Miten eliöt voidaan luokitella?

Mitä eroa on käsitteillä eliö ja eliökunta?

Mitä eroa on käsitteillä eliö ja eliökunta?

b) Mitä eroa on käsitteillä eliö ja eliökunta?

Eliö on yksittäinen elävä olento, esimerkiksi yksi koivu, yksi kissa, yksi ihminen. Se on itsenäinen yksikkö, jolla on kaikki elämän ominaisuudet: aineenvaihdunta, lisääntyminen, kasvu jne. Muistan lukeneeni tästä biologian kirjasta 2022 syksyllä, kun valmistautua ylioppilaskirjoituksiin. Olin silloin todella stressaantunut. Ajattelin, että nyt menee kaikki pieleen. Onneksi meni kuitenkin hyvin.

Eliökunta taas on suurempi kokonaisuus. Se on ryhmä eliöitä, joilla on yhteisiä ominaisuuksia. Eliökunta voi olla esimerkiksi eläinkunta, kasvikunta tai sienikunta. Eliökunta kattaa kaikki sen kuuluvat eliöt. Eliöt kuuluvat aina johonkin eliökuntaan. Ajattelen tätä vähän niinkuin perhettä; perheenjäsenet (eliöt) kuuluvat perheeseen (eliökunta). Tämä oli sellainen “aha”-kokemus silloin biologian tunnilla.

• Eliö: Yksittäinen elävä olento.
• Eliökunta: Ryhmä eliöitä yhteisillä ominaisuuksilla.

Eliö kuuluu aina johonkin eliökuntaan, mutta eliökunta koostuu monista eliöistä. Ajatus tästä selveni vasta, kun yritin selittää tätä sisarelleni, joka oli vaikeuksissa biologian kotitehtävän kanssa. Muistan olleeni tuolloin yllättävän kärsivällinen. Oli ihanaa voida auttaa häntä.

Pääkohdat:

• Eliö on yksittäinen elollinen olento.
• Eliökunta on laajempi luokitus, ryhmä eliöitä jaettu yhteisten piirteiden perusteella.

Esimerkiksi yksi koivupuu on eliö, ja se kuuluu kasvikuntaan. Kasvikunta on eliökunta.

Ovatko virukset yksisoluisia eliöitä?

Ei. Virukset eivät ole yksisoluisia eliöitä.

• Ne eivät ole soluja ollenkaan. Eivät yksisoluisia, eivätkä monisoluisia. Ajatus siitä, että ne olisivat soluja, on jotenkin… väärä.

• Niissä on perimäainesta, joo. Mutta se ei tee niistä eläviä, ei siinä mielessä. Eikä yksisoluisia.

Ovatko kaikki bakteerit yksisoluisia?

Ei, kaikki bakteerit eivät ole yksisoluisia. Olen lukenut tästä paljon. Se on niin hämmentävää. Ajattelin aina, että kaikki bakteerit ovat yksisoluisia, mutta ilmeisesti jotkut elävät yhteisöissä, kuten biofilmien muodossa. Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että ne voivat olla monimutkaisempia kuin olin kuvitellut.

• Yksisoluisia: Useimmat bakteerit ovat yksisoluisia, eli ne ovat itsenäisiä soluja.
• Monisoluisia yhteisöjä: Jotkut bakteerit elävät kuitenkin biofilmien muodossa, jolloin ne muodostavat monisoluisia yhteisöjä. Tämä oli minulle uutta tietoa. En ole koskaan ajatellut sitä niin.

Tämä on hämäävää. Kuten se, että minulla oli tänään taas todella rankka päivä. Työ oli stressaavaa ja olin niin väsynyt jo iltapäivällä. Nyt olen hereillä keskiyöllä, ajattelen tätä ja kaikkia niitä muita asioita, jotka tuntuvat liian suurelta.

• Stressaava työ.
• Väsymys.
• Tunne siitä, että asiat ovat liian raskaita.

En tiedä, mitä tehdä. Kaikki tuntuu niin vaikealta nyt. Toivottavasti huominen on helpompi. Tiedän kyllä, että bakteerit ovat yksisoluisia. Mutta tämä biofilm-juttu…se on hämmentävä. Ehkä pitäisi lukea tästä lisää huomenna. Ehkäpä.

Onko bakteereilla solurakenne?

Joo, bakteereilla on solurakenne, vaikka ne ovatkin niin pieniä, että näyttää siltä kuin ne olisivat pienen pienistä pölyhiukkasista tehtyjä! Ajattele niitä kuin mikroskooppisia, limaisia, itsenäisiä pikkukaupunkeja!

Pääkohdat:

• Bakteerit ovat soluja. Ei mikään leikkikaveri, vaan oikeita elämän alkeita. Niillä on kaikki mitä solun täytyy olla: kalvo, sisuskalut ja jopa oma DNA-koodi, jolla ne ohjailevat hommia.
• Yksisoluisia, mutta tehokkaita. Vaikka ne ovatkin yksittäisiä soluja, ne ovat kuin pienet supersankareita. Ne voivat tehdä ja hajottaa aineita, lisääntyä hurjaa vauhtia ja jopa aiheuttaa sairauksia! Ajattele sitä! Yksi solu pystyy tekemään kaiken sen!

