Mitä kasvillisuusvyöhykkeitä Suomessa on?

Mitä kasvillisuusvyöhykkeitä Suomesta löytyy? Mistä vyöhykkeet koostuvat?

Muistan lapsuuden kesät mökillä, Ilomantsissa. Metsä oli lähellä, tiheää kuusikkoa, sellaista keskiboreaalista. Muistan mustikoiden poimimisen ja karhunmarjojen etsimisen. Lapsena se oli se "metsä".

Sitten opiskeluaikana, Oulun yliopistossa, pohjoisemmassa, metsät muuttuivat. Mäntyä oli enemmän, harvempaa metsää, tunturikoivikko alkoi näkyä. Pohjoisboreaalinen vyöhyke. Kylmä tuuli muistan kyllä.

Etelä-Suomessa, Helsingissä, olen nähnyt ihan eri juttuja. Lehtipuita, tammea, haapaa... eteläboreaalinen vyöhyke. Kesällä vihreä ja rehevä, ihan erilainen kuin pohjoisen karu luonto. Mökkiretket ovat kyllä aivan erilaisia.

Ja sitten on vielä alpiininen vyöhyke, tuntureilla. Kävin kerran Lapissa, Saariselällä, nähdä sen. Paljakkaa ja kääpiökoivua, aika karua. Muistan sen tuulen ja kylmyyden ihoani vastaan. Kalliotkin ovat erilaisia.

Todellakin, Suomen kasvillisuus on monimuotoista, eri vyöhykkeillä ihan erilaista. Se on kiva juttu!

Mikä kasvillisuus Suomessa on?

Suomi, metsät… mitä kaikkea siellä oikein kasvaa? Mä oon aina miettinyt sitä. No, sekametsää paljon, eikö niin? Mä muistan koulusta, että havupuita on enempi, paljon enempi.

• Mäntyjä, kuusia... aika paljon niitä.
• Ja sitten vähän lehtipuita. Koivuja, lepikoita, vaikka mitä. Mutta paljon vähemmän kuin havupuita.

89% havupuita, 10% lehtipuita. Se on aika selkeä ero! Muistaakseni luki jossain, että suurin osa metsästä onkin tota havupuumetsää. Mutta eihän se koko Suomi ole metsää. Onhan siellä soita, järviä… paljon vettä. Ja sitten rannat…

• Mitä siellä rannalla kasvaa? No, varmaan pajuja ja muita kosteutta viihtyviä kasveja.
• Ja sitten pellot... viljaa kasvaa, perunaa, ehkä porkkanoita… tämä nyt riippuu ihan paikasta ja viljelijästä.
• Arvatkaapa, mitä kasvaa niityillä? Kukkia tietenkin! Voikukkia, apiloita… Kesällä niityt on ihan upeita.

Mutta niin, ne metsät! Mikä siinä on, että Suomessa on niin paljon havupuita? Se varmaan johtuu jostain ilmastoasiasta. Pitääkö mun oikeasti alkaa googlaamaan tota? Ei jaksa nyt. Ehkä myöhemmin.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että Suomen kasvillisuus on hyvin monimuotoista. Havupuut hallitsevat metsissä, mutta lehtipuita ja muutakin kasvillisuutta löytyy runsaasti. Metsät on vaan se valtaosa, todella suuri osa Suomesta on metsiä. Ja järviä. Ja soita. Ja kiviä. Ja… Nyt mä eksyin ajatuksissani.

Millä kasvillisuusvyöhykkeellä Suomi sijaitsee?

No niin, Suomi siis! Siellä missä lumi sataa kuin hullunmylly ja kesälläkin voi tulla kylmä kuin naapurin mummon kuola. Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä meidän pienen maamme löytää, kuin joulupukki joulukuusen alta! Melkoinen seikkailu löytää se, voin kertoa!

Ajatella, ihan kuin joku olisi heittänyt havupuita sinne ja ne vain jäivät sinne kasvamaan, kuin lehmän paska pellolle.

