Mikä on luonnon kovin aine?

Timantti. Siis luonnon kovin aine. Kukapa ei olisi joskus ihaillut sen säihkettä? Muistan, kun näin ekaa kertaa äitini vihkisormuksen, pienenä tyttönä. Se kimalteli niin, että piti oikein siristää silmiään. Ajattelin silloin, että se on varmaan tehty jostain taianomaisesta materiaalista. No, ehkä tavallaan onkin. Syntyyhän se syvällä maan uumenissa, valtavassa paineessa ja kuumuudessa... melkein kuin alkemiaa.

Onhan se nyt aika uskomatonta, että jotain niin kaunista voi olla myös niin kovaa. Luonnon kovin. Piste. Vaikka, no, on kai jotain keinotekoisia materiaaleja, jotka ovat vielä kovempia. Eikö niitä kutsuta wurtzite-boorinitridiksi tai jotain? En mä nyt ihan tarkkaan muista... Mutta luonnossa esiintyvistä, timantti vie voiton. Se on selvä.

Muistan lukeneeni jostain, että timantin kovuus Mohsin asteikolla on kymmenen. Kymmenen! Se on asteikon ylin arvo! Mitä se nyt sitten tarkoittikaan käytännössä? No, sitä, että sitä ei voi naarmuttaa millään muulla luonnonmateriaalilla. Ei siis ihme, että niitä käytetään leikkaustyökaluissa ja ties missä. Ja tietenkin koruissa. Koska, no, onhan se nyt vaan niin kaunis. Ja kestävä. Ikuinen, melkein. Niin kuin äitini rakkaus isääni. Tai ainakin siltä se silloin pienenä tuntui.