Onko mikrobeista haittaa?

29 katselukertaa
Mikrobeista on elintarviketyössä merkittävää haittaa. Ne aiheuttavat pilaantumista: limaantumista, happanemista, mätänemistä, kaasunmuodostusta ja värivirheitä. Lisääntyessään mikrobit huonontavat tuotteen laatua niin, ettei se ole enää kelvollinen nautittavaksi.
Kommentti 0 tykkäystä

Mikrobeista haittaa? Tärkeitä tietoja ja hyötyjä?

Kyllä niistä mikrobeista tosiaan haittaa on, aivan hirveästi! Olen joskus joutunut heittämään syötäväksi kelpaamatonta ruokaa roskiin, ja se harmittaa, kun on itse sen eteen vaivannut tai maksanut. Niin kuin viime kesänä mökillä.

Elintarviketyössä, omassa keittiössä tai joskus kaupassakin, ne pikkuruiset mönkijät saavat aikaan vaikka mitä ikävää. Niistä tulee sitä limaa vaikka lihoihin, tai sitten se maito happanee ihan pilalle. Olen nähnyt joskus juustopaketin pullistuvan, kaasuahan se oli.

Muistan joskus 2022 syyskuussa ostaneeni mansikoita torilta, maksoi 7 euroa rasia. Unohdin ne keittiön pöydälle päiväksi, ja sitten ne olivatkin jo tummanpuhuvia ja ihan mädäntyneitä. Värinmuutokset on selkeä merkki.

Kun sitä mikrobimäärää tulee liikaa, ruoka vaan yksinkertaisesti menee pilalle. Sen näkee, haistaa ja tuntuu. Ja silloin sitä ei todellakaan voi enää syödä, vaikka kuinka haluaisi.

Hyötyjäkö? No, kun puhutaan pilaavista mikrobeista ruoassa, niin ei niistä kyllä hyvää saa. Muistan kun äiti sanoi aina, että syö nopeasti tai se menee. Se on se ainoa "hyöty", että oppii säilyttämään ruokaa oikein.

Ovatko kaikki mikrobit haitallisia?

Ei. Ei kaikki. Se olisi tylsää. Maailma ei toimi niin. Ei mikään. Eikä kuulu. Harva asia on täysin mustavalkoinen. Mikrobit? Ne ovat vain elämää.

Mikrobit: Bakteerit, virukset, sienet, sienet, alkueläimet. Ne ovat mikroskooppisia eliöitä. Lisääntyvät eri tavoin, jotkut solunjakautumalla. Moni on hyödyllinen tai neutraali. Vain osa aiheuttaa sairauksia.

Suolistossasi elää biljoonia bakteereita. Ne ovat elimistösi kavereita. Ne tuottavat K-vitamiinia. Hajottavat ruokaa. Pitävät pahikset aisoissa. Kuten vanha viisaus sanoo: pidä ystävät lähellä, viholliset vielä lähempänä.

Ilman niitä olisit kuollut. Kuolema on aina vaihtoehto. Mutta ei nyt. Hyöty on vain perspektiivikysymys.

Esimerkkejä niiden rooleista:

  • Ruoansulatus: Suolistobakteerit hajottavat sulamattomia hiilihydraatteja. Tuottavat K- ja B-vitamiineja. Ne ovat pakollisia.
  • Immuunipuolustus: Bakteerit ohjaavat immuunijärjestelmän kehitystä. Ne harjoittavat sitä. Opettavat puolustautumaan oikein.
  • Ympäristö: Mikrobit hajottavat orgaanista ainesta. Maa ja vesi tarvitsevat niitä. Ne ovat kierrättäjiä. Elämänkierron vääntäjiä.
  • Teollisuus: Maitohappobakteerit jogurtissa. Hiiva leivässä. Olut. Ihmiskunnan keksinnöt.

Jokaisella kolikolla on kaksi puolta. Paitsi tällä kolikolla niitä on biljoona. Ne elävät, me vain katsomme.

