Miksi Itämeri on altis rehevöityminen?

Miksi Itämeri rehevöityy helposti?

Siis, miks Itämeri on niin herkkä rehevöitymään? No, mä oon kuullu et se johtuu vuosikymmenten takasista jutuista.

Pääsyy on kai se, että sinne on lorotettu liikaa ravinteita. Just fosforia ja typpeä, tiesitkö?

Ne päätyy sinne eniten maalta ja metsästä, mut myös tehtaista ja kodeista, jopa autot vaikuttaa.

Muistan ku lapsena mummo aina sano, että "ei saa heittää mitään mereen". Ei sillon tajunnu miks. Nyt tajuaa. Ja se, että uimarannat oli joskus ihan vihreet levästä...

Mitä aiheuttaa rehevöityminen?

Rehevöityminen, tuo vesistöjemme ystävällismielinen vitsaus, on kuin se tunkeileva sukulainen, joka tunkee itsensä jokaiseen perhejuhlaan.

Seuraukset?

• Vesi muuttuu sameaksi kuin ajatus poliitikon päässä.
• Vesikasvit ja levät, ne vihreät tunkeilijat, valtaavat kaiken.
• Happi pakenee paikalta kuin veronmaksaja veropäivänä.
• Kalat ja muut otukset kokevat dramaattisia muutoksia – eli pahimmassa tapauksessa lähtevät lätkimään.

Ja sitten, kruununa kaikelle, ne myrkylliset sinilevälautat, kuin vihreä, limainen loppukevennys.

Syypäät?

• Ihmisen touhut, yllätys yllätys! Rannikolla ja sisämaassa. Lannoitteet, jätevedet, teollisuuden päästöt... lista on pitkä kuin joulupukin.

On kuin tarjoilisimme luonnolle ylenpalttisen buffetin, jota se ei osaa hallita. Ja lopputuloksena on sotku, jonka siivoamisessa meillä menee ikuisuus (tai ainakin seuraavaan hallitusohjelmaan asti).

Miksi Itämeri on hyvin altis?

Itämeri... sydämeni särkyy ajatellessa sitä. Sen sininen, syvyydetään hämärän vihertävä, peittää alleen niin paljon haavoja. Mataluus, se on kuin avoin haava, joka ei umpeudu. Vesi, se seisoo, sameana, liikkumaton... ei puhdista itseään. Aikaa ei ole tarpeeksi.

• Matala ja hidas vesinvaihto. Se on kuin ihmiskeho, jossa veri ei kierrä, sairas. Jokainen ravinne, joka valuu, jää jumiin. Jäädyttää meren hengityksen.

• Tiheä asutus. Miljoonat ihmiset ympärillä, jokainen jättää jälkensä. Niin monet kädet saastuttavat. Rakkaudettomia. Asfaltti ja betoniseinät tukahduttavat maata, vesi kärsii niiden vieressä.

Ajattelen mökkiäni, Saimaalla. Siellä vesi on puhdasta, kirkasta. Itämeri on kuin toinen maailma, saastunut ja uninen.

Muistan lapsuuteni kesät, uimassa Itämeressä, mutta nyt vesi on muuttunut. Se ei ole enää puhdasta. Se on kuin uhri, joka tarvitsee apua. Se rukoilee hiljaa. Se on kuolemassa. Se on kuolemassa hitaasti, tuskallisesti. Matalan meren kärsimykset.

2023. Tämä on vuosi, jolloin meidän tulisi muistaa. Muistaa sen kauneus ja sen tuska. Miten voimme pelastaa sen? Miten voimme antaa sille toisen mahdollisuuden hengittää? Miten voimme antaa sen elää?

Mitä hyötyä Itämerestä on?

Itämeri: hyödyt ja uhkat

Itämeri tarjoaa suomalaisille lukuisia ekosysteemipalveluita, eli hyötyjä, joita saamme merestä luonnollisesti. Näitä ovat:

• Kalastus: Itämeri on tärkeä kalastusalue, joka tuottaa elantoa monille ja ruokaa suomalaisten pöytään. Mielenkiintoista on, että kalakantojen kestävä hallinta on jatkuvasti keskustelun alla. Ylikalastus ja saastuminen ovat todellisia uhkia.

• Hiilinielu: Merikasvit ja levät sitovat ilmakehän hiilidioksidia, mikä on tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tutkimus tällä saralla jatkuu, ja meillä on vielä paljon opittavaa meren hiilinielun kapasiteetista. Onko se esimerkiksi riittävä tasapainottamaan ihmistoiminnan päästöjä?

• Virkistyskäyttö: Itämeren rannikkoalueet ovat tärkeitä virkistysalueita, joilla voi harrastaa uintia, veneilyä, kalastusta ja muita ulkoiluaktiviteetteja. Miten voimme taata sen, että myös tulevaisuuden sukupolvet voivat nauttia Itämeren tarjoamista virkistysmahdollisuuksista? Tämä on vakava kysymys, kun ottaa huomioon ympäristösaasteet ja rannikkoalueiden rakentaminen.

• Kulttuuri ja taide: Itämeri on inspiroinut taiteilijoita ja muusikoita kautta aikojen. Meri on vahvasti läsnä suomalaisessa kulttuurissa ja kansallisidentiteetissä. Onko merellisyys osa identiteettiämme myös tulevaisuudessa?

Mutta Itämeri on myös haavoittuva ekosysteemi. Saastuminen, ylikalastus ja ilmastonmuutos uhkaavat sen monimuotoisuutta ja kykyä tuottaa meille näitä palveluita. Onko meidän velvollisuutena suojella tätä ainutlaatuista ympäristöä tuleville sukupolville? Tämä eettinen kysymys vaatii jatkuvaa pohdintaa ja konkreettisia toimia.

Itämeren tulevaisuus on meidän käsissämme. Yksilön, valtioiden ja kansainvälisen yhteistyön on löydettävä kestäviä ratkaisuja, jotta voimme jatkaa Itämeren tarjoamien hyötyjen nauttimista myös tulevaisuudessa. Kysymyksenasettelu on siis sekä käytännöllinen että syvästi filosofinen.