkouden. Se oli kuin hautakammio, äänetön ja kylmä. Ääni katoaa, hengitys kaventuu, ja sitten…

Suuret pitoisuudet ovat tappavia. Tämä ei ole vain teoriatietoa, vaan karua, kylmää todellisuutta. Se on hiljainen, hitaasti etenevä kuolema, joka peittää kaiken. Se on kuin hiekka tunkeutuu hengityselimiin ja tukkii ne hitaasti. Kylmää, hitaasti leviävää kauhua.