Miksi Suomessa ei ole aktiivisia tulivuoria eikä voimakkaita maanjäristyksiä?

Miksi suomessa ei ole tulivuoria? Selitys laattatektoniikasta

Geologinen sijainti vakaalla mannerlaatalla suojaa aluettamme suurilta luonnonmullistuksilta. Monet pohtivat, miksi suomessa ei ole tulivuoria tai tuhoisia maanjäristyksiä ollenkaan. Ilmiön taustalla vaikuttavat maapallon kuoren syvät rakenteet ja kallioperän ikä. Tämän geologisen tiedon ymmärtäminen auttaa hahmottamaan maamme ainutlaatuista turvallisuutta sekä maapallon jatkuvaa kehitystä.

Miksi Suomessa ei ole tulivuoria eikä voimakkaita maanjäristyksiä?

Suomen maaperän poikkeuksellinen vakaus johtuu ensisijaisesti maan maantieteellisestä sijainnista kaukana mannerlaattojen rajoista. Suomi lepää paksun ja ikivanhan Fennoskandian kilven (Manner-Euroopan kilven) päällä, joka vaimentaa tehokkaasti tektoniset jännitteet. Tämän vuoksi täällä ei esiinny aktiivisia tulivuoria, ja maanjäristykset ovat poikkeuksetta erittäin heikkoja.

Kun seurasin uutisia Islannin viimeisimmistä tulivuorenpurkauksista, tunnistin itsessäni pienen helpotuksen tunteen - meillä maaperä pysyy tukevasti jalkojen alla. Muistan elävästi, kun opiskeluaikoina tutkin ensimmäistä kertaa peruskallion seismistä karttaa, ja tajusin, miten ainutlaatuisella suojavyöhykkeellä me täällä Pohjolassa oikeastaan elämme. Vakaus voi tuntua itsestäänselvyydeltä, kunnes pysähtyy miettimään sen taustalla olevaa valtavaa geologista koneistoa.

Laattatektoniikka määrää vakauden

Maapallon ulkokuori koostuu hitaasti liikkuvista mannerlaatoista, joiden törmäys- ja erkaantumiskohdissa syntyy lähes 99 prosenttia maailman tulivuoritoiminnasta ja rajuista maanjäristyksistä. Suomi kuuluu Euraasian laattaan, ja lähin aktiivinen laattaraja kulkee satojen tai jopa tuhansien kilometrien päässä Atlantilla, missä Islanti sijaitsee suoraan kahden eroavan laatan saumakohdassa. Koska täällä ollaan keskellä massiivista laattaa, sula magma ei pääse nousemaan maanpinnalle asti, mikä tekee tulivuorten syntymisestä käytännössä mahdotonta nykyisessä geologisessa aikakaudessa.

Fennoskandian kilpi toimii maanalaisena panssarina

Suomen kallioperän ydin on niin sanottu Fennoskandian kilpi, joka on Euroopan vanhin ja vakain mannerkuoren osa. Alueen kova peruskallio koostuu pääasiassa graniitista ja gneissistä, ja sen juuret ulottuvat kymmenien kilometrien syvyyteen asti. Tämä kallioperä on muodostunut satoja miljoonia - osittain jopa yli kaksi miljardia - vuotta sitten muinaisten vuorijonojen poimuessa ja jähmettyessä. Ajan myötä eroosio on kuluttanut huiput pois, jättäen jäljelle vain äärimmäisen paksun, kylmän ja jäykän kilven, joka ei helposti taivu tai murru laattatektoniikka suomi -alueella tektonisen paineen alla.

Suomen maanjäristykset ja tulivuoret historian valossa

Vaikka Suomessa ei ole aktiivisia tulivuoria tänä päivänä, tilanne oli toinen miljardeja vuosia sitten. Kallioperämme tutkimukset paljastavat merkkejä muinaisista tulivuorista muun muassa Lapissa ja Pohjanmaalla, mutta ne ovat sammuneet pysyvästi jo kauan ennen ihmisen evoluutiota. Nykyään Suomessa havaitaan vuosittain noin satakunta pientä maanjäristystä, jotka johtuvat pääasiassa mannerlaattojen liikkeen aiheuttamista pienistä sisäisistä jännitystiloista sekä jääkauden jälkeisestä maannoususta. Nämä järistykset ovat kuitenkin niin heikkoja, että tavallinen tallaaja tuntee niistä vain murto-osan.

