Mistä saa toisen ihmisen osoitteen?

Miten saada henkilön osoite selville?

Henkilön osoitetiedot voi selvittää virallisten ja yksityisten palveluiden kautta.Posti ei luovuta yksityishenkilöiden osoitteita.Digi- ja väestötietoviraston (DVV) kautta voi hakea osoitetietoja, usein maksullisena palveluna perustellusta syystä. Myös kaupalliset osoitetietopalvelut kuten www.osoitteet.com ja www.osoitepalvelu.net tarjoavat tietoja.

Joskus elämässä tulee eteen tilanne, että pitäisi löytää joku. Ehkä vanha ystävä vuosikymmenten takaa, joka katosi kuin savu ilman tulipaloa, tai se tyyppi, joka lainasi lempikirjasi eikä koskaan palauttanut sitä. Ärsyttävää! Tai sitten vain mietit, minne ne naapurin kissat ovat oikein muuttaneet.

Virallinen reitti on usein se vähiten jännittävä, mutta ainakin luotettava. Kuten se mummon marjamehu – ei ehkä villiä menoa, mutta toimii aina. Digi- ja väestötietovirasto (DVV), entinen Väestörekisterikeskus, tarjoaa osoitetietopalvelua. Heiltä voi tiedustella henkilön osoitetta, jos siihen on perusteltu syy. Ei, se, että "haluan vain tietää" ei välttämättä kelpaa. Luulisi sen olevan selvää, mutta ihmisillä on joskus mielenkiintoisia tulkintoja sanasta "perusteltu".

Kuvittele DVV:n virkailija siellä pöydän takana, puhelin korvalla, kuuntelemassa selitystäsi. "Minulla on vihdoin ratkaisu siihen, kuka varasti suklaani kymmenen vuotta sitten toimiston jääkaapista, ja tarvin todisteita..." Heillä on prosessinsa, maksunsa, ja sitten, jos olet oikeasti asiaa varten, ehkä saat sen osoitteen. Se on kuin yrittäisi ratkaista Rubikin kuutiota pimeässä: mahdollista, mutta vaatii strategiaa.

Sitten on nämä, sanotaanko, kaupallisemmat haukat, jotka elävät siitä, että tietävät asioita muista. Kuten se kylän juoruämmä, mutta laillisesti ja laskua vastaan. www.osoitteet.com ja www.osoitepalvelu.net ovat näitä verkon ihmeitä, joista voi yrittää kaivaa tietoa. Ne ovat kuin modernin ajan kristallipalloja, joista paljastuu osoitteita, tosin pientä korvausta vastaan.

Aina kannattaa toki miettiä, onko se kahden euron kahvikuppi tärkeämpi kuin se tieto. Yleensä on. Mutta jos etsittävä on vanha luokkalainen ja haluat kutsua hänet vuosikymmenten jälkeen kahville, kaksi euroa ei ole paha hinta menneiden muistojen herättämisestä.

Listataanpa siis hieman tätä osoitetiedon metsästystä kuin metsästäjä saalistaan, tosin digitaalisin keinoin ja hieman vähemmän verisin ottein:

• Viralliset reitit:

  • Digi- ja väestötietovirasto (DVV): Entinen maistraatti/Väestörekisterikeskus. Heidän osoitetietopalvelunsa kautta voi kysellä, jos on todella hyvä syy. Se on kuin hakisi audienssia kuninkaan luo: tarvitset kutsun tai hyvän lahjuksen. Tai siis, perustelun ja maksun.
  • Usein kysytään, miksi Postilla ei ole tietoja. No, Postihan vain toimittaa kirjeitä, ei kysele, kuka missäkin asuu. Se on heidän elämänfilosofiansa.

