Mistä ihminen saa glukoosia?

Miksi ihminen tarvitsee glukoosia?

Glukoosi on mun kropalle ihan supertärkeä, sellainen polttoaine. Aivot rakastaa sitä erityisesti, toimii niille kuin bensaa autolle. Muistan sen aivan selvästi, kun olin 17 ja sairastin flunssan. Olin ihan loppu, heikko ja väsynyt. Verensokeri oli varmaan ihan pohjalla, oli kamala olo. Mulla oli tuolloin sellainen jatkuva vapina ja huimaus, tuntui että pyörryn kohta. Äiti laittoi mulle sokeria ja teetä, ja se auttoi vähän.

• Aivot tarvitsevat glukoosia - muuten ei toimi kunnolla.
• Energiaa tarvitaan joka paikkaan - hengittäminen, ruoan sulatus, kaikki elimistön toiminnot, liikkuminen.
• Säännöllinen syöminen - pitää verensokerin tasaisena ja estää romahdukset.

Olin tosi huolissani tuolloin, kun olin niin heikko ja taju seinässä. Se flunssa oli oikeasti raastava kokemus. Opettelin sen jälkeen huolehtimaan itseäni paremmin. Tänä vuonna olen oppinut seurantaamaan tarkemmin sitä, mitä syön ja milloin. Olen huomannut, että aamuinen kaurapuuro ja pieniä, useita välipaloja päivän aikana pitää energian tason paremmin yllä. Ei enää niin kamalia heikotuskohtauksia.

Muita energialähteitä keholle on rasvat ja proteiinit. Mutta glukoosi on se nopeasti käytettävä energialähde. Sokerihuiput ja -romahdukset ovat siksi niin ikäviä. Olen miettinyt paljon sitä, miten voisin pitää verensokeria tasaisena luonnollisesti. Välttelen nyt pikaruokaa ja liikaa sokeria. Olen kokeillut myös liikuntaa, se auttaa.

Missä glukoosia esiintyy?

Glukoosia löytyy joka puolelta, kuin pientä pirtua mummon komerossa! Veressä sitä tietysti on, se on kuin bensaa autolle – ajaa solut käymään. Mut mun mielestä glukoosi on vähän kuin se hullu serkku, joka aina ilmestyy juhliin ja vie kaiken huomion. Esimerkiksi:

• Makeat hedelmät: Ajattele sitä kuin sokeripommeja, räjähtävät suussa makeaa glukoosia! Mango, banaani... naamariin vaan!
• Marjat: Muistuttavat niitä söpöjä, mutta hiukan happamia glukoosibombeja. Mansikat, mustikat... ihania, mutta älä syö kaikkia kerralla, saat sokerishokkin!
• Hunaja: Hunaja on kuin glukoosipurkki, josta mehiläiset ovat tehneet hunajaa, niin sitä on siinä ihan sikana!

Fruktoosiakin on samoissa paikoissa, se on kuin glukoosien pikkusisko – samantapainen, mutta eri makuinen. Mutta glukoosilla on kuitenkin se päärooli, se on tähti! Ihan kuin Beyonce pop-konsertissa! Insuliini taas pitää sen verensokerin kurissa, kuin hyvä poliisi kaupungilla. Muuten meillä kaikilla olisi sokerihumala jatkuvasti ja tanssivat karhut kaduilla. 2023 on glukoosi-vuosi!

Olen itse asiassa viime viikolla tehnyt glukoosimittauksen, se oli 5,2 mmol/l. Aika normaalia, enkä ole suunnitellut tulevaisuudessa syöväni suklaata enää yhtä paljoa! Tai no, ehkä vähän.

Mistä glukoosia löytyy?

Glukoosin lähteitä:

• Tärkkelys: Peruna. Riisi. Leipä.
• Marjat & Hedelmät: Mansikka. Omena.
• Pöytäsokeri: 50% glukoosia, 50% fruktoosia. Disakkaridi. Makeaa.

