Mikä puulaji on kovin?

Mikä puulaji on kovin: 5060 vs 4500 Janka-arvo

Kun selvitetään mikä puulaji on kovin, materiaalin poikkeuksellisen tiheyden ja kestävyyden ymmärtäminen on olennaista oikeanlaista puuta valittaessa. Vaikka selkeät mekaaniset mittaukset kertovat materiaalista todella paljon, pelkät luvut eivät kuitenkaan paljasta koko totuutta puun lopullisesta käyttökelpoisuudesta. Lue lisää näistä kaupallisesti arvostetuista materiaaleista ymmärtääksesi mekaanista kestävyyttä.

Maailman kovimmat puulajit: Australian Buloke ja Lignum Vitae

Kysymykseen maailman kovimmasta puusta on selkeä ja mitattava vastaus. Maailman kovin tunnettu puulaji on Australiassa kasvava Australian Buloke (Allocasuarina luehmannii). Sen Janka-kovuusarvo on huikeat 5060 paunaa, mikä tekee siitä lähes käsittämättömän tiheää ja kestävää materiaalia. ^[1]

Kaupallisesti ja mekaanisesti arvostetuin erittäin kova puulaji on puolestaan Guaiacum officinale eli aidoksi lignum vitaeksi (pockwood) kutsuttu puu, jonka Janka-arvo on noin 4500. ^[4]

Mitä Janka-arvo todellisuudessa tarkoittaa käytännössä?

Janka-kovuustesti mittaa yksinkertaisesti sitä voimaa, joka tarvitaan upottamaan 11,28 millimetrin teräskuula puoliväliin puun pintaa. O^[5] llaanpa rehellisiä - tämä luku kertoo paljon, mutta se ei kerro koko totuutta puun käyttökelpoisuudesta.

Kun tein ensimmäisiä vaativampia puutöitäni, luulin kovuuden tarkoittavan suoraan kestävyyttä. Se oli valtava virhe. Yritin rakentaa ulkokalusteita erittäin kovasta, mutta huonosti lahoa kestävästä puusta. Tuloksena oli halkeillut ja täysin pilalle mennyt penkki jo yhden talven jälkeen. Kesti kauan ymmärtää, että Janka-arvo mittaa vain iskunkestävyyttä ja pinnan naarmuuntumista - ei joustavuutta tai säänkestävyyttä. Nykyään tiedän paremmin.

Kovuus vastaan hauraus

Yleinen ohje on valita mahdollisimman kova puu kovaan kulutukseen. Mutta tässä on asia, joka usein yllättää monet aloittelijat. Erittäin kova puu ei ole aina paras materiaali kestäviin huonekaluihin. Vaikka kovuus estää naarmuja, se tekee puusta huomattavasti hauraamman. Se voi lohjeta yllättävän helposti, jos siihen kohdistuu vääränlaista rasitusta tai iskua sivusuunnasta.

Mikä on Suomen kovin puulaji?

Monet puutyöharrastajat kokevat hämmennystä suomalaisten ja ulkomaisten puulajien kovuuseroista. Vaikka emme yllä trooppisten puiden lukemiin, Suomessa kasvaa myös erittäin kestäviä puita.

Suomessa luonnonvaraisista puista kovimpia ovat tiheäsyiset lehtipuut, kuten rauduskoivu ja saarni. Saarni on erityisen suosittua työkaluissa ja urheiluvälineissä sen kovuuden ja joustavuuden ainutlaatuisen yhdistelmän ansiosta. Esimerkiksi Eebenpuu (Ebony) on myös tunnetusti yksi maailman tiheimmistä ja painavimmista puulajeista, mutta kotimainen saarni tarjoaa usein käytännöllisemmän vaihtoehdon pohjoisissa olosuhteissa.

Huoli erittäin kovien puiden työstettävyydestä

Tämä on todellinen kipupiste. Työkalujen kuluminen on valtavaa näiden harvinaisuuksien kanssa. Yli 4000 Janka-arvon puut tylsyttävät tavalliset teräksiset terät muutamassa minuutissa. Se on kallista leikkiä.

Olen nähnyt monien harrastajien turhautuvan täysin, kun he yrittävät työstää Lignum vitaeta perinteisillä sirkkelinterillä. Puu alkaa savuta, terä palaa pilalle ja projekti pysähtyy. Ratkaisu on yksinkertainen, mutta vaatii investointeja. Karbiditerät ovat pakollisia. Hidas syöttönopeus on pakollinen. Edes näillä varotoimilla työstö ei ole nopeaa, mutta se on ainoa tapa onnistua tuhoamatta työkaluja.

Tunnettujen puulajien kovuusvertailu

Australian Buloke (Allocasuarina luehmannii)

- Erikoisesineet, sorvaus, korkean kulutuksen kohteet

- Erittäin vaikea, vaatii erikoistyökalut ja hidasta työstöä

- 5060 paunaa - maailman kovin tunnettu puu

Lignum vitae (Guaiacum officinale)

- Laakereiden osat, vasaroiden päät, kustomoidut erikoistyökalut

- Vaikea, mutta luontaiset öljyt auttavat voitelussa

- Noin 4390 paunaa

Tammi (Oak)

- Huonekalut, lattiat, rakentaminen

- Hyvä, kultainen keskitie kovuuden ja helppouden välillä

- Noin 1290 paunaa

Matin leikkuulautaprojekti Lignum vitaesta

Matti, 35-vuotias harrastepuuseppä Tampereelta, halusi tehdä asiakkaalle ikuisen ja vettä hylkivän leikkuulaudan kalliista Lignum vitaesta. Hän tiesi puun olevan kovaa, mutta aliarvioi täysin materiaalin vastarinnan.

Hän aloitti sahauksen tavallisella pöytäsirkkelillään. Kymmenen senttimetrin jälkeen terä tylsyi täysin, puu alkoi savuta voimakkaasti friktion takia ja työpajaan levisi palaneen öljyn haju. Matti oli todella turhautunut ja valmis heittämään kalliin lankun roskiin.

Eräänä iltana hän päätti muuttaa lähestymistapaansa täysin. Hän tilasi erikoisvahvistetut karbiditerät, laski sirkkelin kierrosnopeutta ja alkoi syöttää puuta terälle vain millimetri kerrallaan. Hän oppi kuuntelemaan terän ääntä ja antoi työkalun levätä säännöllisesti.

Kahden viikon taistelun jälkeen leikkuulauta oli valmis. Se painoi uskomattoman paljon, mutta hylki vettä luonnostaan puun omien öljyjen ansiosta. Matti oppi kantapään kautta, että näiden äärimmäisten materiaalien kanssa voima ei koskaan voita kärsivällisyyttä.