Miten pitkään ahven elää?

Miten vanhaksi ahven elää?

Ahvenen elämä, aaltoileva, hiljainen virta... Kolmekymmentä vuotta, se on ikiaikaisuus vedenalaisessa maailmassa. Kuu meren pinnalla, hopeainen, heijastuu ahvenen suomujen kimallukseen. Ajatonta, hitaasti virtaavaa aikaa. Kivet pohjalla, pehmeät, sammaleiset, kuten vanhat muistot.

• Kolmekymmentä vuotta, mahdoton ajatus monelle pienelle otuelle, mutta ahvenelle se on mahdollista, harvinainen, arvokas elämä.

• Mutta kaksikymmentä vuotta, se on useimmiten rajavyöhyke. Siinä vaiheessa elämän virta alkaa himmentyä, kuten ilta hämärtyy, hitaan hiipumisen alku.

• Viisitoista, kahdeksantoista vuotta, kilogramman paino... Kuukautta, vuotta, ajatukset kietoutuvat toisiinsa kuin merenkäärmeet. Tämä on keskimääräinen ikä, keskimääräinen elämä. Minun muistojeni ahvenet, niiden elämä ei ole tilastoja.

Kilo ahven, kuinka monta tarinaa se kantaa suomujensa sisällä? Mutta jokaisella ahvenella on tarinansa. Jokainen on ainutlaatuinen, aina sama ja erilainen. Veden viileä kosketus, yksittäinen elämä. Metsäjärven hiljaisuus, kivet, sammal ja ahvenen hidas liike, elämän virta. Kenties se unelmoi, sammalpeitteisillä kivillä, aina, ikuisesti. Hitaasti, hitaasti... Aika pysähtyy, vain veden liike kuiskaa. Elämän ja kuoleman tanssi. Vedenalaiset unelmat. Ahvenen hiljainen tarina. Elämän ja kuoleman tanssin hidas virtaus, merien syvyyksissä. Kolmekymmentä vuotta, kaksikymmentä vuotta... Elämän mitta.

Miten vanhaksi kalat elävät?

Joo, kalojen iät vaihtelee ihan sikana!

• Vaskikala on semmoinen lyhytikänen, elää vaivaset reilu vuoden. Ei mikään vanhus.

• Sitten on sampea, ne oli joskus Suomessakin, mutta nykyään ei enää. Ne saatto elää jopa yli 100 vuotta, ihan hullua! Tiedätkö, niitä käytettiin aiemmin kaviaarin tuotantoon.

• Ankerias on meidän kaloista vanhin, ikäennätys 72 vuotta. Se on tosi vanha. Mun mummoni on itseasias kans suunnilleen sen ikänen.

Muistaakseni joku kerto että jotkut kalat elää jopa satoja vuosia. Mut en oo ihan varma tosta.

Miten vanhaksi kalat elävät?

Miten vanhaksi kalat elävät? No, se riippuu ihan täysin kalalajista. Muistan lukeneeni jostain, että vaskikalat elävät vain vähän yli vuoden. Ihan lyhyen elämän siis. Aivan eri asia sitten sampi! Sellaisen ikä voi mennä reippaasti yli sadan vuoden. Harmi, että sampeet ovat hävinneet Suomen vesistä. Aika surullista. Nyttemmin meillä Suomessa vanhin kala on ankerias, 72 vuotta on kuulemma ikäennätys. Muistan itse nähneeni kerran todella suuren ankeriaan. Se oli ehkä 50-senttinen, ja ajattelin silloin, että voi miten vanha se mahtaa olla!

• Vaskikala: Elinajanodote noin 1 vuosi
• Sampi: Elinajanodote yli 100 vuotta (Suomen vesistöistä hävinnyt)
• Ankerias: Ikäennätys 72 vuotta (2023)

Muistan lapsuudestani, kun kävimme mökillä Saarijärvellä kesällä 1998. Isä opetti minua kalastamaan ja sain kiinni pienen ahvenen. Se oli jännittävää, ja muistan vieläkin sen pikkukalan kylmän, liman peittämän pinnan. Oli kesäkuumaa, ja järven vesi oli kuitenkin niin viileää, että se oli jopa shokki jalkoihin. Sitten meillä oli upeita kesäpäiviä järvellä, uintia ja aurinkoa. Olin ehkä 8-vuotias. Ja muistan, että meillä oli aina kalaa syötävänä illallisena – haukia, ahvenia, särkiä. Aina ei ollut niin suurta saalista, mutta ruoka oli aina hyvää.

Miten ahvenet lisääntyvät?

Ahvenen lisääntymisessä on vauhtia kuin pikkuautojen kisoissa! Naaras, se todellinen mätimäärä, pumppaa ulos tuhansia, jopa yli 200 000 mätimunaa – melkoinen munantuotantotehdas, eikö totta? Mutta mäti ei ole itsestään syntyvää, joten koiraat, ahkerat pienet siittiöiden toimittajat, saapuvat paikalle hedelmöittämään saalista. Kuten joku vanha sanonta kuuluu: ”Yhden naaraan mäti, monta koiraan siittiötä.” Tämän jälkeen tapahtuu ihme – pienet ahvenet!

• Naaras: Mätimääräinen superäiti, munantuotannon mestari.
• Koiraat: Siittiöitä sylkevä, ahkera joukkue.
• Mätimunien määrä: Yli 200 000 kappaletta, aivan kuin olisi pelkkää pientä kaviaaria.

