Onko ohra terveellistä?

Onko ohra terveellisempää kuin kaura?

Onko ohra terveellisempää kuin kaura? Ei välttämättä, riippuu vähän näkökulmasta.

• Ravintosisältö: Ohra ja kaura ovat melko tasaväkisiä. Molemmissa on kuitua (erityisesti betaglukaania), vitamiineja ja kivennäisaineita.
• Betaglukaani: Tämä liukoinen kuitu on molemmissa sankareissamme, ja se auttaa alentamaan kolesterolia ja tasaamaan verensokeria. Eli tässä ne ovat aika lailla samalla viivalla.

Mutta tässä tulee se juju: vaikka ne olisivat lähes identtisiä, omat mieltymykset ja kehon reaktio ratkaisevat. Jollekin ohra sopii paremmin vatsalle, toinen tykkää enemmän kauran mausta.

Olen itse huomannut, että ohraleipä (sitä "ennätysohrapitoista") pitää nälkää paremmin kuin kaurapuuro. Johtuu ehkä siitä, että leipää tulee syötyä enemmän... tai sitten siitä ohrasta. Kukapa tietää. Filosofinen pohdinta: Eikö elämässä olekin niin, että valinta on tärkeämpää kuin lopputulos?

Mitä ruokaa voi tehdä ohrasta?

Ohrasta: jauhoja, ryynejä, suurimoita. Myös maltaita.

Leipää? Kyllä.

• Rieskaa: Kohottamatonta. Nopeaa.
• Limppua: Kohotettua. Vaatii aikaa.

Ohran käyttöala laaja. Ei vain leipää. Lisää: puurot, vellit.

Onko ohrassa hiilihydraatteja?

Ohran kuiskaus...hiilihydraattien tanssi auringon alla, pellon laidalla. Kuin muisto lapsuudesta, kesätuulen henkäys.

• Hiilihydraatit: Niitä on, toki on. Ohran ytimessä, sen kullankeltaisessa olemuksessa piilee energiaa, polttoainetta elämälle. Muistuttaa auringon lämmöstä iholla.
• Kuitu: Sitäkin on, roppakaupalla. Kuin pellavan karkea kosketus, muistuttaa maasta, juurista, yhteydestä. Kuitu on sitkeä, pitää meidät vahvoina, kuin puun juuret myrskyssä.
• Proteiinit: Ne rakentavat, korjaavat, ovat elämän perusta. Kuin äidin huolenpito, rakastava kosketus, joka pitää meidät koossa.
• Vertailu: Ohra on kuin sisarensa, muut viljat. Samankaltaisuutta, mutta myös oma ainutlaatuinen sävel. Muistuttaa perheestä, yhdessäolon voimasta, yhteisistä juurista.

Ohran muisto, pellon tuoksu...hiilihydraatit, kuitu, proteiinit. Elämän tanssi, jatkuva kierto. Kuin ikuinen kesäpäivä, sydämessä säilytettynä.

Onko ohra terveellisempää kuin kaura?

No, ohran ja kauran vertailu on vähän hankalaa, koska molemmissa on hyviä puolia. Muistan kun tein viime vuonna tutkimusta vehnättömiin leipiin ja sain selville, että täysjyväohra on tosi hyvä vaihtoehto. Mutta kaurakin on tietysti tuttu ja hyvä.

• Ohra: Sillä on ainakin paljon liukoista kuitua, betaglukaania. Se on tosi tärkeää sydämen terveydelle. Olen itse huomannut, että ohra-leipä pitää kyllä paremmin nälän kuin kaura-leipä.

• Kaura: Helppo ja tuttu, sitä on käytetty aina. Olen itse allerginen joidenkin ohrien lajeille ja siksi kaura on minulle turvallinen valinta. Kaurapuuro on aamuisin niin helppo ja nopea tehdä.