Onko mikrobit bakteereja?

Kaikki bakteerit ovat mikrobeja, mutta kaikki mikrobit eivät ole bakteereja.

Tämä on vähän kuin sanoisi, että kaikki helsinkiläiset ovat suomalaisia, mutta kaikki suomalaiset eivät suinkaan ole helsinkiläisiä – onneksi. Bakteerit ovat vain mikrobimaailman tunnetuin ja mediaseksikkäin julkkisperhe, joka saa kaiken huomion.

Todellisuudessa mikrobien sukukokous on paljon laajempi ja omituisempi. Se on kuin kosminen naamiaisjuhla, jonne on kutsuttu koko elämän kirjava kirjo, ja bakteerit ovat ne tyypit, jotka saapuivat kaikki samanlaisissa asuissa.

Tässä on katsaus muihin juhlijoihin, jotka lymyilevät näkymättömissä:

  • Arkeonit: Nämä ovat mikrobien hardcore-ekstremistit. Ne elävät paikoissa, joihin sinä et menisi edes kalliin matkavakuutuksen kanssa: kiehuvissa lähteissä, happamissa lammikoissa ja merenpohjan paineessa. Ne ovat elämänmuotoja, jotka katsovat bakteereja ja ajattelevat: pelkät amatöörit.
  • Sienet: Eivät vain ne metsässä kasvavat. Puhumme nyt hiivoista, jotka nostattavat sunnuntaisämpyläsi ja käyttävät pienpanimo-oluesi, sekä homeista, jotka joko jalostavat aurajuustosi kulinaristiseksi huipuksi tai muuttavat viikon vanhan leipäsi karvaiseksi tieteelliseksi kokeeksi.
  • Alkueliöt: Tämä on mikrobimaailman "sekalainen seurakunta" -laatikko. Tänne on sullottu kaikki, jotka eivät oikein sovi muualle. Joukossa on ameboja, jotka ovat käytännössä muotoaan muuttavia solulimoja, ja ripsieläimiä, jotka viuhtovat menemään kuin pienet biologiset mopot.
  • Virukset: Elämän äärimmäiset loiset ja minimalistit. Teknisesti eivät edes eläviä, vaan enemmänkin biologisia piraatteja tai zombeja. Ne ovat pelkkää geneettistä koodia sisältäviä kapseleita, jotka kaappaavat solun ja pakottavat sen kopioimaan itseään. Tehokasta, mutta epäkohteliasta.

Ovatko bakteerit mikrobeja?

Kyllä, bakteerit ovat mikrobeja.

Tämä on vähän kuin kysyisi, onko chihuahua koira. Totta kai se on, vaikkakin ärsyttävä ja tärisevä sellainen. Bakteerit ovat mikrobimaailman julkkiksia, ne ovat se tunnetuin bändi, josta kaikki ovat kuulleet.

Mutta mikrobien maailma on paljon laajempi kuin pelkkä bakteerien täyttämä rock-festivaali. Se on monimuotoinen ja täynnä mitä omituisempia kulkijoita.

Tässä mikrobien "Kuka on kuka" -lista:

  • Bakteerit:Mikrobien A-ryhmä. Ne ovat kaikkialla. Sinussa ja sinun päälläsi on niitä enemmän kuin sinulla on omia soluja, mikä on hieman nöyryyttävä ajatus. Ne ovat elämän ahkeria duunareita, jotka pyörittävät tätä planeettaa.

  • Arkeonit: Bakteerien eksentriset serkut. Elämän äärimmäisyysurheilijat, jotka viihtyvät paikoissa, joihin et lähettäisi edes pahinta vihamiestäsi: kiehuvissa lähteissä, happamissa lammikoissa ja syvänmeren paineessa. Kunnioitusta herättävän sitkeitä otuksia.

