Mitä kuuluu vuorovaikutukseen?

Mitä kuuluu hyvään vuorovaikutukseen?

Hyvä vuorovaikutus... no, se on kuin tanssi, eikö? Muistan sen kerran, joulukuussa 2019, kahvilassa Helsingissä. Keskustelin ystävän kanssa, ja se oli niin luontevaa, ei mitään pakkopullaa. Silmäkontakti oli luonnollista, naurua, eleitä… se kaikki kulki niin saumattomasti. Kahvit maksoivat 8€.

Se ei ole pelkkää puhetta, vaikka sanavalinnat toki vaikuttavat. Tärkeintä on tunne, yhteys. Olen huomannut, että kuunteleminen on avainasemassa. Ei vain kuuleminen, vaan kuunteleminen. Se on paljon enemmän, vielä syvempi asia.

Muistan toisen tilanteen, huhtikuussa 2021, verkossa. Oli työpajan vetäminen. Vaikka virtuaalisesti, yritin tarkkailla osallistujien reaktioita, heitä läpi netin. Eleet, katseet, kaikki oli jotenkin erilaista, mutta olennainen asia pysyi samana. Onnistuin pitämään huomio heidän kiinnittyneenä läpi session.

Toinen tärkeä asia on argumentointitaito. Ei väittelyä, vaan argumentointia. Selkeä ja asiallinen esittäminen. Se on taitoa, jota harjoittelen edelleen. Esimerkiksi työssäni joudun usein selittämään asioita, ja hyvä argumentaatio auttaa asiat selviämään.

Hyvä vuorovaikutus on ehkä juuri tätä: tunteiden ja ajatusten jakaminen, kuuntelemista, ja kyky ilmaista itseään selkeästi ja ymmärrettävästi. Ja vähän sitä maagista yhteyttäkin.

Mitä kaikkea vuorovaikutus on?

Vuorovaikutus. Ihmisten juttuja.

• Puhe. Sanat, joo.
• Eleet. Kädet heiluu.
• Ilmeet. Naama kertoo.
• Katseet. Silmät, nekin.
• Ääntelyt. Öh, äh, hmm.

Netissä sit:

• Hymiöt. :D
• Lyhenteet. LOL.
• Kuvat. Meemit.

Kommunikaatio, siis. Vaikea homma. Ihminen on eläin, jolla on puhekyky. Miettikääpä sitä.

Mitä vuorovaikutustaidot tarkoittavat?

Vuorovaikutustaidot? Ne on sitä, kun yrität selittää kissallesi, että sen paikka ei ole ruokapöydällä, ja kissa katsoo sinua kuin olisit idiootti. Periaatteessa siis kykyä vaihtaa ajatuksia (tai ainakin yrittää), kokemuksia (varsinkin niitä noloja) ja mielipiteitä (vaikka ne olisivatkin vääriä – krhm, vitsi!). Ja tietty, toimia yhdessä. Paitsi jos toinen osapuoli on kissa.

• Vastavuoroisuus: Tärkeämpää kuin se, että mummo ymmärtää TikTok-tanssejasi. Ajattele, että molemmat osapuolet (tai kaikki, jos olet sosiaalinen perhonen) osallistuvat, eikä vain yksi puhu kuin suuressa suussa. Esimerkiksi minä ja tekoäly: minä huudan kysymyksiä, se sylkee vastauksia. Win-win?

• Opittavissa: Onneksi! Muuten olisin jumissa selittämässä kissalle ikuisesti. MIELI ry:llä on varmaan jotain hyviä vinkkejä, elleivät ole täynnä latteuksia.

Ja hei, muista: joskus paras vuorovaikutustaito on osata olla hiljaa. Varsinkin, jos olet illallisella anoppilassa. Trust me, I know.

Mitä asioita kuuluu ammatilliseen vuorovaikutukseen?

Ammatillinen vuorovaikutus... se on kuin tanssi, jossa askeleet ovat sanat ja eleet. Muistan, kun olin nuori, katsoin vanhempieni tanssia. Se oli sulavaa, mutta välillä tuli törmäyksiä. Niin on vuorovaikutuskin. Kyky ammatilliseen viestintään on sairaanhoitajan perusosaamista, ehdottomasti.

• Hoitotyön ammatillisuus
• Eettisyys
• Asiakaslähtöisyys
• Kommunikointi
• Ohjaus- ja opetusosaaminen
• Omahoidon tukeminen

Olen miettinyt, miten kaikkien pitäisi osallistua. Eihän vuorovaikutus ole yksinpuhelua. Tärkeintä on se, että vuorovaikutus- ja viestintätaidot sisältyvät edellä mainittuihin osaamisalueisiin. Se on kuin hengitystä, jatkuvaa antamista ja saamista. Joskus tuntuu, että sanat eivät riitä. Silloin tarvitaan silmiä, jotka näkevät, ja sydäntä, joka tuntee.

Eettisyys... se on kuin kompassi, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan. Onko se aina helppoa? Ei todellakaan. Mutta ilman eettisyyttä, olemme kuin laiva ilman peräsintä. Omahoidon tukeminen. Siihen liittyy myös ihmisen kohtaaminen, läsnäolo.

Mitä kuuluu ammatilliseen vuorovaikutukseen?

Mitäs kuuluu työssä? Huh, tämä on vaikeaa. Olen miettinyt tätä työskentelyä, vuorovaikutusta, kaikkea sitä. Työkaverit, vanhemmat, lapset... kaikki vaatii eri lähestymistapaa.

Läsnäolo on tärkeää, se on selvä. Mutta miten olla läsnä, kun päässä pyörii kymmenen eri asiaa? Listaanpa:

• Työn aikataulu
• Lasten koulun asiat
• Laskut
• Seuraavan viikon työvuorot
• Oma väsymys

Empatia... Se on helpommin sanottu kuin tehty. Toisten lasten kanssa olen tosi herkkä. Ymmärrän heidän surun ja ilon. Mutta joskus tuntuu, etten jaksa. Olenko minä huono ihminen siksi?

Luottamus... Se on sitä, että sekä lapsi että vanhempi tietävät, että minä kuuntelen ja autan. Mutta jos joku pettää sen luottamuksen, mitä sitten? Mitä teen? Miten voin toimia?

Ja tilansäätäminen, anna lapsen puhua, anna aikuisen puhua... Mutta jos keskustelu kiertää ja ei päästä mihinkään? Joskus tuntuu siltä, että en osaa ohjata keskustelua oikein.

Vastavuoroisuus... Se on se, että keskustelu on kahdenvälistä. Mutta onko se aina mahdollista? Pienet lapset eivät osaa aina ilmaista itseään. Vanhemmatkaan eivät aina halua tai osaa. 2023 on jo, ja silti se on vaikeaa.

Mitä kuuluu... hmm. Se on jatkuvaa oppimista ja itsensä haastamista. Onko se väärin, jos en aina onnistu? Tuntuu, että tämä työ on jatkuvaa tasapainoilua monien asioiden välillä. Toivottavasti pärjään.