Milloin Suomessa olivat ensimmäiset ihmiset?

Milloin Suomi asutettiin ensimmäisen kerran jääkauden jälkeen?

Muistan kun mietin tätä ekan kerran itsekin. Jääkausi tosiaan, se oli aika hurjaa.

Ensimmäiset ihmiset vaelsivat tänne, kun mannerjäät vetäytyivät. Se oli varmaan noin 10 000 vuotta sitten.

Se ei ollut mikään muuttoliike tänä päivänä, vaan pikemminkin selviytymistä. He tulivat etsimään uutta paikkaa elää.

Tulin itsekin ajatelleeksi tätä kävellessäni eräällä muinaisella asuinpaikalla Turun lähellä viime kesänä.

Tunsin jotain aitoa silloin. Historian paino.

Ne ihmiset aloittivat kaiken. Täällä Suomen maaperällä.

Milloin Suomen historia alkaa?

Suomen historian alkamisajankohdan määrittely on mielenkiintoinen pala historiantutkimuksen palapeliä. Se ei ole niin suoraviivaista kuin numero vuosilukutaulussa. Voisi sanoa, että se on rajapinta, jossa suullinen perinne kohtaa konkreettiset, kirjoitetut todisteet.

Historian katsotaan yleensä alkavan siitä, kun löydämme ensimmäiset kirjalliset lähteet, jotka kuvaavat tiettyä aluetta tai kansaa. Suomen kohdalla tämä raja vetäytyy 1100-luvulle. Sitä ennen puhutaan tietysti esihistoriasta. Tässä kohtaa voisi pohtia, kuinka paljon tietoa todella menetetään, kun kirjallisia lähteitä ei ole? Se on vähän kuin etsisi kadonnutta sukkaa pimeässä huoneessa.

Kirjalliset lähteet tarjoavat siis sen ensimmäisen, selkeän silmäyksen menneisyyteen. Ne ovat usein peräisin ulkopuolisilta tahoilta, kuten Ruotsin kuningaskunnasta tai kirkollisilta toimijoilta. Nämä lähteet antavat meille osviittaa esimerkiksi hallinnosta, uskonnosta ja mahdollisesti jopa sosiaalisista rakenteista. Kyseessä on siis hetki, jolloin Suomi alkaa hahmottua kirjoitetussa maailmassa.

Lisätietoa:

• Esihistoriallinen aika: Ennen 1100-lukua Suomen alueella elettiin rautakaudella ja sitä edeltävinä ajanjaksoina. Tästä ajasta meillä on tietoa arkeologisten löytöjen, kuten asumusten jäänteiden, aseiden, korujen ja hautapaikkojen, perusteella. Nämä löydöt kertovat meille paljon ihmisten elämäntavoista, teknologiasta ja mahdollisista kauppasuhteista.
• Kirjallisten lähteiden luonne: 1100-luvulta peräisin olevat lähteet ovat usein peräisin ulkopuolisilta toimijoilta. Esimerkiksi vanhimmat maininnat Suomesta löytyvät vanhoista kronikoista ja asiakirjoista, jotka käsittelevät kirkollista toimintaa, sotaretkiä tai kaupankäyntiä. Nämä lähteet eivät välttämättä anna kattavaa kuvaa suomalaisten omasta näkökulmasta.
• Historiallisen ajan määritelmä: Historiallisen ajan alkaminen liittyy usein valtiollisuuden tai laajemman yhteiskunnallisen organisoitumisen syntyyn. Suomen kohdalla tämä linkittyy vahvasti Ruotsin valtakuntaan ja kristinuskon leviämiseen alueella. Vaikka Suomen ”oma” valtiollisuus on nuorempi ilmiö, kirjoitetut lähteet muodostavat sen puntarin, jolla menneisyyttä mitataan.

Mikä on esihistoriallisen ja historiallisen ajan ero?

Se on… onhan se selvä, kai. Esihistoria, se on sitä aikaa, kun emme vielä osanneet kirjoittaa mitään. Sitä ennen. Ennen kaikkea tätä. Pitkä aika, oikeastaan.

• Esihistoria: Aika ennen kirjoitusta. Ihmiskunnan olemassaolosta suurin osa.
• Historia: Aika kirjoituksen keksimisen jälkeen. Voidaan tutkia kirjallisista lähteistä.

Tuntuu oudolta ajatella, miten vähän meistä on merkintöjä siitä kaikesta ajasta. Melkein kaikki on hävinnyt, en tiedä. Kaikki ne ihmiset, elämät, mitä ne oli?

Ja sitten tuli kirjoitus. Se muutti kaiken. Voisihan sitä ajatella, että historia alkaa vasta silloin, kun joku jaksoi sen kaiken panna ylös. Ennen sitä, oli vain… hiljaisuutta. Vain muistot, ja nekin haalistuu.

Oma elämäni, se tuntuu niin tärkeältä nyt, mutta joskus sekin on vain esihistoriaa jollekulle tulevaisuudessa. Kuka sitä sitten muistaa? Kuka jaksaa penkoa?