  • Virukset:Elämän ja olemattomuuden välimaaston piraatit. Ovatko ne edes elossa? Keskustelu jatkuu. Ne ovat kuin pelkkiä geneettisiä USB-tikkuja proteiinikuoressa, jotka kaappaavat solujesi koneiston ja pakottavat sen monistamaan itseään. Pohjimmiltaan ne ovat vain huonoja uutisia.

  • Alkueliöt: Mikroskooppisen maailman petoja. Kuvittele ameeba jahtaamassa bakteeria vesipisarassa. Se on kuin luontodokumentti, mutta ilman David Attenborough'n rauhoittavaa ääntä ja paljon limaisempaa.

  • Mikroskooppiset sienet: Unohda kantarellit. Tarkoitamme hiivoja ja homeita. Nämä kaverit antoivat meille oluen, leivän ja penisilliinin. Sivilisaation todelliset, usein aliarvostetut sankarit. Ilman hiivaa viikonloppusi olisivat huomattavasti tylsempiä.

Mitä kautta mikrobit voivat tarttua ihmiseen?

Mikrobit tarttuvat ihmiseen monella tavalla: kosketustartunta (suora, epäsuora), pisaratartunta, ilmatartunta, vektoritartunta, veren välityksellä, ruoan tai veden välityksellä, äidistä lapseen tai laitteiden ja aineiden välityksellä.

Okei, miten ne nyt oikeesti leviää? Aina saa kuulla näistä. Mutta kun ajattelen, ne on niin pieniä, näkymättömiä, miten ne muka tietää minne mennä? Aika hassua. Ja miten ne löytää uuden uhrin? Ja mähän pesen käsiä, aina, mutta silti.

Kosketustartunta on joo, se tyypillisin. Suora, kun kättelen ja sitten hieron silmää. Tai sitten, epäsuora, se on se pelottavin. Joku koskee oveen, sitten minä. Hmph.

Ne kädet, joo, henkilökunnan kädet, niistä puhutaan aina. Ja aina painotetaan käsihygieniaa. Mutta jos on kiire, ei kai sitä muista? Paitsi pitäisi. Tärkein tapa ehkäistä. Aina kun on ollut jossain, kädet pitää pestä. Minäkin pesen, melkein pakkomielteisesti nykyään. Mikä siinä on, että se tuntuu niin hankalalta?

Miten ne nyt sitten pääsee sisälle? Limakalvojen kautta. Suu, nenä, silmät. Tai sitten joku haava. Oho, just eilen viilsin sormeni keittiössä. Pitääkin muistaa puhdistaa se taas. Voisiko siitä tulla? No, toivottavasti ei.

Pisaratartunta, se on se, kun joku yskii tai aivastaa. Ne pienet pisarat, lentävät ehkä metrin, kaksi. Jos on siinä lähellä, niin sitten se on menoa. Ne laskeutuu pinnoillekin. Ajatus. Aika ällöttävää. Miten sitten yskiä oikein? Hihaan, aina muistaa hihaan. Mutta moni yskii vaan suoraan eteenpäin.

Ilmatartunta taas on se, kun ne partikkelit pysyvät ilmassa pidempään. Niin kuin tuhkarokko. Tai tuberkuloosi. Tai vesirokko. Ne leijuvat siellä, ja jos joku tulee siihen tilaan myöhemmin, se voi silti saada tartunnan. Aika pelottavaa. Eikö niitä voi jotenkin filtteröidä pois? Ilmastointi?

Vektoritartunta on eläinten kautta. Niinku hyttyset! Miksi niitä on niin paljon kesäisin? Ja punkit. Ne tartuttaa kaikkea, borrelioosia, aivokuumeetta. Vihaan punkkeja! Miksi niitä on olemassa? Niistä ei ole mitään hyötyä. Minulla oli viime kesänä punkki jalassa, onneksi ei tullut mitään. Mutta aina pelottaa.