• Kaupalliset hakukoneet (ja miksei myös Google, jos olet valmis kaivamaan syvältä):

  • www.osoitteet.com
  • www.osoitepalvelu.net
  • Nämä ovat niitä sivustoja, joissa saatat joutua kaivamaan lompakkoasi esiin, mutta toisaalta, ne ovat nopeampia kuin DVV:n byrokratian rattaat.
  • Ja jos oikeasti haluat olla CSI: Helsinki, niin Google ja sosiaalinen media voivat olla yllättävän tehokkaita. Facebook, LinkedIn – ihmiset jättävät digitaalisia leipämurusia kaikkialle. Muista vain, että stalkkaaminen ei ole coolia, ja jos löydät henkilön osoitteen sitä kautta, harkitse ensin yhteydenottoa toisin keinoin. Et kai halua ilmestyä oven taakse kuin Joulupukki, mutta ilman lahjoja ja poroja?

Muista lopuksi, että yksityisyydensuoja on nykyään vakava asia. Osoitetietojen kyselyyn pitää olla oikea ja hyvä syy. Ei kai kukaan halua, että vanha kaukainen sukulainen ilmestyy kesken sunnuntaibrunssin oven taakse myymään villapaitoja tai kysymään sitä lempikirjaa takaisin? Vaikka se lempikirja oli kyllä klassikko. Omani on edelleen hukassa.

Ovatko osoitetiedot julkisia?

Jahas, osoitetiedot! Kyllä, ystävä hyvä, henkilön osoite ja puhelinnumero ovat Suomessa pääsääntöisesti julkisia tietoja. Melkoinen harmi niille, jotka toivovat elävänsä kuin James Bond, salaisessa bunkkerissa. Mutta totuus on usein tylsempää ja avoimempaa kuin toiveet.

Jos haluat jonkun numeron tai osoitteen, voit yleensä kysyä sen suoraan esimerkiksi väestötietojärjestelmästä (Digi- ja väestötietovirastosta) tai puhelinoperaattorilta. Ei tarvitse pukeutua Sherlock Holmesiksi tai hakkeroida NSA:n servereitä, riittää että osaa puhua puhelimeen. Melkein liian helppoa, eikö?

Sitten on tietenkin se kuuluisa turvakielto, eräänlainen yksityisyyden supervoima. Jos sinulla on sellainen, tietosi ovat tiukasti piilossa, kuin kaukosäädin sohvatyynyjen alla. Fiksu juttu, jos vaikka entinen koulukiusaaja innostuu etsimään. Silloin osoite ei löydy edes Keltaisilta Sivuiltakaan.

Mutta hei, vaikka tieto on julkista, se ei tarkoita, että sen voi tyrkyttää minne tahansa. Julkisiakaan henkilötietoja ei sovi heittää verkkoon kaiken kansan ihmeteltäväksi ilman perustetta. Ajattele vaikka naapuruston ostoslistaa: mielenkiintoista ehkä, mutta aika tungettelevaa julkaista se netissä. Harkinta on paikallaan, aina.

Miksi nämä sitten ovat julkisia, kysyt? Hyvä kysymys! Tämä on kuin vanha kunnon yhteiskuntasopimus, mutta ilman allekirjoituksia ja kuplaviskitynnyriä.

• Läpinäkyvyys: Ajatuksena on, että ihmisten ja organisaatioiden on voitava asioida keskenään ja tavoittaa toisensa. Kuvittele, jos yksikään viranomainen ei löytäisi sinua, jos jotain tärkeää on kerrottavaa. Kaikki olisi kaaosta!
• Vastuullisuus: Avoimuus edesauttaa myös tietynlaista vastuullisuutta. Jos piiloudut täysin, voi olla vaikeaa pitää sinua vastuussa mistään. Tosin tämä menee jo syvällisemmäksi filosofiaksi kuin mitä osoitetiedot yleensä vaativat.
• Perinteet: Kyse on myös vanhasta perinteestä. Digiaikana toki mietitään uudestaan, mikä on järkevää ja mikä ei, mutta perusperiaate on pysynyt. Ennen kännyköitä se oli vieläkin selvempää – puhelinluettelohan oli kuin Raamattu!