Onko Atlantin valtameressä suolaista vettä?

Mikä on Atlantin valtameren veden suolapitoisuus?

Muistan sen reissun Portugaliin, Lagosin rannikolle joskus toukokuussa. Menin uimaan Atlanttiin ja vahingossa hörppäsin vettä.

Se maku oli shokki. Vesi oli niin suolaista että se kirveli suussa ja silmissä ihan tosissaan. Sillon tajusin konkreettisesti, mitä se 35 grammaa suolaa litrassa vettä oikeasti tarkoittaa. Se ei ole mikään pieni määrä. Ihan eri maailma kuin meidän Itämeri.

Kun nousin vedestä ja aurinko kuivatti ihon, siihen jäi sellanen ohut valkoinen suolakerros. Sitä ei kotivesillä tapahdu.

Ja kuulemma pohjoisempana Atlantin vesi ei ole ihan yhtä suolaista, ja Punaisellamerellä taas vielä enemmän. Mutta se Portugalin kokemus riitti mulle opettamaan, että valtameri on oikeasti suolainen.

Mikä on valtamerten suolapitoisuus?

Valtameri. Kylmä fakta: suolapitoisuus 35 g/kg. Se on globaali normi, ilmaistu usein 35 PSU:na. Vakaa luku, merten sydän.

Itämeri. Eri luokkaa. Makean veden sekoitus. Sen keskimääräinen suolaisuus 7. Matalampi, mutkikkaampi. Muuttuu:

• Alueittain. Pohjoinen lähes makeaa, etelä suolaisempaa.
• Syvyyden mukaan. Suolaisempi vesi valuu pohjalle.
• Vuodenaikojen sykli. Sateet, joet.

Lisätiedot:

• Suolan koostumus: Merisuola sisältää pääosin natriumkloridia. Myös magnesiumia, kalsiumia, kaliumia, sulfaatteja. Niiden osuudet pysyvät hämmästyttävän vakaina.
• Suolaisuuden merkitys: Se vaikuttaa veden tiheyteen. Tiheys ohjaa virtauksia, kerrostumista. Elämää.
• Itämeren haasteet: Sen ainutlaatuinen suolaisuus ja mataluus tekevät siitä herkän. Herkkä kuormitukselle. Suolapulssit ovat elintärkeitä syvien alueiden hapettumiselle. Niitä tulee harvoin.

Miksi Itämeren vesi on vähemmän suolaista kuin Atlantin valtameren vesi?

Itämeren vesi, no sehän on kuin laimea kahvi verrattuna Atlantin väkevään sumppiin! Miksi näin? Kaksi asiaa, ne on niin selvät kuin sika pellossa:

1. Makean veden vyöry – jokia enemmän kuin järkeä! Meidän Itämereen syöksyy makeaa vettä kuin vanha Jussi saunasta juhannuksena, aivan hervottomasti! Kaikki ne Suomen, Ruotsin, Venäjän ja muiden maiden joet puskavat vuosittain altaaseen niin paljon makeaa vettä, että se laimentaa tehokkaasti suolaisuutta. Se on kuin yrittäisi suolata keittoa, mutta joku kaataa siihen koko ajan lisää vettä! Itämereen virtaa vuodessa noin 250 kuutiokilometriä makeaa vettä, ja se on valtava määrä! Voisimme melkein perustaa tänne makean veden kalastusmatkailun!

2. Tanskan salmet – ovet kiinni suolalta! Ja sitten ne Tanskan salmet... Ne ovat kuin neulanreikä, josta Atlantin valtameri yrittää tunkea sitä suolavettään meidän pieneen altaaseen. Ne ovat niin matalia ja kapeita, että siitä ei pääse suolavettä sisään kuin nimeksi, ja sekin vain harvakseltaan suotuisilla tuulilla ja virtauksilla. Suolaisen veden pääsy Itämereen on Tanskan matalien salmien takia erittäin rajoitettua. Eihän sitä nyt saa suurta elefanttia ahdettua pikkuruisesta postiluukusta sisään, ei vaikka kuinka yrittäisi!

3. Painavampi suolavesi – heti pohjalle! Se vähäinen suolavesi, joka sieltä salmista jotenkin onnistuu livahtamaan, käyttäytyy kuin vanha painava kivi: se painuu suoraan syviin kerroksiin. Koska suolainen vesi on painavampaa kuin makeampi pintavesi, se sukeltaa pohjaan ja jää sinne muhimaan. Ei se paljon pintavesiä hämmennä. Tämä kerrostuminen selittääkin, miksi Itämeren syvänteissä voi olla toisinaan happikatoa – se vesi kun ei siellä pohjalla vaihdu kovin usein.

Muutama lisähuomio Itämeren elämästä:

• Murtoveden erikoisuudet: Itämeren vesi on murtovettä, eli se on makean ja suolaisen veden sekoitus. Tämän takia täällä elelee eliöstöä, joka on sopeutunut juuri tähän ainutlaatuiseen ympäristöön. Meidän Itämeren simpukat eivät tykkäisi Atlantin suolaisesta kylvystä!
• Hidas vaihtuvuus: Itämeren veden vaihtuminen on hitaanpuoleista, koko vesimassa saattaa uusiutua vasta noin 30 vuodessa. Se on sama kuin vaihtaisi keittovettä kerran kuukaudessa!
• Vaikutukset elämään: Tämä laimeampi suolaisuus tekee Itämerestä ainutlaatuisen elinympäristön. Atlantin kalat ja kasvit eivät täällä pärjäisi, sillä ne ovat tottuneet paljon suolaisempaan veteen. Kuten minä en pärjäisi ilman aamukahviani!