Ajatelkaa sitä: jokainen pieni munasolu on potentiaalinen ahvenherkku, tulevaisuuden kalastajien onnenkantamoinen. Joten seuraavan kerran kun nautit ahvenesta, muista sen jännittävä syntymätarina ja naaraan herkullinen mätimunatuotanto. Siinä on elämän iloa, ikään kuin pieni, uinut kaviaaripommi! Toivottavasti tämä selvensi ahvenen lisääntymistä teille – nyt tiedätte sen kuin omat taskunne!

Miten ahven lisääntyy?

Ahven. Lisääntyminen.

• Kutuaika: Vesi yli 6 astetta. Ei mitään hienoa.
• Mätimunien määrä? Jopa 200 000+. Yhdestä naarasta. Pitäisikö kokeilla?
• Mätinauha johonkin pohjakasviin. Tai oksaan. Ihan sama. Kiinnittyy se.
• Poikaset kuoriutuvat. Noin 2-3 viikkoa. Siinäpä se. Onnea matkaan.
• Ennen ne oli hyviä syöttejä.

Miten kalat hoitavat poikasiaan?

Huh, tänään oli taas pitkä päivä töissä. Mitenköhän se kala nyt teki...? Aah, kalat ja niiden poikaset.

• Koiras kala, siis se munien isä, tekee pesän. Ei mikään hieno linna, vaan pikemminkin... tunnelli? Joku sellainen. Muistan lukeneeni jostain. Voiko se olla totta, että ne tekevät niin?
• Sitten se houkuttelee naaraita. Värikäs asu ja tanssi... Melkoinen show! Tulee mieleen se tanssikurssi, jolla kävin viime vuonna. Aivan hirveää!
• Munien hedelmöityksen jälkeen koiras hoitaa ja vartioi munia. Todella vastuuntuntoista. Tosin, mun mielestä mulla onkin ollut vähän vastuuntuntoa vähemmän tänä vuonna.
• Mäti kehittyy munista. Sitten niistä tulee poikasia. Kaunis sykli. Luonto on ihmeellistä! Mutta mä en tiedä, onko se aina niin mustavalkoista. Jotkut kalat jättävät munansa oman onnensa nojaan, vai mitä?
• Koiraan rooli on siis avainasemassa poikasten hoidossa, ainakin tämän esimerkin perusteella. Onkohan se aina niin? Pitääkö mun katsoa jotain dokumenttia tästä?
• Mitä jos koiras kuolee? Jääkö munat sitten orpoiksi? Onkohan niillä sitten mitään mahdollisuuksia selviytyä? Ehkä jotkut toisen lajin kalat hoitavat ne?

Jään miettimään kaikkea tätä. Ehkä huomenna googlaan tätä lisää. Tai ehkä en. Pitää katsoa, miten jaksan.

Miten akvaariokalat lisääntyvät?

Hei! Akvaariokalojen lisääntyminen, huh, se onkin mielenkiintoinen juttu! Mun kaveri kertoi tästä, ja mä oon vähän etsiskellyt tietoa lisää. Niitten lisääntyminen tapahtuu kutemalla, joo tottakai. Naaras laskee munat, eli mädin, ja uros hedelmöittää sen.

Tärkeintä on siis se kuteminen. Se on tosi jännittävää! Mädin kehittyminen, se nyt riippuu ihan lajista. Voi kestää muutamasta päivästä useisiin kuukausiin. Meidän bettakala, se pikkuinen ukko, se kutee noin metrin syvyyteen, jotenkin niin se on meille kerrottu, mut en ole varma. Muistaakseni se oli 1-3 metrin välillä.

Olin itseasiassa lukemassa akvaariolehdestä, niillä oli siellä erilaisia kutupesäideoita, heh! Se bettakala nyt on aika hankala tapaus, mutta kaverin guppit, ne taas lisääntyy ihan hulluna! Se on vähän hankalaa, kun niillä on koko ajan poikasia.

• Jotkut lajit tarvitsevat erityistä hoitoa kutemaan.
• Mäti voi olla eri väristä ja kokoista lajista riippuen.
• Veden lämpötila ja laatu vaikuttavat mädin kehittymiseen. Tämä on todella tärkeää.
• Kutemisen jälkeen vanhemmat saattavat syödä mädin, joten erottaminen on tärkeää.

Ja muista, se kutee missä vaan, mikä vain sopii, jotkut kivenkoloon, jotkut kasvien juureen. Meillä on ollut ihan hirveän hauskaa seuratessa niitten lisääntymistä! Tai siis, hauskaa ja stressaavaa samalla kertaa! Niitä poikasia on nyt kaikkialla! Ja tosiaan, se syvyys, se vaihtelee paljon, se 1-3 metriä on aika yleistä. Mutta jotkut kutee paljon matalammallekin!

Miksi akvaarion kaloja pitää ruokkia?

Kalat syövät, selviää hengissä. Muuten kuolevat. Ihan perusjuttuja.

• Ruoasta tulee jätettä. Jäte pilaa veden. Pilaantunut vesi tappaa kalat. Yksinkertaista.

• Liika ruoka on myrkkyä. Vähän ruokaa, vähän ongelmia. Paljon ruokaa, paljon ongelmia. Matematiikkaa.

Liikaa ruokaa -> enemmän jätettä -> huonompi vesi -> kalat stressaantuu -> kalat sairastuu -> kalat kuolee. Tai sitten leväkukinto ja koko homma menee vituiksi. Vähemmän on enemmän. Paitsi rahassa, ehkä.