Mitä tapahtuu, jos on syntynyt karkauspäivänä?

Karkauspäivän syntymä: Mitä tapahtuu?

Okei, tässäpä miun näkemys karkauspäiväsynttäreistä, ihan omasta kokemuksesta!

Miulla ei itellä oo synttärit karkauspäivänä, mut kaverilla on. Se on aina vähän silleen...hassua.

Muistan ku oltiin joskus ala-asteella ja mietittiin, et millon sen synttäreitä juhlitaan. Oli jotenki tosi iso juttu!

Silloin päätettiin, et jos ei oo karkauspäivää, ni sit juhlitaan helmikuun lopussa. Helppo juttu.

Mut virallisestihan se vissiin menee niin, et sit on maaliskuun eka päivä se synttäri. Aika jännä!

Kaveri on kyl aina sanonu, et se ite päättää millon haluu juhlia. Yks vuosi se piti jopa kaks kertaa synttärit!

Miksi karkauspäivänä nainen kosii?

Karkauspäivä… Miksi nainen kosii?

Tuntuu jotenkin nurinkuriselta. Tai ehkä vapauttavalta.

• Perinne tuli Suomeen joskus 1800-luvulla, Länsi-Euroopasta. En tiedä, miksi se juuri Suomeen rantautui, mutta ehkä täälläkin oli jo ilmassa kaipuu muutokseen.

• Karkauspäivänä nainen sai kosia miestä halveksunnan pelossa. Halveksunta… Se on vahva sana. Pelko on varmaan ollut ihan oikea. Ajatella, että nainen ottaa ohjat.

• Ennen, kosiminen oli vain miehen hommaa. Karkauspäivä oli se päivä, kun säännöt muuttui. Päivä, jolloin kaikki oli päälaellaan.

Onko se edelleen niin iso juttu, että nainen kosii? Ehkä ei. Mutta silti, siinä on jotain, jotain... rohkeaa. Vähän kuin rikkoisi jonkun vanhan, pölyttyneen säännön. Niin kuin silloin, kun mummo opetti mut ajamaan pyörällä ilman käsiä. Pelotti, mutta olihan se siistiä. Ja vapaata.

Mitä perinteitä on karkauspäivänä?

Muistan lapsuudestani, kun mummoni kertoi karkauspäivän perinteistä. Se oli aina jotenkin jännittävä päivä, erilainen. Mummoni asui Hämeenlinnassa, ja me vietimme usein karkauspäivän siellä, hänen luonaan. Se oli yleensä helmikuun 29. päivää, tietysti. Aikaa on mennyt jo paljon, mutta muistan sen tunnelman.

Mummoni kertoi, että karkauspäivänä naisilla oli lupa kosia miehiä. Se oli aivan uskomatonta kuulla pienenä tyttönä. Miehetkö kosivat aina? Miten outoa! Se kuulosti niin vapauttavalta ja rohkealta.

Minulla oli aina hirveän hauskaa mummin luona, ja karkauspäivä oli yksi vuoden kohokohdista. Muistan erityisesti yhden karkauspäivän, ehkä olin kymmenen? Mummi leipoi herkullisia pullapullia ja me leikimme lumisotaa pihalla. Oli lunta maassa, ihan täydellinen talvipäivä. Illalla katsoimme vanhaa mustavalkoista elokuvaa, ja söimme suklaata.

• Mummin kertoma karkauspäivän perinne
• Hämeenlinnan talvinen ilmapiiri
• Mummin leipomat pullat ja lumileikit
• Mustavalkoinen elokuva ja suklaa illalla

Muistan myös, että karkauspäivään liittyi jotain outoa ja hauskaa, jotain mystistä. Se oli erikoinen päivä, jolloin asiat olivat vähän eri tavalla kuin muina päivinä. Se jäi jotenkin mieleen, ja minusta se oli ihanaa. Olin aina innolla odottamassa karkauspäivää.

En ole tosin koskaan itse kosinut ketään karkauspäivänä. Ehkä se olisi hauska idea joskus tulevaisuudessa, vaikka en tiedä, uskaltaisinko. Mutta mummin kertomat tarinat antoivat minulle aina niin voimakkaita tunteita ja se on jäänyt mieleeni. Se oli hauskaa ja vähän jännittävää.

Mitä jos olet syntynyt karkauspäivänä?

Karkauspäivä. Ei merkitystä.

• Valitse päivä. 28.2. tai 1.3. Ei väliä.
• Nimipäivä? Ei ole. Kuka sitä tarvitsee?
• Virallisesti 1.3. Hallinto määrää. Tottele.
• Minä, syntynyt 29.2.1988. Viimeisin karkauspäiväni. En juhli. Ikäännyn joka vuosi, vähän vähemmän.

Elämä on laskua. Karkausvuosi? Vain numero.