Miksi viruksia ei luokitella eliöiksi?

Virukset – elämän rajalla, mutta eivät elämää itseään

Virukset ovat mikroskooppisia hiukkasia, jotka aiheuttavat monia sairauksia sekä ihmisillä että muilla eliöillä. Niiden kyky tarttua ja aiheuttaa tauteja on kiistaton, mutta kysymys siitä, ovatko virukset eliöitä, on monimutkaisempi ja johtaa usein väärinkäsityksiin. Yksinkertaisesti sanottuna: virukset eivät täytä kaikkia eliön määritelmän kriteereitä, joten niitä ei luokitella eläviksi organismeiksi.

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi viruksia ei pidetä eliöinä, on niiden puute solurakenteessa. Kaikki tuntemamme eliöt, bakteereista nisäkkäisiin, koostuvat soluista – pienistä, itsenäisesti toimivista yksiköistä, joissa tapahtuu kaikki elämälle välttämättömät prosessit. Viruksilla puuttuu tämä perustava ominaisuus. Ne koostuvat geneettisestä materiaalista (DNA tai RNA) ja proteiinivaippasta, mutta niillä ei ole solukalvoa, solulimaa eikä organelleja, joita solujen sisällä toimii.

Toinen keskeinen ero on aineenvaihdunnan puuttuminen. Eliöt omaavat aineenvaihdunnan, eli joukon kemiallisia reaktioita, jotka tuottavat energiaa ja rakennuspalikoita solujen toiminnalle. Virukset eivät kykene tähän itsenäisesti. Ne ovat täysin riippuvaisia isäntäsolusta, jonka aineenvaihduntakoneistoa ne käyttävät lisääntymiseen. Virukset tunkeutuvat isäntäsoluun, käyttävät sen mekanismeja kopioidakseen oman geneettisen materiaalin ja pakottavat solun tuottamaan uusia viruksia. Itse virukset eivät tuota energiaa eivätkä rakenna itseään.

Lisääntyminen on myös olennainen osa eliöiden määritelmää, ja virusten lisääntyminen on erittäin epätavallista. Ne eivät lisääntyne itsenäisesti, vaan ainoastaan ottamalla haltuun isäntäsolun. Tämä parasitisminen elämäntapa eroaa merkittävästi eliöiden itsenäisestä lisääntymisestä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka virukset ovat biologisesti mielenkiintoisia ja vaikuttavat merkittävästi elämään maan päällä, niiden puute solurakenteessa ja itsenäisessä aineenvaihdunnassa sekä niiden riippuvuus isäntäsolusta lisääntymiselle erottavat ne selvästi kaikista tuntemistamme eliöistä. Ne sijaitsevat kuin elämän rajalla, ja niiden luokittelu on edelleen keskustelun aihe biologien keskuudessa. Mutta yleiset kriteerit eliölle rajaavat virukset selvästi elotonta materiaalia lähemmäksi.