Mikä kuuluu Itä-Uusimaa?

Mikä kuuluu Itä-Uusimaa? 7 kuntaa ja 100 000 asukkaan palvelut

Kysymys siitä, mikä kuuluu itä-uusimaa -alueeseen, riippuu aina siitä, puhutaanko historiallisesta maakunnasta vai nykyisestä hyvinvointialueesta. Yhteistyö on täällä elinehto, sillä pienemmät kunnat nojaavat vahvasti suurempien keskusten tarjoamiin erikoistuneempiin palveluihin. Tutustu tarkemmin alueen viralliseen kuntajakoon ja kaksikielisten peruspalveluiden järjestämiseen.

Mikä kuuluu Itä-Uusimaa ja sen hyvinvointialue?

Kysymys siitä, mikä kuuluu Itä-Uusimaahan, voi liittyä moneen eri asiaan, sillä alueen tulkinta riippuu aina siitä, puhutaanko historiallisesta maakunnasta vai nykyisestä hyvinvointialueesta. Itä-Uudenmaan hyvinvointialueeseen kuuluu virallisesti seitsemän kuntaa: Askola, Lapinjärvi, Loviisa, Myrskylä, Porvoo, Pukkila ja Sipoo. Tämä kokonaisuus vastaa alueen sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista.

Alueelliset rajat herättävät usein hämmennystä. Se on täysin ymmärrettävää. Itä-Uudenmaan maakunta lakkautettiin itsenäisenä maakuntana vuonna 2011, jolloin se liitettiin osaksi Uudenmaan maakuntaa. Sote-uudistuksen myötä vuonna 2023 alue heräsi uudelleen henkiin uusin hallinnollisin rajoin. Moni Sipoon tai Loviisan asukas on pähkäillyt, mihin suuntaan oma kotikunta loppujen lopuksi kallellaan on. Alueen maantieteellinen laajuus ja asukasrakenne luovatkin uniikin kokonaisuuden, jossa kaksikielisyys ja tiivis yhteistyö korostuvat.

Itä-Uudenmaan sote-alue ja hyvinvointialueen kunnat

Kun mietitään, mitkä kunnat kuuluvat Itä-Uusimaahan sote-palvelujen näkökulmasta, katse kääntyy Itä-Uudenmaan hyvinvointialueeseen. Alueen asukasluku on noin 100.000 ihmistä. Suurin keskus on Porvoo, jossa asuu lähes puolet koko alueen väestöstä.

Palveluverkosto kattaa niin rannikkokaupungit kuin pienemmät maaseutumaiset kunnat. Itä-Uudenmaan sote-alue pitää sisällään seuraavat kunnat: Porvoo (Borgå): Alueen suurin kaupunki ja hallinnollinen keskus. Sipoo (Sibbo): Nopeasti kasvava kunta pääkaupunkiseudun kupeessa. Loviisa (Lovisa): Historiallinen rannikkokaupunki idässä. Askola: Viihtyisä ja kasvava sisämaakunta. Lapinjärvi (Lappträsk): Kaksikielinen kunta alueen koillisosassa. Myrskylä (Mörskom): Pieni ja luonnonläheinen maaseutukunta. Pukkila: Alueen pohjoisin, perinteikäs maaseutumainen kunta.

Yhteistyö on täällä elinehto. Pienemmät kunnat kuten Pukkila ja Myrskylä nojaavat vahvasti Porvoon ja Loviisan tarjoamiin erikoistuneempiin palveluihin. Väestöstä noin kolmannes puhuu ruotsia äidinkielenään.^[3] Se tekee kaksikielisyydestä erittäin keskeisen tekijän palveluiden järjestämisessä.

Miten Itä-Uusimaa eroaa muusta Uudestamaasta?

Uudenmaan maakunta on jaettu neljään eri hyvinvointialueeseen, minkä lisäksi Helsingillä on oma erillinen järjestelmänsä. Itä-Uusimaa erottuu näistä muista alueista omalla selkeällä profiilillaan, jossa yhdistyvät kaksikielisyys ja laaja maantieteellinen pinta-ala suhteessa asukasmäärään.

Seurasin sote-uudistuksen siirtymävaihetta tiiviisti. Oli mielenkiintoista nähdä, miten eri tavalla asiat asettuivat täällä verrattuna esimerkiksi Länsi-Uusimaahan tai Keski-Uusimaahan. Länsi-Uudellamaalla asukasmäärä on lähes puoli miljoonaa, kun taas Itä-Uusimaa on pienempi ja ketterämpi, mutta pitkien välimatkojen haastama. Pienet kunnat pelkäsivät aluksi ääniensä hukkumista Porvoon varjoon - ja näitä haasteita ratkotaan edelleen päivittäisessä päätöksenteossa.

Uudenmaan hyvinvointialueiden vertailu

Itä-Uusimaa

• Keskittynyt Porvoon ympärille, suuria maaseutumaisia etäisyyksiä

• Noin 100.000 asukasta

• 7 kuntaa (Porvoo, Sipoo, Loviisa jne.)

• Erittäin vahva kaksikielisyys, ruotsinkielisten osuus noin 29% ^[4]

Keski-Uusimaa

• Tiheästi asuttua kehyskuntien aluetta ilman yhtä dominoivaa keskusta

• Noin 200.000 asukasta

• 6 kuntaa (Hyvinkää, Järvenpää, Nurmijärvi jne.)

• Yksikielisesti suomenkielinen alue

Länsi-Uusimaa

• Metropolialueen ja maaseudun suuri kontrasti Espoon ja Hangon välillä

• Noin 475.000 asukasta

• 10 kuntaa (Espoo, Lohja, Raasepori jne.)

• Kaksikielinen alue, ruotsinkielisten osuus selvästi matalampi

Palvelujen hakeminen rajaseudulla: Antin kokemus Lapinjärveltä

Antti, 45-vuotias yrittäjä Lapinjärveltä, tarvitsi säännöllistä fysioterapiaa työtapaturman jälkeen. Alueen uudet rajat olivat hänelle epäselvät, ja hän yritti aluksi varata aikaa Kouvolan puolelta, joka sijaitsi maantieteellisesti lähempänä.

Kouvolan terveysasemalta ilmoitettiin, että Lapinjärvi kuuluu nykyään Itä-Uudenmaan hyvinvointialueeseen, eikä hoitosuhdetta voitu avata toisen alueen kiintiöön. Antti oli turhautunut pitkistä välimatkoista uuden alueen sisällä.

Hän otti yhteyttä Porvoon keskustoimistoon ja tajusi, että sähköinen asiointi oli uudistunut. Hänelle tarjottiin mahdollisuutta käyttää Loviisan palvelupistettä Porvoon sijaan matka-ajan minimoimiseksi.

Hoito järjestyi Loviisassa 2 viikon odotuksen jälkeen. Antti säästi matkakuluissa ja oppi, että Itä-Uudenmaan sisäinen palveluohjaus auttaa löytämään joustavia reittejä pitkien etäisyyksien maakunnassa.