Miksi kirsikkapuu ei kuki?

1 vuotta sitten 56 katselukertaa

Voi, kuinka harmittaa, ettei kirsikkapuusi kuki! Tiedän tunteen, kun odottaa innolla niitä herkkiä kukkia, mutta puu pysyy sitkeästi lehtivihreänä. Luultavasti puu on vielä liian nuori kukkiakseen. Muistan omalta pihaltani, että kirsikkapuuhun ilmestyi ensimmäiset kukat vasta vuosien odotuksen jälkeen. Toivottavasti pääset pian ihailemaan kukkaloistoa! Ehkä ensi keväänä? Kannattaa myös varmistaa, ettei puu kärsi kuivuudesta.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voi, kuinka kurja juttu, että kirsikkapuusi ei kuki! Minäkin olen kokenut saman pettymyksen. Muistan sen odotuksen, sen jännityksen kevään saapuessa – kuin odottaisi rakkaan ystävän kirjettä, ja kirje jää tulematta. Sitten siellä se seisoo, vihreä ja hiljainen, eikä hiiskahdusta kukista. Miksi se ei kuki? Onko se liian nuori? Vai mikä sille on?

Mun oma kirsikkapuu, pieni, herkkä taimi silloin, oli aivan pieni juttu. Muistan istuttaessaan, kuinka pieni se oli, ja mietin että milloin se ehtii kukkia? Useampi vuosi meni, vuosia, ennenkuin siitä saatiin edes pienet, vaatimattomat kukat. Niin paljon odotusta ja kärsivällisyyttä, että se vasta sattui! Se on jotain sellaista… aikaa ja kärsivällisyyttä. Ehkä se on sekin juttu, että pitää antaa puulle aikaa. Luin jostain, että kirsikkapuut, riippuen lajikkeesta, voivat alkaa kukkia jopa 3-7 vuoden ikäisinä, ja toiset vieläkin myöhemmin. Eli 7 vuotta! Huh huh. Se on aika pitkä aika!

Mutta sitten, kun ne kukat lopulta aukeaa… Oi, se on taianomaista! Se on kuin pikkuinen ihme. Niin kaunista, niin herkkää, niin… täydellistä. Ja kun tietää, kuinka kauan on odottanut, niin se on vieläkin ihmeellisempää. Ehkä sun puusi on vain hieman kärsimätön? Tai sitten se tarvitsee jotain enemmän; ehkä maaperässä ei ole tarpeeksi ravinteita? Tai sitten se kärsii kuivuudesta – se on aika yleistä. Muista tarkistaa, että maaperä on kosteaa. Älä anna sen kuivua täysin!

Ensi keväänä ehkä se kukkii? Toivotaan sitä! Mutta vaikka ei, älä lannistu. Se odotus, se rakkaus omaa pientä puuta kohtaan… se on siinäkin jotain kaunista, eikö? Ja ajattele sitä valtavaa riemua, kun se ensimmäinen kukka lopulta avautuu. Se on aivan ehdottomasti sen odotuksen arvoista.