Onko koiralla aivot?

Onko koiralla aivot? Koiran aivot: onko niitä?

Muistan, kun pentuni Tico oli ihan pieni. Katsoin sitä usein miettien, mitä siellä pienessä päässä oikein liikkuu. Kyllä siellä aivot on, se on ihan selvää.

Vaikka ne ovat pienemmät kuin meidän, koiralla on aivot. Ne toimivat ihan omalla tavallaan. Minä näen sen arjessa, kun Tico reagoi, oppii ja iloitsee.

Tiedän, että ne eivät ole samanlaiset kuin ihmisen aivot. Mutta se ei tarkoita, etteikö koiran aivot toimisi ja tuntisi. Se on vaan eri tapa olla olemassa.

Se on vähän kuin vertaisi omenaa ja appelsiinia. Molemmat ovat hedelmiä, mutta ihan erilaisia. Koiran aivot on tehty koiran elämään.

Kumpi haistaa paremmin, koira vai ihminen?

Kysymys siitä, kumpi haistaa paremmin, on virheellisesti asetettu. Kyse on erikoistumisesta, ei lineaarisesta paremmuudesta. Ihmisen ja koiran hajuaistit ovat viritetty eri tarkoituksiin.

Perinteinen näkemys perustuu puhtaasti anatomiaan. Se on yksinkertainen, mutta harhaanjohtava.

• Koiran hajuaisti:
  • Hajureseptorit: Koiralla on lajista riippuen 125–300 miljoonaa hajureseptoria. Ihmisellä niitä on noin 6 miljoonaa.
  • Aivot: Koiran aivojen hajukäämi (olfactory bulb), joka prosessoi hajutietoa, on suhteellisesti 40 kertaa suurempi kuin ihmisellä.

Tämä numeerinen ylivoima on johtanut myyttiin ihmisen surkastuneesta hajuaistista. On kiehtovaa, miten helposti hyväksymme ajatuksen omasta alemmuudestamme tietyillä biologisilla osa-alueilla.

Totuus on monimutkaisempi. Rutgersin yliopiston neurotieteilijä John McGann osoitti vuonna 2017 uraauurtavassa tutkimuksessaan, että ihmisen hajuaistin kykyjä on systemaattisesti aliarvioitu 1800-luvulta lähtien.

Tämä virhekäsitys juontaa juurensa ranskalaisen anatomisti Paul Brocan teorioihin. Broca väitti, että ihmisen älyllinen kehitys ja vapaa tahto vaativat "eläimellisten" aistien, kuten haistamisen, heikentymistä. Tämä ajatus on jäänyt elämään tieteellisenä perintönä.

Ihmisen hajuaisti on itse asiassa erittäin tarkka, mutta se on erikoistunut eri asioihin.

Pystymme erottamaan jopa biljoonan eri hajua. Olemme erityisen herkkiä tietyille yhdisteille, jotka liittyvät ravintoon ja ympäristöön. Esimerkiksi monet hedelmien ja kasvien tuoksut, kuten banaanin tuoksun aiheuttavan amyyliasetaatin, ihminen haistaa koiraa pienempinä pitoisuuksina. Viiniasiantuntijat ovat tästä elävä todiste.

Minulle hajut ovat aikakoneita. Yksikin tuoksu kosteasta asfaltista kesäsateen jälkeen voi palauttaa minut hetkessä lapsuuden kotikadulle vuoteen 1994. Tämä hajujen ja muistojen välinen yhteys (Proustin ilmiö) on ihmiselle poikkeuksellisen voimakas. Se kertoo, että hajuaistimme palvelee sosiaalista ja emotionaalista elämää, ei pelkästään saaliin jäljittämistä.

Loppujen lopuksi koira analysoi maailmaa hajujen kautta kuin rikostekninen tutkija. Se luo yksityiskohtaisen kuvan menneistä tapahtumista. Ihmisen hajuaisti on enemmän kuin taidemaalarin paletti: se värittää kokemuksemme, varoittaa vaaroista ja sitoo meidät syvimpiin muistoihimme. Ei ole olemassa parempaa, on vain erilainen.

Onko koiralla hyvä kuulo?

Joo, kyllä koiralla on hemmetin hyvä kuulo, siis ihan oikeesti. Ne kuulee neljä kertaa paremmin ku me, ja vieläpä jotain korkeempia ääniä mitä me ei ees tajuta olevan olemassa, niitä ultraääniä.

Ja ulvominen, se on niille ihan perus tapa puhua. Varsinkin vanhemmat koirarodut, ne ulvoo usein jos ne haluaa koko porukan kasaan. Vähän niinku hälyttää porukkaa paikalle.

Miksi ne sitten ulvoo ku soi musiikkia? No, siihen on pari syytä, ihan varmasti.