Jotkut saattavat ajatella, että kova jyrinä maapohjasta tarkoittaa aina katastrofia - mutta täällä kyseessä on useimmiten vain kallioperän pieni huokaus. Tilastojen valossa keskimäärin noin 575 pientä seismistä tapahtumaa rekisteröidään Suomen alueella ja sen lähiympäristössä joka vuosi, ja niistä valtaosa on magnitudiltaan alle kahden. Tämän ansiosta on helppo ymmärtää, miksi suomessa ei ole maanjäristyksiä tuhoisassa mittakaavassa.

Miksi maaperä välillä tärisee Suomessakin?

Monet hätkähtävät, kun uutisiin pamahtaa tieto paikallisesta maanjäristyksestä esimerkiksi Helsingin tai Lapin alueella. Mutta tässä on se tärkein ero maailman kriisialueisiin: meidän järistyksemme ovat tyypillisesti mikro- tai pikkujäristyksiä, joiden voimakkuus jää kauas tuhoisista lukemista. Suomessa peruskallioon varastoitunut jännitys purkautuu vanhoissa siirroslinjoissa, mikä saattaa tuntua lyhyenä tärinänä, ikkunoiden helinänä tai kaukaisena paukahduksena. Kyseessä ei siis ole uuden tulivuoren syntyminen tai mannerlaatan repeäminen, vaan kovan ja jäykän peruskallion luonnollinen tapa reagoida kaukaisiin tektonisiin paineisiin, minkä vuoksi miksi suomessa ei pauku tulivuoria selittyy samalla logiikalla.

Tarkastellaanpa asiaa tarkemmin seuraavassa osiossa, jossa vertaamme suomen maanjäristykset ja tulivuoret -tilannetta todellisiin aktiivisuusalueisiin.

Geologisen aktiivisuuden vertailu eri alueilla

Suomi (Fennoskandian kilpi)

- Erittäin heikkoja, tyypillisesti magnitudi alle 3; harvoin havaittavia tuhoja

- Ei aktiivisia tulivuoria; muinaiset purkaukset sammuneet miljardeja vuosia sitten

- Keskellä vakaata Euraasian laattaa, kaukana reunoista

Islanti (Laattaraja-alue)

- Jatkuvia järistysparvia, joista voimakkaimmat voivat aiheuttaa paikallisia vaurioita

- Erittäin aktiivista; purkauksia esiintyy säännöllisesti muutaman vuoden välein

- Sijaitsee suoraan kahden erkanevan mannerlaatan saumakohdassa

Japani (Alityöntövyöhyke)

- Säännöllisesti erittäin voimakkaita ja tuhoisia suuronnettomuusjäristyksiä

- Runsaasti aktiivisia ja vaarallisia tulivuoria koko saariston alueella

- Neljän eri mannerlaatan törmäyskohdassa tyynenmeren tulirenkaassa

Matin havainto ja kallioperän pieni huokaus Lapissa

Matti, eläkkeellä oleva metsätyönjohtaja Kuusamosta, heräsi marraskuussa kahvikupin helinään keittiön pöydällä ja outoon, matalaan jyrinään, joka tuntui tulevan suoraan talon alta. Hän pelästyi aluksi, sillä naapurustossa ei ollut käynnissä tietöitä eikä raskasta liikennettä, joka voisi selittää ilmiön.

Ensimmäisenä reaktiona Matti epäili, että hänen vanha lämminvesivaraajansa oli räjähtämässä kellarissa tai että suuri lumikuorma oli vyörynyt katolta alas jysähtäen maahan. Hän tarkisti kellarin ja pihamaan taskulampun kanssa, mutta mikään ei viitannut kodin sisäiseen rikkoutumiseen tai ulkoiseen vahinkoon.

Matti päätti avata tietokoneen ja katsoa Seismologian instituutin automaattista karttaa, sillä hän muisti lukeneensa Lapin alueen pikkujäristyksistä aiemminkin. Kartalta paljastui, että alueella oli hetkeä aiemmin tapahtunut pieni, magnitudin kaksi nollan luonnollinen maanjäristys peruskallion lohkoliikkeiden vuoksi.

Tämä oivallus rauhoitti Matin mielen, ja hän ymmärsi, ettei kyseessä ollut vaara vaan Fennoskandian kilven normaali eläminen. Järistys oli voimakkuudeltaan tyypillinen Suomen oloihin, eikä se jättänyt halkeaman halkeamaa talon perustuksiin, vaan jäi Matille pelkästään jännittäväksi tarinaksi kerrottavaksi kyläkaupalla.