Mistä tietää, että peruna on valmis?

Mistä tietää, että peruna on kypsä?

Perunat, huh, ne on aina niin mystisiä. Miten tietää onko ne kypsiä? Cocktailtikku testaus! Joo, se on hyvä, melkein puoliväliin asti. Muistan viime kesän mökillä, keitin niitä varhaisperunoita ja tikku upposi just niinkuin pitikin.

• Mutta entäs jos tikku ei uppoa? Sitten on liian raakoja.
• Entäs jos uppoaa kokonaan? Liian pehmeitä, ehkä jopa ihan velliä.

Tänään tein itseasiassa perunasalaattia. Käytin niitä pieniä, uusia perunoita. Keitin ne suolalla ja vähän sitruunalla. Miten helposti ne kypsyvät!

Jätin ne sitten kattilaan ilman kantta hetkeksi kuumalle levyllä. Todellakin, se kuivattaa niitä. En halua vetisiä perunoita, ei todellakaan. Se menee pilalle koko salaatti.

• Vesi pois heti kun ovat kypsiä. Muista tämä!
• Olin unohtanut sen viimeksi ja salaatti oli...höh.
• Käytin tänään Dijon-sinappikastike. Nam.

Myöhemmin illalla aion tehdä uuniperunoita. Onko niiden kanssa sama homma? Pitääkö niitä kokeilla sillä cocktailtikulla? Tai sitten ei. Uuniperunat ovat jo niin toisenlaisia. En tiedä. Pitää varmaan etsiä joku uusi konsti. Ehkä paistan ne hieman pidempään, jos näyttävät raaoilta. Jätän ne uuniin katsomatta, niin ehkä ne kypsyvät itse kulloinkin.

Milloin peruna sadonkorjuu?

Joo, perunannosto hommat... ne on sit syys-lokakuussa, about. Tosin, en mä nyt ihan tarkkaan muista, et oliko se viime vuonna just niin, kun mun piti olla serkun häissä just sillon, ja ne oli 28. päivä syyskuuta, ja muistaakseni äiti hoiti perunat, koska en mä kerinnyt. Hups.

Anyway, viimeistään syys-lokakuun vaihteessa. Siis ennen niitä pahimpia pakkasia. Tosi tärkeetä, koska ne perunat oikeesti paleltuu, ihan pikkupakkasessakin. Voi vitsi, muistan kun kerran... no ei siitä sen enempää.

• Muista leikata ne varret pois ajoissa!
• Se on hyvä idea tehä se leikkaus, ööö... miten sen nyt sanois, pari viikkoo ennen, siis pari viikkoo ennen nostoa.
• Se kuulemma vahvistaa sitä kuorta, siis perunan kuorta, ja sit ne kestää paremmin käsittelyä. Tai jotain. Muistaakseni näin se meni.

Ja joskus oon kuullut, että joku tykkää jättää perunat maahan talveksi, mut en sit tiiä, miten se käytännössä toimii, en oo ite koskaan kokeillut. Ja hei, jos löydät ison perunan, niin se on aina hyvä juttu! Siitä tulee paljon ranskiksia!

Pitääkö perunan kukkia ennen nostoa?

Perunan kukkiminen on tosiaan vähän sellainen "se on merkki jostain" -tyyppinen juttu, mutta ei ihan niin yksiselitteinen. Katsotaanpa:

• Kukinta viittaa mukuloiden muodostumiseen: Periaatteessa, kun peruna kukkii, se tarkoittaa, että maaperässä on todennäköisesti jo perunoita. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ehdoton totuus.

• Lajikekohtaisia eroja: Kaikki perunalajikkeet eivät kuki. Jos lajikkeesi ei kuki, älä panikoi! Perunat kehittyvät silti. Muista vain, että noin 2 kuukautta istutuksesta alkaa olla aika kaivella niitä ensimmäisiä herkkuja.