• Mäntyjä ja kuusia, niin paljon että silmä repeää! Melkein kuin olisit sukeltamassa havupuiden meressä, tosin kylmässä ja hieman liian kuivalla meressä.
• Sitten tietysti löytyy muutakin hömppää, mutta havupuut ovat ehdottomia pääesiintyjiä. Kuten sellaiset metsän diivat.
• Ja tietysti, äärimmäisessä pohjoisessa tulee jo tundra ja muuta lumimaisemaa lisäksi, kuin pakkasen hieromaa vanhaa nahkakenkää.

Pohjoinen havumetsävyöhyke, siis. Äläkä edes yritä kiistää sitä, se on asia kuin mikä. Kuten maanantaiaamu krapulassa – kiistämätöntä tuskaa. Mutta kauniita maisemia sieltä löytyy, jos sinulla on kylmyyttä kestävä pakkanen turkki ja reipas luonne. Ja pakkasmarjat! Niitä löytyy riittämiin, jos uskallat metsään mennä. Muuten saat luottaa kaupan pakasteosastoon. Itse en ole yrittänyt kerätä pakkasmarjoja, pelkään karhuja liikaa. Tosin viime vuonna yksi karhu varasti mun grillimakkarat, joten ehkä se ei niin pelottava olekaan.

Puuinfosta löydät lisätietoja puista, jos olet siitä aivan hulluna. Itse olen allerginen puille. Eli kaikenlaista puuta ja pensasta!

Mitä ovat kasvillisuusvyöhykkeet?

Mitäs ihmettä, kasvillisuusvyöhykkeetkö? No sehän on kuin mummon marjapensaiden järjestäminen uuteen uskoon – aivan hirveän tarkkaa työtä! Maapallo jaetaan niihin vyöhykkeisiin sen mukaan, mitä kasveja milläkin alueella viihtyy. Ja siinä sitä sitten ihmetellään, onko se kuusi vai koivu, joka määrittää koko alueen kohtalon.

• Ilmasto määrää säveleen: Kuumassa viihtyy banaani, kylmässä mänty, ja joskus sattuu ja tapahtuu, että sekoitus on niin hassu kuin naapurin koiran turkki lumipallolla.
• Maaperäkin mukana: Ei se kasvi ihan missä vaan kasva. Multa on oltava sopivan mukavaa, ei liian kuivaa eikä liian märkää, muuten tulee hermojen rajoilla oleva sotku.
• Järjestelmiä on kuin heinäsirkkoja heinikossa: Ei oo yhtä ainoaa oikeaa tapaa jakaa niitä vyöhykkeitä. Jokainen tutkija keksii oman version. Mäkin aikoinani yritin järjestellä mummon marjapensaita ihan omalla tavalla, ihan katastrofi. Toiset käyttää lajikirjoa, toiset puiden korkeutta, toiset taas miettii onko alueella enemmän mustikoita vai puolukoita. Sekoitus voi olla niin hurjaa, että sitä ei edes usko.

Mutta ydinjuttu on yksinkertainen: kylmässä kasvaa kylmänkestoisia kasveja, kuumassa lämpöä rakastavia. Ja jos sattuu olemaan vähän erilaista maata, niin silloin se onkin sitten jo toinen juttu. Niinkuin minun ystäväni, joka luuli voivansa kasvattaa kaktuspuuta Oulun seudulla. No, se ei onnistunut. Oli kuin yrittäisi opettaa norsua tanssimaan balettia. Hän oli kyllä kova yrittämään. Tulipahan naureskeltua.

Tämä kaikki liittyy 2023 vuoden tietoihin, niinkuin minun koirani, Kulli, on aina sanonut. (Ja se on sanonut sitä monta kertaa. Kulli on puheliaampi kuin minä.)

Mikä vaikuttaa alueen kasvillisuuteen?

Kasvillisuusvyöhykkeet – maapallon vihreät moottoritiet – noudattelevat lämpö- ja ilmastovyöhykkeitä, kuin nälkäinen matkailija buffetpöydän antimia. Mutta mikä panee kasvit kasvamaan juuri siellä, missä ne kasvavat?