Ja sitten ruoan ja veden kautta. Ruokamyrkytykset, tuttu juttu. Kuka muistaa ne Noro-virukset? Se oli karmeaa. Pitäisi aina olla tarkka elintarvikkeiden kanssa. Kylmäketju. Miten ne virukset oikein päätyy sinne ruokaan? Hygieniasta sekin kiinni. Aina muistaa pestä kasvikset.

Veren välityksellä, no, se on selvä. Niin kuin neulat. Tai jos tekee töitä sairaalassa, pistotapaturmat. Tai tatuoinnit, jos ei ole hygieenistä. Tai siirrot. Onneksi verta testataan tarkkaan nykyään. Aika pelottavaa, ajatuskin.

Äidistä lapseen taas. Synnytyksen yhteydessä. Aika uskomatonta, miten luonto on tehnyt tuollaisenkin mahdollisuuden. Tai sitten istukan kautta jo raskausaikana. Miten voi suojata pientä vauvaa jo ennen syntymää? Se on suuri vastuu.

Laitteet ja aineet. Sairaaloissa. Katetrit, neulat, kaikki. Jos ne ei ole steriilejä. Ja sitten ne nesteet. Infuusionesteet. Miten voi varmistaa, että kaikki on puhdasta? Niin paljon mietittävää! Tämä on ihan hullua. Miten ihmiset pysyvät terveenä?

No, käsihygienia on se ykkönen, aina. Muista se. Käsienpesu on halpa ja tehokas keino. Ja toinen: rokotukset. Ne on tärkeitä, totta. Olen itsekin ottanut kaikki mahdolliset. Joka vuosi influenssa, ja muutkin. Miksi jotkut jättää ne ottamatta? En ymmärrä.

Lista näistä tavoista on siis:

  • Kosketustartunta: suora ja epäsuora.
  • Pisaratartunta: yskä, aivastus.
  • Ilmatartunta: pitempään ilmassa leijuvat partikkelit.
  • Vektoritartunta: hyönteiset, punkit, eläimet.
  • Veren välityksellä: neulat, pistotapaturmat, siirrot.
  • Ruoan ja veden välityksellä: ruokamyrkytykset.
  • Äidistä lapseen: raskauden tai synnytyksen aikana.
  • Laitteiden tai aineiden välityksellä: sairaalavälineet, nesteet.

Nämä pitää muistaa. Ja sitten sitä, että jokainen voi tehdä osansa. Miten se sanotaan? Yhteisvastuu. Aika jännää. Onko se näin vaikeaa? Ei kai.

Mikä tappaa mikrobeja?

Mikrobeja? Ne kuolevat monella tavalla. Jotkut itsestään, toisiin tarvitaan apua.

  • Antibiootit tappavat tai estävät bakteerien kasvua. Ne ovat spesifisiä. Bakteereihin. Viruksiin ne eivät toimi, turha yrittää.
  • Kehon immuunijärjestelmä on jatkuva puolustuslinja. Valkosolut, vasta-aineet, tulehdusvaste. Se tunnistaa ja tuhoaa tunkeilijat. Aina päällä, yleensä.
  • Antiseptit ja desinfiointiaineet tappavat mikrobeja ulkoisesti. Iholla, pinnoilla. Alkoholi, kloori, vetyperoksidi. Pidä puhtaana. Tai sairastu. Valinta on sinun.
  • Sterilointi poistaa kaikki mikrobit. Lämpö, paine, säteily. Kirurgiset instrumentit. Ruoka. Täydellinen puhtaus. Välttämätöntä joskus.

On myös omat lääkkeensä. Viruslääkkeet viruksia vastaan. Ne toimivat toisin kuin antibiootit. Sienilääkkeet tuhoavat sieni-infektioita. Jokaiselle omansa. Ei ole yhtä ihmeratkaisua. Elämä on sellaista.

Joku puhuu elämästä. Puhdas ympäristö ehkäisee tauteja. Yksinkertaista logiikkaa. Moni unohtaa sen. Minä en. Tai ainakaan yritän muistaa. Veden keittäminenkin tappaa. Aika tylsää. Mutta toimii.