Mitä kuuluu Itämereen?

Mitä kuuluu itämereen? Tilannevaatimus ja raportit

Aihe mitä kuuluu itämereen herättää paljon keskustelua merialueen suojelusta ja sen tulevaisuudesta. Ympäristön tilan ja suojelutoimien ymmärtäminen auttaa ehkäisemään riskejä ja suojelemaan luontoa oikealla tavalla. Virallisten säädösten ja indikaattorien seuraaminen on tärkeää kaikille osapuolille. Tutustu tarkemmin aiheeseen ja opi huomaamaan merialueen suojelun keskeiset hyödyt sekä velvoitteet.

Miten Itämeri voi tällä hetkellä?

Itämeren tila herättää laajaa huolta, ja sen luonnontilan kehitys voi liittyä moniin eri tekijöihin. Meren tila ja sen suojelun tehokkuus riippuvat merkittävästi rantavaltioiden yhteisistä toimista, joiden tavoitteena on pysäyttää ympäristön laadun heikkeneminen. Tilanne on vaikea.

Meren herkkä ekosysteemi on kärsinyt ihmisen toiminnasta pitkään, ja tilanne vaatii jatkuvaa seurantaa. Noin 80% merialueista kärsii edelleen haitallisten aineiden aiheuttamista ongelmista, mikä näkyy suoraan eliöstön pitoisuuksissa ja merenpohjan heikossa tilassa. Kun itse aloitin meren rannalla liikkumisen vuosia sitten, vesi vaikutti loppukesästä puhtaammalta, mutta todellisuus pinnan alla on toinen. Ongelmat eivät poistu hetkessä, ja pitkäaikaiset muutokset vaativat vuosikymmenten työtä.

Itämeren suojelukomissio ja jaettu suojeluvastuu

Itämeren aluetta hallinnoivat ja itämeren suojelukomissioon jäsenvaltiot kuuluvat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Saksa, Puola, Liettua, Latvia, Viro ja Venäjä. Tämä maiden yhteinen verkosto pyrkii koordinoimaan suojelutoimia ja asettamaan yhteisiä ympäristötavoitteita.

Yhteistyö yhdeksän rantavaltion välillä on välttämätöntä, sillä meren uusiutuminen on hidasta ja saasteet leviävät rajojen yli. Erityisesti jätevesien käsittelyssä on saavutettu edistystä, ja tällä hetkellä noin 72% valuma-alueen väestöstä on liitetty kehittyneen jätevedenpuhdistuksen piiriin. Muutos vaatii valtavia investointeja. Se vaatii myös poliittista tahtoa, mikä voi joskus aiheuttaa kitkaa eri maiden välillä taloudellisten intressien risteillessä.

Luonnontilan indikaattorit ja ympäristön seuranta

Luonnontilan Itämereen liittyvät indikaattorit ovat vielä kehitteillä, ja niiden avulla pyritään luomaan tarkka katsaus meren ekologiseen tilaan. Kehitystyön tavoitteena on yhdenmukaistaa eri maiden keräämää tutkimustietoa ja luoda yhteisiä itämeren luonnontilan indikaattorit.

Indikaattoreiden avulla seurataan muun muassa luontotyyppien tilaa, monimuotoisuutta ja ihmistoiminnan paineita. Työ on monimutkaista. Aluksi tutkijat yrittivät luoda yhteisen mallin kaikille alueille, mutta se epäonnistui, koska eri osameret ovat luonteeltaan niin erilaisia. Nykyään indikaattoreita hienosäädetään vastaamaan paikallisia olosuhteita, mikä mahdollistaa tehokkaamman suojelun suuntaamisen sinne, missä hätä on suurin.

Suojelualueiden rooli meren pelastamisessa

Meren suojelualueiden verkosto on keskeinen työkalu elonkirjon säilyttämisessä ja kalakantojen elpymisessä. Alueiden tehokas hallinnointi vaatii kuitenkin kattavia hoitosuunnitelmia ja todellisia rajoituksia ihmistoiminnalle.

Tällä hetkellä noin 11% Itämeren pinta-alasta kuuluu suojeltujen merialueiden verkostoon. Tämä ylittää kansainväliset perustavoitteet. Pelkkä rajojen piirtäminen karttaan ei kuitenkaan riitä. Monilta alueilta puuttuvat edelleen käytännön rajoitukset esimerkiksi pohjatroolaukselle, mikä tekee suojelustamme osittain näennäistä ja jättää ekosysteemin haavoittuvaksi.

Itämeren suojelukeinojen vertailu

Meren tilan parantamiseksi käytetään useita eri strategioita, joista jokaisella on omat vahvuutensa ja haasteensa maasta riippuen.

Jätevesien tehostettu puhdistus

• Suuret alkuinvestoinnit infrastruktuuriin, mutta pitkäaikaiset ja vakaat hyödyt

• Haja-asutusalueiden ja hulevesien hallinta on edelleen puutteellista monessa maassa

• Vähentää suoraan ravinteiden, kuten fosforin ja typen, pääsyä vesistöihin asutuskeskuksista

Maatalouden ravinnepäästöjen rajoittaminen

• Kohtuulliset suorat kustannukset, mutta vaatii laajoja muutoksia viljelytapoihin

• Vaikutukset näkyvät viiveellä maaperän pitkäaikaisen ravinnekuorman vuoksi

• Estää laajojen valuma-alueiden peltojen ravinteiden huuhtoutumista jokeen ja mereen

Matin matka rannanomistajasta suojeluvapaaehtoiseksi

Matti, 45-vuotias kesämökkiasukas Kemiönsaarelta, huomasi rantavetensä muuttuvan joka kesä paksuksi vihreäksi puuroksi. Hän oli turhautunut, koska perinteiset keinot, kuten kaislojen niitto, eivät tuottaneet pysyviä tuloksia lahdella.

Ensimmäisessä yrityksessään Matti yritti rakentaa pienen saostusaltaan mökkitien ojan varteen ilman tarkempia mittauksia. Seuraava syystulva kuitenkin pyyhkäisi koko rakennelman mennessään ja huuhtoi kertyneet lietteet suoraan lahteen.

Matti tajusi, että yksin puuhastelu ei riitä, vaan tarvitaan asiantuntemusta. Hän otti yhteyttä paikalliseen vesiensuojeluyhdistykseen, opetteli laskemaan valuma-alueen virtaamia ja perusti yhdessä naapureiden kanssa virallisen kosteikkohankkeen.

Vuoden kuluttua kosteikon valmistumisesta lahden veden näkösyvyys parani selvästi ja loppukesän sinilevähaitat vähenivät alueella huomattavasti, mikä osoitti paikallisen yhteistyön voiman.