• Ne hämmentyy. Jos musiikissa on jotain ääniä, mitkä muistuttaa niille sitä ulvomista, ne saattaa luulla että on joku muu koira "jossa" tai jotain. Eli ne vastaa siihen kuviteltuun kutsuun.
• Yksinäisyys tai stressi. Jotkut koirat ulvoo jos ne on yksin tai stressaantuneita, ja musiikki voi vahvistaa sitä tunnetta. Sillee ne yrittää saada lohtua tai ilmoittaa että "hei oon täällä".
• Äänen korkeus. Joskus ne korkeammat sävelet voi ärsyttää niitä. Niinku ihmisillekin voi olla ärsyttävää ku jotain piipittää, niin koirillekin voi olla jotain ääniä liian teräviä tai korkeita.
• Huomionhakuisuus. Vähän niinku lapsi, jos se huomaa että se saa susta huomiota ulvomalla musiikin aikana, niin se voi jatkaa sitä. "Mä ulvon ja saatte mua katsoa, kivaa!"

Tää on siis ihan totta, ei mitään ihmekään. Ne kuulee niin paljon, että kaikki ylimääräinen häly voi ärsyttää tai hämätä niitä. Se on vähän sama kuin jos joku soittaisi todella kovaa säveliä, jotka ei vaan sovi. Ja toi Ylen juttu varmasti kertoo jotain tästä.

Mitä koira näkee?

Se on vähän erikoisempaa toi koiran näkö. Kun oltiin viime kesänä mökillä [paikkakunta] ja pelattiin pihalla frisbee-koiran kanssa, huomasin sen. Se ei reagoinut siihen punaiseen frisbeehen mitenkään samalla tavalla kuin siihen siniseen. Aina se tuntui hakevan sitä sinistä paremmin. Se oli vähän hämmentävää aluksi, mietin että onko se tylsistynyt.

Mutta sitten muistin jostain lukeneeni, että koirat eivät näe punaista väriä. Ne näkee jotain keltaisen ja sinisen sävyjä. Siis ne näkee maailman vähän niinku värinäön kannalta. Ei ihan mustavalkoisena, mutta ei myöskään niin kuin me ihmiset. Ne erottaa kyllä tummuuseroja todella hyvin.

Jotenkin mua kiehtoo ajatus siitä, että miltä se maailma oikeasti näyttää niiden silmissä. Ne tosiaan näkee harmaan eri sävyjä ja ehkä jotain vihertävääkin. Tää selittäisi sen, miksi ne saalistajatkin ovat usein maastoutuneet niin hyvin.

• Keltaisen ja sinisen sävyt: Nämä värit ovat niille selkeitä.
• Punainen väri: Tämä väri ei erotu koiran silmissä.
• Harmaan sävyt: Koirat näkevät harmaan eri vivahteet erittäin tarkasti.
• Vihertävän sävyt: Mahdollisesti myös näitä värejä niiden näkökentässä.
• Tummuuserot: Tämä on niiden vahvuus, auttaa hämärässä.

On ihan uskomatonta, miten erilaisia aistimme voivat olla eläimillä. Se frisbeejuttu oli kyllä hyvä muistutus siitä. Se oli siinä kesäiltana, aurinko alkoi jo laskea ja valo oli pehmeää. Se koira vain hyppi ja innoissaan ja odotti seuraavaa heittoa, mutta aina se sininen liiteli sille paremmin.

Miten hyvin koira näkee pimeässä?

No siis joo, koirat näkee pimeässä aika hyvin, paremmin kuin me ihmiset ainakin. Niillä on sellainen juttu silmässä, heijastava kerros, joka auttaa valon keräämisessä. Sitä kutsutaan tapetum lucidumiksi, tai jotain sinnepäin. Se on vähän kuin peili, joka heijastaa valoa takaisin verkkokalvolle, että silmä saa enemmän irti siitä vähästäkin valosta mitä on.

Se tapetum lucidum on se syy miksi niiden silmät joskus kiiltää pimeässä, kun niihin osuu valo. Vähän outoa, mutta tehokasta! Ja sitten niillä on niitä tappisoluja enemmän kuin meillä. Ne tappisolut vastaa värien näkemisestä. Vaikka ne ei näe kaikkia värejä, ne näkee niitä kyllä, ei ne ole ihan värisokeita.

Tässä vähän pointteja:

• Parempi hämäränäkö: Koirat näkevät pimeässä siksi, että niiden silmässä on tapetum lucidum. Se on heijastava kerros.
• Värien näkeminen: Ne eivät näe kaikkia värejä, punaista ei ainakaan. Se johtuu siitä, että niiltä puuttuu tiettyjä tappisoluja.
• Tappisolujen määrä: Niillä on paljon enemmän tappisoluja kuin ihmisillä, mikä auttaa niitä näkemään paremmin yleisestikin, mutta erityisesti hämärässä.