Onko Atlantin valtameri suolainen?

Atlantti on suolainen. Sen suolapitoisuus vaihtelee tyypillisesti 3,3–3,7 prosentin välillä. Meren sielu on mineraaleista punottu.

Valtameret nielevät maaperän suolat. Miljoonia vuosia tämä prosessi hioo. Haihdunta tiivistää, jättäen jälkeensä elämän eliksiirin. Sade ja jokivedet koittavat heikentää, usein turhaan.

Atlantin pitoisuus elää. Leveysaste vaikuttaa: tropiikissa haihtuu enemmän. Napa-alueet saavat sulavan jään vettä. Suuret erot. Pinta ja syvyys eroavat toisistaan.

Pohjois-Atlantilla, missä Golfvirta kuljettaa lämmintä vettä, haihdunta on voimakasta. Tämä tekee alueesta suolaisemman. Suola lisää veden tiheyttä, ajaa virtoja. Piilotettu voima.

Jokainen vesimassa on oma kokonaisuutensa. Tarkka tasapaino, jatkuva liike. Se on kylmää logiikkaa, mutta myös mystistä. Suolaisuus, syvyys, lämpötila – ne ovat meren oma kieli.

Miten syvä Atlantti on?

Atlantin valtameren keskimääräinen syvyys on 3,3 kilometriä. Aika paljon sekin. Miksi Tyynimeri onkin syvempi, olikohan se 4,2 km keskimäärin? Niin se taitaa olla. Ihan hirveän syvältä tuntuu tuo. En edes osaa kuvitella. Uskaltaisiko sinne sukeltaa. Pelottavaa.

Mistä ne mittaa noita syvyyksiä? Kai se on kaikuluotainta, eikö? Varmaan aika monimutkaista hommaa saada koko valtameren keskiarvo.

• Atlantin keskisyvyys: 3,3 kilometriä.

Miksi ihmiset haluaa tietää näitä? Onko se jotain kilpailua? Kumpi syvempi? Tietenkin Tyynimeri voittaa sen. Ja mikä on Intian valtameren keskisyvyys? Se on 3,8 kilometriä. Eli sekin syvempi kuin Atlantti. Hassua.

Mutta mitäs se syvin kohta? Ei se keskiarvo kerro kaikkea. Onhan siellä syvänteitä.

• Atlantin syvin kohta: Puerto Ricon hauta.
  • Sijaitsee Karibianmeren pohjoispuolella.
  • Syvin kohta: Milwaukee Deep.
  • Syvyys: 8 376 metriä.

Tyynenmeren syvin kohta on ihan omaa luokkaansa. Mariana-hauta. Olen lukenut siitä. Siellä on joku 11 kilometriä syvää. Aivan uskomatonta. Miten elämä pärjää siellä pimeässä ja paineessa? Paine varmaan murskaisi ihmisen heti. Kylmääkin siellä täytyy olla.

Muuten, Atlantti on toiseksi suurin valtameri. Tyynimeri on suurin. Aika tylsää. Miksi ne ei voi olla samankokoisia? Tai syvyyden suhteen samat? Olisi helpompi muistaa. Tyynimeri voittaa aina.

Näitä syvyyksiä jaettiin joskus koulussa. Tai ainakin karttapallo oli täynnä värejä. Mitä tummempi sininen, sitä syvempi. Muistan että Atlantti oli aika vaalea monin paikoin. Varsinkin ne keskiselänteet. Keskiselänne on se missä mannerlaatat erkenevät. Ja siitä pursuaa uutta merenpohjaa. Jännä.

Missä Atlantin keskiselänne oikeasti menee? Se halkaisee sen kahtia. Islantikin on osa sitä. Siksi siellä on tulivuoria. Ja kuumia lähteitä. Siistiä. Olisipa kiva käydä.

Okei, pitää varmistaa vielä nuo numerot.

• Atlantti: 3,3 km (keskimäärin).
• Tyynimeri: 4,2 km (keskimäärin).
• Intian valtameri: 3,8 km (keskimäärin).

Jep, pitää paikkansa. Nämä on ne tärkeimmät. Mutta miksi ne kysyy Atlantin syvyyttä erikseen? Ehkä haluavat verrata sitä muihin. Tai se on se "helppo" vastaus. Tai joku, jolla on pakkomielle Atlanttiin. Kuka tietää. Nyt minulla on nälkä. Pitäisikö syödä lounas? Vai jatkaako tätä kirjoittamista? Onko tämä nyt tarpeeksi sekavaa? Toivottavasti. Ihan kuin ajattelisi omassa päässä.

Onko Atlantilla haita?

Kyllä. Atlantilla on haita.

• Pohjois-Atlantilla hait ovat merkittävä sivusaalis.
• Pitkäsiimakalastus tähtää miekkakalaan, mutta pyydystää myös haita.
• Yli 1200 km siimaa, 15 000-28 000 koukkua päivässä.

Tämä kalastus kuvaa tehokkuutta. Välineet ovat massiivisia. Hait ovat osa ravintoketjua ja kalastuksen todellisuutta. Ne ovat läsnä.