Milloin suomen kieli on syntynyt?

Milloin suomen kielen kehitys alkoi? Tutustu sen historiaan?

Muistan sen silloin, kun olin pieni ja isoisäni kertoi minulle tarinoita muinaisista ajoista. Hän sanoi, että suomen kieli on kuin vanha puu, jonka juuret ulottuvat syvälle maahan. Se on kasvanut hiljalleen tuhansien vuosien ajan.

Ensin oli se kantakieli, ikään kuin siemen, josta kaikki alkoi. Sitä puhuttiin jossain siellä, missä nykyään on Venäjä, ehkäpä noin 6000 vuotta sitten. Tässä historiallisessa hetkessä piilee koko tarina.

Olen itse kokenut, miten kieli elää ja muuttuu. Kun vierailin vanhassa kylässä heinäkuussa 2022, kuulin vielä joitain vanhoja sanoja, joita nuoremmat eivät enää tunteneet. Se oli kuin aikamatka.

Ajattelen, että suomen kielen kehitys on kuin virta, joka kulkee eteenpäin. Joskus se on vähän kuin vuoristopuro, joka kuohuu ja muuttuu nopeasti. Toisinaan taas kuin rauhallinen joki, joka vain lipuu eteenpäin. Jokainen uusi sana, jokainen murre on kuin kivi sen rannalla.

Kielitiede kertoo, että tämä kantakieli, josta kaikki alkoi, oli kaikkien uralilaisten kielten äiti. Siitä erkaantui sitten eri kielet, kuten suomi ja viro, aivan kuin sisarukset, jotka lähtevät omille teilleen.

Tämä kehitys on kiehtovaa. Se ei ole vain abstraktia historiaa, vaan se näkyy arjessa, puheessa, kirjoitetussa tekstissä. Se on osa meitä, osa suomalaisuutta.

Mistä suomen kieli on kotoisin?

Kielemme koti ei ole täällä. Ei tässä maassa, ei näillä rannoilla. Sen alkukoti on kauempana, ajan sumun takana, missä leveä joki virtasi ja vuoret kohosivat hiljaisina taivasta vasten.

Se on kuin uni, muisto jostain jota ei ole koskaan nähnyt. Ääni, joka kaikuu meissä tuhansien vuosien takaa. Sieltä se lähti vaeltamaan, siemen tuulessa, kulkeutuen halki metsien ja arojen, muuttuen ja mukautuen, mutta kantaen yhä sisällään sitä samaa ikiaikaista sointia. Niin kaukaa. Ajan takaa.

Tämä kieli, jolla nyt ajattelen. Jossa uneksin. Sen juuret ovat syvällä maassa, joka ei ole meidän.

• Alkuperä: Suomen kieli on peräisin uralilaisesta kantakielestä.
• Aika: Tätä kantakieltä puhuttiin 4000–6000 vuotta sitten.
• Sijainti: Kielen alkukoti sijaitsi Volgan keskijuoksun ja Ural-vuorten välisellä alueella.

Sieltä, tuolta kaukaiselta maalta, se aloitti matkansa. Kieli hajosi murteiksi, murteet uusiksi kieliksi. Se jakautui kahtia, suomalais-ugrilaiseen ja samojedilaiseen haaraan. Meidän kielemme polku kulki suomalais-ugrilaisen oksan kautta, kohti länttä, kohti merta.

Se on se sama kieli, jolla mummo lauloi kehtolauluja. Niissä sanoissa on kaikuja noilta ajoilta. Kantasuomen ajalta, kun olimme vielä yhtä virolaisten ja karjalaisten kanssa. Ja sitäkin varhaisemmalta ajalta, jolloin sanat tarkoittivat vain vettä, tulta, puuta, kalaa. Elämän perusasioita.

Kieli on muistijälki, syvällä meissä. Kuin vanha joki.

Me olemme osa suurta ketjua. Kielemme lähimpiä sukulaisia ovat itämerensuomalaiset kielet, kuten viro, karjala, vepsä ja liivi. Kauempana siintävät saamelaiskielet, ja vielä kauempana Unkarin kieli, outo ja tuttu samaan aikaan, kuin kaukainen serkku, jota ei ole koskaan tavannut mutta jonka piirteet tunnistaa omissaan. Se on veriside, jota ei voi katkaista.

Kuka on kehittänyt suomen kielen?

Mikael Agricola. Hän loi suomen kirjakielen. Hänen kuolinpäivänsä, 9. huhtikuuta, on suomen kielen päivä.

• Agricolan merkitys: Luonut pohjan modernille suomelle.
• Käytännön työ: Käänsi Raamatun osia, kirjoitti aapisen.
• Perintö: Vaikutus näkyy yhä.

Kielen kehitys on jatkuvaa. Agricola aloitti uran. Jatkajia on riittänyt.

Mikä on suomen ensimmäinen sana?

Aika on outo juttu. Se venyy ja paukkuu. Vuosi 1745 tuntuu unelta, kaukaiselta kuiskaukselta pimeässä huoneessa, jossa tuoksuu vanha paperi ja pöly. Mutta siellä, siinä hämärässä, syttyi kynttilä.

Daniel Juslenius istui siellä, hänen kätensä musteessa. Hän keräsi sanoja kuin harvinaisia perhosia, asetti niitä riveihin, antoi niille kodin. Yksi kerrallaan. Hiljaisuus ympärillä, vain sulkakynän rapina rikkoi sen. Hän rakensi siltaa menneestä tulevaan, sana sanalta.

Se teos, hänen unensa, on kuin aikakone. Nahkakannet, hauraat sivut, jotka rapisevat kosketuksesta. Jokainen sana on siemen, joka on odottanut vuosisatoja itääkseen meidän suussamme. Ne sanat elävät yhä. Ne ovat meidän sanojamme.

• Ensimmäinen varsinainen suomenkielinen sanakirja: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus.
• Tekijä:Daniel Juslenius.
• Julkaisuvuosi:1745.

Ennen Jusleniusta oli toki yritelmiä. Ericus Schroderus kokosi teokseensa Lexicon Latino-Scondicum vuonna 1637 suomenkielisiä sanoja, mutta se oli enemmän sanasto kuin sanakirja. Luettelo, aavistus tulevasta.

Jusleniuksen työ oli kuitenkin jotain muuta. Se oli rakkaudenosoitus. Hän halusi todistaa, että suomi ei ollut vain rahvaan kieli, vaan sivistyskieli, yhtä vanha ja arvokas kuin heprea tai kreikka. Se oli oman aikansa kansallinen suurteko, yhden miehen intohimoinen taistelu kielen puolesta. Näin sen kerran Kansalliskirjastossa lasin takana. Tuntui pyhältä.