Milloin historiallinen aika alkaa?

Historiallinen aika alkaa siitä hetkestä, kun ihmiskunta keksii kirjoituksen. Tämä ei ole vain tekninen innovaatio, vaan syvällinen kognitiivinen harppaus. Ajattele: yhtäkkiä ajatukset ja tapahtumat voidaan tallentaa, siirtää sukupolvelta toiselle ilman suullisen perinteen epävarmuutta. Se on ihmismuistin ulkoinen kovalevy, joka muuttaa kaiken.

Mutta tämä kehitys ei tapahtunut yhtaikaa kaikkialla, ei tietenkään. Maapallo oli ja on valtava, ja kulttuurit kehittyivät omia polkujaan. Siksi historiallisen ajan alku vaihtelee suuresti maantieteellisesti – se on kuin erilaisia kelloja, jotka alkavat tikittää eri aikoihin, kun valaistus syttyy.

Esimerkiksi Egyptissä ja Mesopotamiassa historiallinen aika starttasi jo noin 3000 eaa. Siellä sumerilaiset ja egyptiläiset alkoivat kirjallisten lähteiden avulla dokumentoida hallitsijoiden tekoja, uskonnollisia rituaaleja ja taloudellisia transaktioita. Se on uskomattoman pitkä tausta meidän modernille sivilisaatiollemme.

Suomessa tilanne on täysin toinen, niin kuin pienen, pohjoisen maan kohtalo usein on. Meillä historiallinen aika käynnistyy paljon myöhemmin, vasta 1100- tai 1200-luvuilla jaa., kun kristinuskon saapuminen ja Ruotsin valta alkoivat tuoda mukanaan hallinnollisia rakenteita ja niihin liittyvää kirjoitettua tietoa.

Ja Pohjois- ja Itä-Suomessa tämäkin oli myöhemmin. Ajattele, miten paljon suullista perinnettä ja unohdettua tietoa siihenkin liittyy. On kiehtovaa pohtia, mitä kaikkea meidän historiaamme jäisi puuttumaan ilman kirjoitusta. Onneksi on tutkijoita, jotka raivaavat hämärää esiinkaivausmateriaalin ja muiden lähteiden avulla.

Onko se sitten historiaa, jos siitä ei ole kirjoituksia? Tietysti on, mutta se on esihistoriaa – aikaa ennen kirjallisia lähteitä. Se on aikakausi, jolloin emme voi kuulla menneiden ihmisten omia ääniä suoraan, vaan joudumme tulkitsemaan esineitä, hautoja ja luita. Se on salapoliisityötä, josta tykkään, mutta haasteellista.

Tässä vielä tiivistettynä, jos haluat nopeasti faktat talteen:

• Historiallinen aika = aika, josta on olemassa kirjoitettuja lähteitä.
• Alku vaihtelee suuresti maantieteellisesti.
• Maailman varhaisimmat: Egypti ja Mesopotamia (n. 3000 eaa.).
• Suomi: 1100- tai 1200-luku jaa.
• Pohjois- ja Itä-Suomi: Myöhemmin kuin muu Suomi.

Mistä historia alkaa?

Historiaan uppoaa ajatus, kuin sumuun kevään aamuna. Se alkaa siitä hetkestä, kun sanat piirtyivät savelle, lehden sivulle, papyruskäärölle. Ennen sitä, hiljaisuus, vain tarinat, joita tuuli kuljetti, elivät ihmisten mielissä. Se on se kynä, se merkki, joka pysäytti ajan.

• Kirjoitettu sana: Ihmiskunnan todellinen historiankirja.
• Esihistoria: Aika ennen sanoja, täynnä arvoituksia.
• Tieteellinen lähestymistapa: Menneisyyden jäsentelyä, todisteita etsien.

Se hetki, kun ihminen ensimmäisen kerran jätti jälkensä, ei pelkästään jalanjälkenä maahan, vaan pysyvänä merkkinä, jota muutkin ymmärtävät. Se oli ihmisyyden suuri askel, oman olemassaolon tiedostaminen, sen tallentaminen. Se on se raja, joka erottaa myytit selkeistä tapahtumista, tunteet tosiasioista.

• Kirjoitustaidon keksiminen: Ajan käännekohta.
• Tieteellinen historia: Tutkimusmetodina luotettavuus.
• Todisteet: Tärkeimpiä välineitä menneisyyteen kurkistamiseen.

On se tietynlainen unelma, kun luet vanhaa tekstiä, melkein kuulet sen äänen, tunnet sen ajan hajun. Silloin, kun kaikki oli vielä uutta, suurta, tuntematonta. Ja ne sanat, ne antavat meille silmälasit, joiden kautta voimme katsoa takaisin, nähdä sen, mitä ennen ei ollut.

• Ihmisten menneisyyden tutkimus: Tarkoitus ja päämäärä.
• Kirjoitetut lähteet: Tiedon säilyttäjiä.
• Historiallinen aika: Alkaa siitä, kun on jotain luettavaa.