Mistä tunnistaa erisnimet?

Mistä tunnistaa erisnimet? Voi, se onkin mielenkiintoinen kysymys! Itse olen aina vähän miettinyt tätä, etenkin kun kirjoitan. Mielessäni pyörii aina se riski, että kirjoitan jonkun nimen väärin… noloahan se on. Mutta siis, erisnimet… ne erottaa siitä, että ne viittaavat johonkin aivan erityiseen, yksittäiseen asiaan, tiedätkö? Ei mihinkään yleiseen asiaan, vaan johonkin uniikkiin.

Ajattelen esimerkiksi ystävääni, Liisaa. Liisa on ihan erityinen, ainutlaatuinen Liisa, eikä kukaan muu. Tai sitten oma kissa, Murkku. Se ei ole vain mikä tahansa kissa, vaan Murkku, meidän pieni, karvainen perheenjäsen. Ja Helsinki… Helsinki ei ole vain joku kaupunki, vaan meidän Helsinki, missä olen viettänyt lapsuuteni kesät ja nähnyt sata kertaa jo tuon Esplanadin puiston!

Muita esimerkkejä? No, tietysti kaikki henkilönnimet – etunimet, sukunimet, lempinimet, jopa ne hassut nimimerkit, joita ihmiset netissä käyttävät. Mutta ei vain ihmiset, vaan myös eläimet, vaikka ne lemmikkieläimet, joista tulee niin rakkaita. Ja sitten tietysti kaikki paikannimet – kaupungit, maat, tiet, järvet… kaikki on ainutlaatuista, omalla tavallaan. Ja ne nimet voi olla yksiosaisia, niissä voi olla yhdysmerkkejä, tai vaikka monta osaa. Kirjoitusasussakin on eroja, kuten olen itsekin huomannut… joskus tuntuu, että samankin kaupungin nimi on kirjoitettu eri tavalla eri paikoissa! Toinen ihan kamala asia on, että monissa nimissä on niin paljon kirjoitusasuvaihtoehtoja, että melkein menee pää sekaisin!

Luulenpa, että tässä asiassa oppii parhaiten vain harjoittelemalla. Ja joskus tietysti voi tulla virheitä, se on ihan normaalia. Tärkeintä on yrittää ja muistaa, että kyseessä on ainutlaatuisen asian nimeäminen. Eikä siinä ole mitään hävettävää, vaikka joskus erehtyisikin. Minäkin erehdyn! Onneksi on aina oikolukutoimintoja, jotka auttavat! ; )