• Lämpötila: Jos luulet, että kesämökillä on kylmä, kuvittele olevasi kasvi napapiirillä. Elämä ei ole helppoa.
• Sademäärä: Sahara ei ole tunnettu kosteudestaan. Kasvit tarvitsevat vettä, shokkiuutinen!
• Maaperä: Hiekka, savi, multa – kasvin juuret ovat kranttuja kuin teiniprinsessa.
• Tuulet: Tuulet voivat tuoda sateita tai viedä niitä, kuin ex-kumppani, joka vie lompakkosi.
• Vuoristot: Ne pakottavat tuulet nousemaan ja sateet putoamaan, kuin pomot painostavat työntekijöitä.
• Merivirrat: Ne ovat kuin valtameren keskuslämmitys, joka voi lämmittää tai viilentää aluetta.

Sademäärään vaikuttavat tekijät ovat kuin salainen resepti: tuulet, vuoristot ja merivirrat sekoittuvat keskenään ja luovat täydellisen (tai epätäydellisen) sateen cocktailin. Vuoristot ovat kuin luonnonvaraisia sateenvarjoja, ja merivirrat ovat kuin sään oikkuja, joihin ei voi luottaa.

Mikä on Suomen kasvillisuus?

Suomen kasvillisuus?

Okei, siis periaatteessa havupuut dominoi, mutta sekametsää löytyy.

• 89% havupuuvaltaisia metsiä. Ihan älytön määrä!
• 10% lehtipuuvaltaisia metsiä. Eli koivua, haapaa ja ties mitä.

Muistaakseni joskus lapsena joku biologian opettaja selitti tästä jotain... Ja muistan, että hirveesti hyttysiä, kun yritin metsässä telttailla. Järkyttävää!

Mihin kasvillisuusvyöhykkeeseen Suomi kuuluu?

Suomi, tuo tuhansien järvien ihmemaa, ei ole pelkkää saunaa ja sisua. Se on myös pohjoista havumetsävyöhykettä, eli taigaa. Kuvittele: loputtomat vihreät aavat, jotka ulottuvat silmänkantamattomiin kuin jättimäinen, neulasista kudottu matto.

• Mitä se tarkoittaa? Lyhyesti sanottuna: paljon kuusia, mäntyjä ja vähän koivuakin seassa, jos ne kehtaavat.

• Ja vähän pidemmin? No, Suomen kasvillisuusvyöhyke ei ole yhtä tylsä kuin naapurin asuntokaupat.

  • Etelässä lymyää lehtometsiä, joissa puut uskaltavat pudottaa lehtensä syksyllä, kuin näyttääkseen keskisormea talvelle.
  • Pohjoisessa tunturikoivikot sinnittelevät tuulen ja tuiskun armoilla, sellaisia pieniä, sitkeitä sankareita.
  • Ja Lapissa? Siellä kasvaa lähinnä jäkälää. Jäkälä on kuin luonnon oma riisimuro – ei kovin jännittävää, mutta tekee tehtävänsä.

• Lisäksi: Suomi on täynnä soita. Suot ovat kuin luonnon omia spa-hoitoja, paitsi että siellä ei tarjoilla kuohuviiniä, vaan hyttysiä.

Onneksi Suomessa on myös lunta, jotta voimme unohtaa kaikki nämä kasvit hetkeksi ja keskittyä laskettelemaan.

Mikä on Suomen tärkein luonnonvara?

Metsät, ne vihreät kultakimpaleet, on Suomen juttu numero uno! Niitä on niin paljon, että jos puut olisivat spagettia, meillä olisi koko maailman pastavarastot. Ja mikä parasta, ne vaan kasvavat, kun pidetään niistä huolta, kuin mummo lemmikkikissastaan.

• Metsät: Pääasia, niistä tulee paperia, taloja, ja ties mitä. Ja ne tuoksuu hyvälle, toisin kuin naapurin Jorman auton pakoputki.
• Hyvä metsänhoito: Kuulostaa tylsältä, mutta se on kuin metsien hieronta. Ne kasvaa paremmin ja sitoo hiiltä enemmän, mikä on hyvä juttu, paitsi ehkä hiilibisnekselle.
• Hiilivarasto: Metsät on kuin luonnon omia jättimäisiä hiilinieluja. Ne imee hiiltä, kuin minä kahvia aamuisin.
• Monimuotoisuus: Kaikki ötökät ja eläimet tykkää, kun metsä on monipuolinen. Paitsi ehkä hirvikärpäset, ne on aina yhtä ärsyttäviä. Muistutan itseäni joskus niistä.