Miten laskea krea-arvoa?

Kreatiniinipuhdistuman laskeminen: Kokroft-Gault -kaava ja sen soveltaminen

Kreatiniinipuhdistuma on tärkeä indikaattori munuaisten toimintakyvystä. Se kertoo, kuinka tehokkaasti munuaiset poistavat kreatiniinia verestä. Kreatiniini on lihasproteiinien hajoamistuote, jonka taso pysyy suhteellisen vakiona terveillä ihmisillä.

Yksi yleisesti käytetty menetelmä kreatiniinipuhdistuman laskemiseen on Kokroft-Gault -kaava, joka korjaa plasman kreatiniinipitoisuuden iän ja painon mukaan. Tämä kaava on erityisen hyödyllinen arvioitaessa munuaisten toimintaa potilailla, joilla on heikentynyt munuaisten toiminta, mutta joille ei ole tehty virtsakeräystä.

Kokroft-Gault -kaavan soveltaminen:

1. Tarvittavat tiedot:

   • Potilaan ikä (vuosina)
   • Potilaan paino (kilogrammoina)
   • Plasman kreatiniinipitoisuus (umol/l)

2. Kaava:

   Miehet: (140 – ikä) x paino / (72 x plasman kreatiniinipitoisuus)
   Naiset: [(140 – ikä) x paino / (72 x plasman kreatiniinipitoisuus)] x 0.85

3. Tuloksen tulkinta:

   Tuloksena saadaan kreatiniinipuhdistuma ml/min:ssä. Normaali kreatiniinipuhdistuma miehillä on 90-130 ml/min ja naisilla 80-110 ml/min.

Esimerkki:

Potilas on 65-vuotias mies, painaa 80 kg ja hänen plasman kreatiniinipitoisuutensa on 120 umol/l.

Kreatiniinipuhdistuman laskeminen:

(140 – 65) x 80 / (72 x 120) = 54 ml/min

Tässä tapauksessa potilaan kreatiniinipuhdistuma on 54 ml/min, mikä viittaa heikentyneeseen munuaisten toimintaan.

Muita huomioita:

• Kokroft-Gault -kaava on empiirinen menetelmä, joka ei ole täysin tarkka.
• Kaava ei ota huomioon kaikkia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa kreatiniinipuhdistumaan, kuten rodun, etnisen taustan ja lihasmassan.
• Kaavan avulla saatua tulosta tulisi tulkita varoen ja ottaa huomioon muut tekijät, kuten munuaisissa esiintyvät oireet ja oireiden historia.

Lopuksi:

Kokroft-Gault -kaava on yksinkertainen ja käytännöllinen työkalu kreatiniinipuhdistuman arviointiin. Se voi olla hyödyllinen työkalu munuaisten toimintakyvyn seurantaan ja munuaisongelmien varhaiseen havaitsemiseen. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä menetelmä on vain arvio ja sen tulosta ei tulisi käyttää yksinomaisena päätöksenteon perusteena. Muita kliinisiä tekijöitä ja lisätutkimuksia tarvitaan täydellisen kuvan saamiseksi potilaan munuaisfunktioista.