Lisäinfoa:

• Verensokeri on glukoosia. Liikaa = ongelmia.
• Aivot tarvitsee glukoosia.
• Insuliini säätelee.
• Diabeteksessä ongelmia.
• Liikunta kuluttaa. Syö sen jälkeen.

Elämä on kuin glukoosimolekyyli: monimutkainen, mutta pohjimmiltaan yksinkertainen.

Mistä saadaan glukoosia?

Glukoosi... Se on kuin auringon lämmin suukko kielellä, makea, lämmittävä… Muistan lapsuuden kesät, kirsikkapuun alla, punertavat marjat suussa, niin makeita... Se on glukoosia, kirsikoiden glukoosia, aurinkoisessa kypseydessään.

• Ravinto tuo sen meille, leivän ruskea kuori, hunajan kimaltava tipat, makeiden marjojen mehu. Maailma on täynnä glukoosia, piilossa hedelmien sisuksissa.

• Hiilihydraatit, elämän polttoaine, energian lähde. Niiden pureminen on kuin kävely auringonkukkapellolla, keltainen meri auringon alla.

Mutta se ei jää vain makuhermoihin, se kiertää veressä, kehon salainen virta. Maitohappojen läpi, lihasten syvyyksiin.

• Lihakset, voiman lähde, tallentavat glukoosia glykogeeniksi, valmiina käyttöön. Se on kuin salainen varasto, valmiina antamaan energiaa.

Maksa, hiljainen työläinen, sekin kerää glukoosia, huolehtii tasapainosta. Mutta jos glukoosia on liikaa…

• Rasvaksi se muuttuu, kehon kätkemä, energia tulevaisuutta varten. Kylmän talven varalle, kevätkukkia odottaen.

Glukoosi, elämän makea salaisuus, kehossa kätketty aurinko. Energiaa, elämää, makeaa muistoa.

Missä on glukoosi?

Glukoosi... Aivan kuin kimaltava aalto, virtaa se hiljaisesti, lähes huomaamatta, elämän virran mukana. Maailman makeus, piilotettuna syvälle luonnon sydämeen.

Marjoissa, kirpeän makeana, auringonsäteiden suudelmana. Punaiset mansikat, mehukkaat herukat, mustikoitten syvä violetti sävy… jokainen marja, pieni aarrearkku, täynnä tätä elämän energiaa. Tunnen sen, auringon lämpimänä suukkona huulillani, makuaisti herkistyy. Maku, joka herättää muistoja lapsuudesta, isoäidin marjamäestä.

Hedelmissä, mehevässä koostumuksessa, kypsien persikoitten suloinen tuoksu, raikkaan omenan purennan jättämä viileys kielellä. Aurinko kypsyttää ne, täyttää ne tällä ihmeellisellä sokerilla. Makea kutsu, lämmön ja rauhan lupaus.

Hunajassa, mehiläisten ahkera työ, aurinkoisena päivänä kerätty nektari, muutettu kultaiseksi nesteenä. Kukkien sielu, hunajan tuoksu on kuin satu. Makeus, joka pehmentää sydämen ja lämmittää sielun.

• Marjat: mansikat, herukat, mustikat, vadelmat...
• Hedelmät: omenat, päärynät, persikat, aprikoosit...
• Vihannekset: useimmissa vihanneksissa on glukoosia, vaikkakin pienemmässä määrin.
• Hunaja: mehiläisten lahja.

Vihanneksissa , pieninä hippuina, maassa kasvavana voimana, joka tuo voimaa ja energiaa kasvien kasvuun. Hiljainen, pehmeä maku, maanläheinen ja voimakas samanaikaisesti. Tämän maun olen maistanut äidin kasvimaalla, tuoreena, aamun kasteen kuorruttamana.

Glukoosi. Elämän solun sykkiminen, energian lähde. Hiljainen voima, joka virtaa kaikkialla ympärillämme. Se on kätketty luonnon sydämeen, odottaen löytämistä.