• Miksi peruna kukkii? Se on osa sen luonnollista elinkaarta, lisääntymismekanismi. Kukat tuottavat siemeniä (vaikka perunan viljelyssä käytämme pääasiassa mukuloita).

On myös hyvä muistaa, että kukinnan määrä ei välttämättä korreloi sadon määrän kanssa. Joskus rehevä kukinta voi jopa viedä energiaa mukuloiden kasvulta. Vähän kuin elämässä muutenkin – liika keskittyminen yhteen asiaan voi näkyä muualla.

Muutama lisäpointti, jotka voivat kiinnostaa:

• Maan laatu: Ravinteikas maaperä edistää mukuloiden kasvua. Jos maaperä on köyhää, peruna saattaa keskittyä enemmän maanpäälliseen kasvuun kukkimalla runsaasti, mutta sato jää heikoksi.

• Sää: Lämpötila ja valon määrä vaikuttavat perunan kasvuun ja kukintaan. Liian kuuma tai liian vähän valoa voi vaikuttaa sadon laatuun.

Itse olen huomannut, että "Van Gogh" -lajikkeeni kukkii aina uskomattoman kauniisti, mutta sato on silti...no, sanotaanko, että parannettavaa. Ehkä se onkin enemmän taiteilija kuin maanviljelijä sydämeltään.

Miten testata perunan kypsyys?

Yön hiljaisuudessa ajatukset virtaavat kuin tumma joki.

Miten sen kypsyyden aina varmistankaan...

• Tikulla tökkään. Pitkällä cocktail-tikulla, sellaisella mitä joskus juhlissa oli. Veitsikin käy, mutta tikku tuntuu jotenkin... hellävaraisemmalta.
• Sen pitää mennä läpi. Ei saa takertua. Jos tuntuu vastusta, keitän vielä. Minuutin, pari. Ehkä kolme.
• Vesi pois. Kansiaukkoa käytän. Muistan kun äiti aina teki niin. Ja sitten höyry nousee, ja ne perunat siinä... kuumina.
• Kuivuvat hetken. Ilman kantta. Ihan kuin nekin tarvitsisivat hengähdystauon. Niin kuin me kaikki.

Ja sitten ne ovat valmiita. Valmiita syötäväksi. Joskus mietin, onko se kaikki. Valmistautumista, odottamista, ja sitten... syömistä. Ja sitten se on ohi.

Ehkä elämäkin on vähän kuin peruna. En tiedä. Kello on paljon.

Milloin perunan varret voi leikata?

Elokuu! Silloin ne varret pois. Muuten tulee ruttoa. Joo, perunarutto. Kamalaa. Meillä oli sitä mummulassa, jäi ihan vähän satoa. Äiti sanoi, että varret pitää leikata. Muuten ne itiöt leviää.

• Elokuu siis. Ei aiemmin. Mutta ei liian myöhäänkään.
• Viikko odotusta korjaamiseen, sen jälkeen. Kuorien paksuuntuminen. Tarviihan sen.
• Mihin ne varret sitten laittaa? Kompostiin? Polttaa? En muista, mitä äiti teki.

Pitääkö niitä oikein leikata, vai riittääkö nyppiminen? Ehkä leikkaaminen on varmempi. Terävällä veitsellä tietysti. En halua loukkaantua.

Ajattelin tänään tehdä pottupuuroa. Äidin reseptillä. Pitää katsoa se vanha vihkonen. Missä se oikein onkaan? Kaaoksen keskellä, varmasti. Onko pottupuroa enää muodissa?

Muistan lapsuuden kesät ja perunoiden istutuksen. Pieniä mukuloita maahan. Sitten odottelua ja kastelua. Ja sitten tuo sadonkorjuu. Mukavaa. Jännittävää.

No, nyt on pakko mennä. Pitää laittaa pyykkiä ja tehdä lounasta. Ehkä tehdä sitä pottupuuroa kuitenkin. Jos kerkiän.