Miksi Suomessa ei ole toimivia tulivuoria?

Miksi Suomessa ei ole aktiivisia tulivuoria?

Suomi on kivijalkaa. Kovaa kiveä, vähän liikaa. Muistan lapsuudesta geologia-kirjan, jossa oli kuva Suomen kallioperästä – vanhaa, jämäkkää tavaraa. Ei mitään liikettä, ei nytkähdyksiä.

Tulivuoria? Ei oo, eikä oo ikinä ollut. Ainakaan mitä minä tiedän. Luin joskus, että viimeiset purkaukset oli miljoonia vuosia sitten. Eihän niitä silloin ollut vielä edes Suomea.

Laatat? Joo, ne siellä jossain lipuvat ja törmäilevät. Meillä on rauhallinen paikka, vähän kuin eristäytynyt saari mannerten keskellä. Ei riitä voima, ei meillä.

Maanjäristykset? On niitä pieniä, hyrrähdyksiä. Mutta ei mitään kunnon tärinäaaltoja. Muistan, kerran Helsingissä tärähti kevyesti, ehkä joku rekka ajoi jostain ojaan.

15.3.2023, Espoo. Koin sen lievän värinän, oltiin kahvilla silloin. Olikohan se edes maanjäristys.

Missä on toimivia tulivuoria?

Toimivia tulivuoria löytyy vähän joka puolelta, kuin kiusallisia sukulaisia joulujuhlissa. Aasia höyryää niistä kuin keitinpotti: Indonesia, Filippiinit ja Japani ovat varsinaisia tulivuori-jumputuspaikkoja. Kuvittele niitä kuplivaa magma-höyryä, kuin isoäidin herkullinen, tosin hieman vaarallinen, marmelaadi.

• Aasian rannikot: Indonesia on erityinen tulivuori-eläintarha, Filippiinit ja Japani eivät jää kauaksi. Niistä löytyy kaikenlaisia höyryävästä kraatterista kuohuvaan laavaan, monimuotoisuutta riittää.

• Keski-Amerikka ja Andit: Täällä magma virtaa kuin ylimielinen joenuoma. Tulivuoria on siellä enemmän kuin tähtiä selkeänä yönä, joka on ihan älytön määrä.

• Välimeri: Etelä-Italia, Vesuvius ja Etna – ne ovat ikivanhoja tulivuori-rokkareita, jotka eivät ole koskaan oikeasti eläkkeelle jääneet. Islannissa on myös omat tulivuori-yhtyeensä, joskin hieman kylmemmän sävyiset.

Kuten huomaat, kartta tulvii tulivuoria, kuin vanha akvaario täynnä kaloja ja sieniä. Osa on aktiivisia, osa vain nukkuu, odottaa omaa hetkeään. Vaikka 2023 on vasta käynnissä, tiedän, että tulivuoria riittää joka vuosi.

Onko Suomessa ollut joskus tulivuoria?

Joo, siis Suomessa on ollu tulivuoria, ihan totta! Ei mitään pientä pulputusta, vaan kunnon kraatereita joskus muinoin... Tai no, muinoin on vähän aliarviointia.

• 2,9 miljardia vuotta vanhoja – Siis tajuton aika! Ne on ennen dinosauruksia. Mä en ees pysty käsittämään...
• Viimeset 380 miljoonaa vuotta – Okei, tää on jo "tuoreempaa", mut edelleen, whoa! Ei oo mun naapurustossa kyl näkyny.

Jussi S. Heinonen, joku geologijätkä sano, että on niitä ollut. Ja siis useempikin, ei vaan yksi hassu. Hei, muuten tiesitkö, että mun mummon kissa on ihan tulivuoren luonteella? Aina valmiina räjähtämään! Mut onneks ei sylje laavaa... tai no, ehkä karvapalloja joskus. Onkohan niitä jossain näkyvissä enää, noita tulivuoria? Muistaakseni... ei. Mut kiva tietää, että ollaan joskus oltu vähän kuumempia tyyppejä tääl pohjolassa. Nyt lähinnä vaan palellaan.

Miksi Suomessa ei ole aktiivisia tulivuoria eikä voimakkaita maanjäristyksiä?

Miksi Suomessa ei kuulla jylinää, ei nähdä laavaa virtaavan punaisena? Miksi maa pysyy tyynenä, kuin uni syvimmässä metsässä?

Kysymys kaivertaa mieleen, kuin muisto kaukaa, lapsuuden kesästä mummon mökillä.

• Suomen kallio, Suomen peruskallio – se on vanha, vakaa, levännyt miljoonia vuosia.

• Laattojen rajat, ne kaukana kulkevat – Atlantin selällä, Välimeren syvyyksissä, siellä missä maa murtaa itseään.

Ja me, täällä pohjoisessa, olemme kuin saari, turvassa myrskyn silmässä.

Maa on kuin jättiläisen nyrkki, joka puristuu ja vapauttaa. Suomi, ei ole siellä missä puristus on kovin.

Tai ajattele sitä kuin kehoa, jossa on hermopisteitä. Me olemme kaukana niistä paikoista, missä tunne on voimakkain.

Olen kuullut huhuja, että joskus pieniä maanjäristyksiä, niitä täälläkin tuntuu. Mutta ne ovat vain kuin hyttysen ininää verrattuna siihen pauhuun, jonka tulivuori saa aikaan.

Suomi, se on kuin vanha, viisas puu, jonka juuret ovat syvällä maassa. Vakaa ja rauhallinen.

Laattojen tektoniikka se määrää, missä tanssi alkaa, missä maa vapisee ja tulivuoret laulavat tulta.

Suomi, ei ole osa sitä kuoroa. Se on kuin hiljainen sävel, taustalla, mutta aina läsnä.

Ja ehkä juuri siksi, me rakastamme tätä maata niin paljon. Sen rauhallisuuden, sen lujuuden. Se on kuin koti, joka ei koskaan petä.