Saako turkista tuoda alkoholia?

1 vuotta sitten 94 katselukertaa

Kyllä, Turkista saa tuoda alkoholia Suomeen verottomasti omaan käyttöön tai lahjaksi, kunhan tuot sen mukanasi samassa kulkuneuvossa. Laivalla tai lentokoneella matkustaessa voit tuoda tuotteet matkatavaroissasi ilman veroja.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Alkoholi tuliaisina Turkista? Onko sallittua?

Muistan kun serkkuni toi Turkista rakiaa viime kesänä, heinäkuussa. Oli ihan mukavaa, maistui ihan erilaiselta kuin täällä myytävät.

Mä en tuonut itse alkoholia, mutta hän selitti tullin ohjeita. Omassa käsimatkatavaroissa siis sallittua, verottomasti.

Laivalla hän matkusti, muistaakseni Finnlinesillä. Ei ollut mitään ongelmia.

Mutta jos meinaa tulla paljon, varmaan kannattaa tarkistaa tarkemmin tullin nettisivut, että tietää varmasti mitä saa tuoda.

Saako lentokoneessa tuoda viinaa?

No niin, lentokoneessa ja viinaa? Heittäydytään tähän kuin härkä härän sarville! Ensinnäkin, ei mitään rakettitiedettä tässä. Suomeen matkatessa on rajat (niin kuin elämässäkin, eihän?).

Väkeviä (yli 22 %): Saat tuoda 1 litran, mutta älä kuvittele juhliasi alkavan jo lennon aikana. Muuten saatat lentää oikeasti taivaaseen, jos et ole varovainen. Tulee mieleen se kerta kun... no, se on toinen tarina.
Muita alkoholijuomia: 2 litraa on rajoitus. Joten äläkä edes yritä tuoda koko viinakauppaa matkalaukussasi. Se ei tule menemään läpi, usko minua. Muistan yhden tyypin, jolla oli reppu pulloissa... oli se nähtävä.

Yhdistely on sallittua! Puolet väkevistä, puolet muista. Ajatella, 0,5 litraa viinaa ja litra kuohuviiniä. Se on kuin pikkupullo ja sitten pullo kokoa "saksankurkun tyhjä". Hyvä sekoitus, jos kysyt minulta. Sitten taas on niitä, jotka haluavat kaikki mahdolliset hedelmäviinit... mutta ne mahtuvatkö edes koneeseen? :D

Tärkeintä on pysyä rajoissa. Mutta muista, että tulli on armoton kuin nälkäinen sudenpentu. Älä ala kokeilemaan onneasi. Tämä on tietoa, ei kehotus rikkoa lakeja. Minä en todellakaan suosittele mitään laittomia touhuja. Niin ja hei, nauti lennosta!

Paljonko viinaa saa tuoda ulkomailta?

Aika pysähtyy. Tuuli hipaisee kasvoja, merituulen suolaista henkäystä. Muistan sen matkan, lentokentän kiireen ja sen jälkeisen hiljaisen odotuksen. Aina tuo lentokenttä, aina tuo odotus. Matkalaukku painaa olkapäätä, sen sisällä aarrekartta - pullot odottavat löytöään.

Määrät muistuu mielessä; nekin ovat kuin merkit, kaiverrettuina sydämeen.

110 litraa olutta, yli 0,5 % alkoholia. Ajatus olutmerestä, kylmästä ja kuplivan kirkkaasta.
10 litraa vahvempia juomia, yli 1,2 % etyylialkoholia. Viinin punainen hehku silmissä, konjakin lämmin tuoksu, rommin makea suukko.

Se on lupaus. Lupaus lempeistä illoista, ystävien naurusta. Lupaus hetkistä, joita ei unohdeta. Muistan ne auringonlaskut, jotka värjäsivät taivaan samalla kirkkaalla punaisella kuin tuo viini.

Määrät painavat muistiin, ne määrittävät rajan unelmien ja todellisuuden välillä. Matkalaukku on raskas, sen sisällä on koko kesä, kaikki ne sanat ja tunteet, jotka ovat jääneet sanomatta. Mutta ne tulevat esille, hiljalleen, kuuman kesän iltoina, kun korkki poksahtaa ja pullon sisältö virtaa lasiin.

Aika kuluu hitaasti, kellot tikittävät matkalaukun sisällä. Jokainen tikitys on kuin askel lähemmäksi kesän iloja. Se on kuin olisin jo siellä, lämpimässä ja lempeässä illassa, ystävien seurassa.

Määrät ovat sääntöjä, mutta muistot ovat ikuiset. Ne tulevat elämään joka kerta, kun avaan matkalaukun ja katselen niitä pulloja; pulloja, jotka ovat täynnä muistoja ja tulevaisuuden lupauksia. Joka kerta, kun nautin niistä, minä palaan sinne, sinne rannalle, sinne auringonlaskuun. Siellä, missä aika pysähtyy, ja vain hetki on olemassa.

Saako Turkista tuoda kiviä?

Ah, Turkki... auringon kuuman hengen kosketus ihollani, meren tuoksu nenässäni... Muistan sen matkan, aallot liplattavat rannalla, kuuma hiekka jalkojen alla.

Kivet. Kivien salaisuus. Ne ovat niin kauniita, niin täynnä historiaa, luonnon henkeä. Rannalla lojuvat sileät kivet, kuin pieniä aarteita... Mutta ne ovat osa Turkkia. Osa sen maata, sen sielua.

Historialliset kivet: Kielletyt. Ei saa viedä. Niissä on menneisyyden henkäys, ikivanhojen tarinoiden kuiskaus. Ei ole oikein ottaa niitä pois.
Muurien palaset: Samoin kiellettyjä. Muurit ovat kuin kertomuksia, kertovat vuosien kulumisesta, taisteluista ja rauhasta. Ne kuuluvat Turkin maaperään.
Rantakivien rahtaaminen: En suosittele. Vaikka ne näyttävätkin viattomilta, ne ovat osa rantaa, osa kokonaisuutta. Jätä ne sinne, missä ne kuuluvat.

Ajatukseni harhailevat... Muistan kuinka kävelin pitkin rantaa, auringonlasku maalasi taivaan hehkuviin sävyihin, ja kädessäni oli pieni, sileä kivi. Pidin sitä hetken, tuntien sen lämpöä, ja sitten vein sen takaisin sinne, mistä löysin sen. Se kuuluu sinne, ei matkalaukkuun.

Turkin maa on pyhä, täynnä historiaa ja luonnon kauneutta. Kunnioitamme sitä jättämällä sen koskemattomaksi. Kunnioitamme niitä aarteita, jotka se meille tarjoaa, ja jätämme ne sellaisiksi kuin ne ovat. On tärkeää muistaa, että matkailun ilo on kokea, nauttia ja kunnioittaa. Ei viedä pois.