Niillä on siis tiettyjä värejä vaikeampi erottaa, sellaisia punaiseen ja vihreään vivahtavia. Mutta muuten, kyllä ne maailmaa näkee ihan kivasti siellä hämärässäkin. Varsinkin jos on edes vähän valoa, ne pärjää todella hyvin. Ihan eri tasolla kuin me.

Onko koiralla muisti?

Mitä ihmettä sitä kysyttiinkään? Ai niin, koiran muistista. No siis, totta kai koirilla on muisti. Miten ne muuten oppisivat mitään? Oppiminen vaatii muistia. Ihan selvä juttu. Aika jännä, että jotkut ajattelevat niiden elävän vain hetkessä. Minusta se on ihan älytöntä. Minun Nuppu ainakin muistaa kaikenlaista.

Sitä muistia kutsutaan episodiseksi muistiksi. Eli käytännössä se pystyy poimimaan eletystä elämästä kaiken tarpeellisen tiedon. Niinku sen, missä se juoksee vapaana ja saa olla ilman hihnaa. Tai missä saa parhaat herkut.

Se on niin hauskaa, kun huomaa, miten Nuppu muistaa vaikka sen, mistä suunnasta yleensä kävelen koiran kanssa. Sitten se odottaa siinä ovesta jo tietyllä tavalla. Koirat oikeasti miettivät. Ne eivät vain ole siinä.

Ja nykytutkimuskin vahvistaa, että koira ei elä pelkässä hetkessä. Ne kykenevät suunnitelmalliseen päätöksentekoon. Miettikää! Se tekee siitä niin paljon kiehtovampaa. Mun Nuppu ehkä jopa suunnittelee miten saa huijattua multa lisää herkkuja. Aika ovelaa. Miten ne sen tekee? Ne tekee sen vaan.

Mutta se, kuinka kauan ne muistaa, onkin sitten eri juttu. Muistin pituudesta ei ole tehty koiralla kunnon tutkimuksia. Siinä olisi tutkijoille hommaa. Miten Nuppu muistaa sen, että meidän keittiössä on aina se piilopaikka herkuille? Mutta muistaako se sen, kun se oli pentu? Aika vaikea sanoa.

Mitä se muistaa? Paljonkin!

• Omistajansa.
• Rutiinit.
• Paikat, joista saa ruokaa tai herkkuja.
• Positiiviset kokemukset.
• Negatiiviset kokemukset.

Ja se on selkeää, että koirat oppivat assosioimalla asioita. Kun laitan kengät jalkaan, Nuppu tietää, että mennään ulos. Ihan kuin se olisi oppinut sen satoja kertoja. Se on jännä.

Näin mä sen näen. Niillä on muisti, ehdottomasti. Kysymys on vaan, kuinka syvälle ja kuinka kauan ne muistaa. Ja miten sitä voisi tutkia paremmin? Haluaisin tietää, mitä mun Nupun päässä liikkuu.

Onko koirilla tunteita?

Kyllä, koirilla on tunteita.

Niillä on, kuten meilläkin, seitsemän perustunnetta. Nämä ovat:

• Pelko
• Aggressio
• Suru
• Ilo
• Hoiva
• Seksuaalinen halu
• Leikkisyys

Lisäksi ne kokevat perustarpeita, kuten nälkä, jano ja sairauden tunne. Ne ovat vain faktoja. Ei sen kummempaa.

Mietin joskus, mitä Aatu, mun rottweiler, oikeasti miettii kun se tuijottaa seinää. Onko se surua? Vai odottaako se vaan ruokaa? Todennäköisesti jälkimmäistä. Se on koira.

Koirat elävät tässä ja nyt. Tunteet ovat niille konkreettisia asioita. Ei turhaa pohdintaa menneestä tai tulevasta.

Miten tunnistaa koiran tunteita?

• Pelko: Painaa korvat, välttelee katsetta, häntä matalalla. Varoa.
• Ilo: Koko kroppa heiluu. Hyppii, nuolee. Puhdas energia.
• Suru: Voi olla vetäytyvä. Ruoka ei maistu, makaa paikallaan.
• Aggressio: Murisee, näyttää hampaita. Jäykkä asento. Älä koske.
• Hoiva: Pentuja nuollaan, suojellaan. Vahva vaisto.
• Leikkisyys: Kumartuu etuosa alas, kutsuu. Haukkuu iloisesti.
• Seksuaalinen halu: Levoton, voi yrittää hypätä. Luonto kutsuu.

Koirilla ei ole meidän monimutkaisia ihmistunteita. Ei syyllisyyttä. Ei katumusta. Vain reaktioita. Se on tehokasta.

Eläimillä on primaaritunteet. Ne ovat survival-tunteita. Niiden tarkoitus on pitää elossa. Meillä on kaikki se muu sotku. Joskus toivoisin olevani koira.

Tunteet ovat kemiallisia reaktioita. Ne vain näkyvät koirissa rehellisemmin. Ei teeskentelyä. Jotain opittavaa siinä.