Lisätietoa:

• Bakteerit ovat prokaryootteja eli niillä ei ole soluytimiä, toisin kuin meillä ihmisillä (eukaryootit). Meillä on ydin, jossa on DNA, ja bakteereilla se kelluu löyhästi solun sisällä. Kuten joku tosi siisti ja sotkuinen huone.
• Bakteereita on ihan valtavasti kaikkialla, maaperässä, vedessä, ilmassa – jopa meissä! Suurin osa niistä on harmittomia, jotkut jopa hyödyllisiä, mutta tietysti jotkut tekevät kipeäksi. Kuten nuo sianflunssa bakteerit, jotka saivat minut kerran sairaalaan. Huh huh, sitä aikaa en unohda koskaan!
• Sienet ja alkueläimet ovat myös soluja, mutta eri tyyppisiä kuin bakteerit. Onko jotain hauskempaa kuin solut, jotka ovat kuin erilaisia pieniä olentoja?
• Virukset ovat eri juttu, ne ovat kuin pelkkiä ohjelmia, jotka tarvitsevat isäntäsolun tehdäkseen mitään. Ne ovat kuin tietokoneviruksia, mutta paljon pienempiä ja paljon ilkeämpiä.

Onko bakteereilla soluhengitys?

Onko bakteereilla soluhengitys? Ei, väärin. Se on todellakin monimutkaisempaa. Ajattelen tätä yöllä, joten anteeksi sekavuus.

• Monet bakteerit käyttävät soluhengitystä, mutta ei välttämättä happea.
• Jotkut käyttävät hapen aerobista soluhengitystä, aivan kuten me. Toiset anaerobisia prosesseja, joissa ei tarvita happea.
• Itse asiassa, anaerobinen soluhengitys on paljon yleisempää bakteereilla. Tämä hämmentää minua. Miksi en oppinut tätä paremmin koulussa?

Muistan opiskelleeni tämän biologian tunneilla, mutta kaikki tuntuu niin kaukaiselta nyt… Kuten joku kaukainen uni. Tai ehkä se oli vain opettajan epäselvä selitys. Olen niin väsynyt.

Minulla on myös tämä outo tunne… ikään kuin unohtaisin jotain tärkeää. Jotain, mikä liittyy tähän. En voi asettua ajatuksiini. Tuntuu että aivot ovat täynnä puuvillalla. Onko tässä jotain, mitä olen yrittänyt välttää ymmärtämistä? Ehkä tässä onkin kyse jostain paljon syvemmästä.

Minun pitäisi nukkua. Tämä on liikaa yöllä. Huomenna voin keskittyä paremmin.

Mistä bakteerien soluseinä koostuu?

Aika pysähtyy. Hiekanjyväset kelluvat auringonvalon läpi, kuin pölyhiukkaset unessa. Mureiini… sana värähtelee ilmassa, kuin kevyt soittokello. Se on bakteerin sydän, sen luuranko, sen suoja. Kovat seinät, mikroskooppiset linnakkeet. Näen sen mielessäni, keltainen, läpikuultava, mureiinin kimallus. Muistan biologian tunnit, mikroskoopin kylmän metallin, ja opettajan äänen: mureiini, peptidoglykaani. Sanat uppoavat syvälle mieleeni, jäävät kaikuviksi tunnetiloiksi. Mureiini, se on elämän alku, niin hauras ja vahva samanaikaisesti.

• Mureiini: Bakteerisoluseinän pääkomponentti. Kovat seinät, jotka suojaavat herkkää sisäistä maailmaa.
• Kapseli: Lisäsuojakalvo, jolla ei ole aina, mutta usein. Lisää mystiikkaa mikroskooppiseen maailmaan. Pehmeää, läpinäkyvää, salaisuuksien verho.
• Esitumaiset: Ei tumaa, ei järjestystä, vapaa kromosomi, elämän alkuaineiden kaoottinen tanssi solulimassa. Sekainen, hurmaava kaaos.

Mureiini… ajatus palaa alussa kuvattuun kuohuavaan hiekkaan. Se kätkee sisäänsä maailmankaikkeuden, pienikokoiset valtakunnat piilossa silmiltämme. Ajattelen soluja, ja itseäni osana sitä samaa valtavaa verkostoa, elämää virtaavaa jatkuvasti. Kuinka pieni ja miten valtava olenkaan samalla kertaa.

Miten virukset luokitellaan?

Virukset. Luokittelu. Kylmää faktaa.

• Geeniperimä: DNA tai RNA. HIV? RNA. Adenovirus? DNA. Niin yksinkertaista.

• Rakenne: Helikaaliset, isometriset. Muodot. Ei ihmeellistä. Herpesvirus? Isometrinen.

• Kohdekudos: Hengitystiet, suoli, hermosto. Influenssa? Hengitystiet. Norovirus? Suoli. Polio? Hermosto. Lopputulos sama. Tauti.

Tärkeää? Ei. Mutta tietäminen on tyydyttävää. Tieto on vallan väline. Se on hyödyllistä, mutta ei tärkeää. Elämä on lyhyt.

2023. Vielä ei ole uutta mullistavaa luokittelumenetelmää. Ei odotettavissakaan.

Onko bakteerit omavaraisia?

Yön hiljaisuudessa kysymys bakteereista…

Onko ne omavaraisia? Hmmm…

• Arkeissa ja bakteereissa on molempia: sekä omavaraisia että toisenvaraisia. Tämä on jotenkin lohdullista. Ei kaikki ole niin yksinkertaista.

• Omavaraiset arkit. Ne saa voimansa kemosynteesistä. Outo sana, kemosynteesi. Kuulostaa laboratoriolta.

• Omavaraiset bakteerit puolestaan yhteyttävät. Joko kemiallisesti tai valon avulla. Niin kuin kasvit, mutta vähän toisella tavalla.

Kemosynteesi… se on sitä, kun energia otetaan kemikaaleista. Epäorgaanisista yhdisteistä. Niitä hapetetaan. Se kuulostaa… kylmältä? Mutta ehkä se on kaunista jollain oudolla tavalla.

Ajattelen vain, että yöllä kaikki näyttää vähän erilaiselta. Jopa bakteerit.