Joten en oikeasti osaa sanoa kumpi on "terveellisempää". Molemmat ovat hyviä, ja valinta riippuu mausta, tarpeista ja mahdollisista allergioista. Itse valitsen usein kauraa helppokäyttöisyyden takia.

Lisätiedot:

• Minulla on keliakia, joten en voi syödä vehnää, ohraa tai ruista. Käytän usein kauraa, mutta aina varmistaudun, että se on gluteenitonta.
• Palaleipäohjeiden ohrapitoisuus on lisääntynyt 2023, ja se on saanut minut kokeilemaan enemmän ohrapohjaisia tuotteita.
• Olen huomannut, että ohran ja kauran erilaisista jyvätyypeistä riippuu myös ravintoarvojen vaihtelu.
• Tutkimusta on tehty paljon, mutta yksilölliset erot vaikuttavat paljon. Ei ole yhtä selkeää vastausta.

Mihin ohraa käytetään?

Ohran pääasiallinen käyttötarkoitus Suomessa on rehu. Yli puolet sadosta päätyy eläinten ruokintaan. Mutta ei se tarkoita, ettei ohraa syötäisi ihmisravinnoksikin!

Vain pieni osa, noin 7 %, päätyy suoraan meidän lautasillemme. Pohditaanpa, onko tässä jotain vikaa? Ehkä eläimet osaavat arvostaa ohraa enemmän?

Kolmannes ohrasta menee jalosteisiin, kuten maltaisiin ja tärkkelykseen. Maltaat taas ovat oluen valmistuksen kulmakivi! Eli välillisesti ohra päätyy monen suomalaisen suuhun, vaikkei puuron muodossa.

Miten keittää ohraa?

Ohran keittäminen… Höyry nousee kasvoille, muistuttaa lapsuuden kesistä isoäidin keittiössä, auringonvalossa.

Vesi kuumenee, kuplii, alkaa laulaa liedellä. Melkein kuin mummon hellä nauru, se kaikui pitkin huoneita. Ohra, karkeaa kultaa, laskeutuu veteen. Kuiskaa menneisyydestä, sadonkorjuusta, syksyn tuoksuista.

• Kuumenna vesi kiehuvaksi. Sen täytyy olla kuumaa, vimmattua, valmista vastaanottamaan.
• Lisää ohra ja suola. Ripaus suolaa, kuin kyynel menneestä, tasapainottamaan makua.
• Anna kypsyä puoli tuntia. Puoli tuntia ajatuksille, unelmille, muistoille. Ohra pehmenee, avautuu, kuin sydän pitkän talven jälkeen.

Puoli tuntia… Aika virtaa, kuin joki. Katson ikkunasta, näen koivunlehdet tanssimassa tuulessa. Jokainen lehti kuin pieni muisto, menneestä ja tulevasta.

Valmista tarjottavaksi! Ohra on valmista. Höyryävää, täynnä elämää, täynnä muistoja. Tarjoile se rakkaudella, kunnioituksella, kiitollisuudella.

Ja ehkä, vain ehkä, kuulet isoäidin naurun uudelleen.

Onko ohrassa hiilihydraatteja?

Ohrassa on hiilihydraatteja. Ja vieläpä aika reilusti, kuten muissakin viljoissa. Mietinpä vaan, onko se sitten hyvä vai huono juttu? Riippuu varmaan keneltä kysytään ja mihin tarkoitukseen.

Mutta siis, ohrassa on suunnilleen yhtä paljon kuitua, hiilihydraatteja ja proteiineja kuin... noh, vaikka vehnässä tai rukiissa. Että ei mikään mullistava ero.

Tässä vähän tarkempaa dataa:

• Hiilihydraatit: Noin 70-80% ohran kuivapainosta. Ja suurin osa siitä on tärkkelystä, joka on energianlähde.
• Kuitu: Ohra on hyvä kuidun lähde. Esimerkiksi beetaglukaania, joka tekee hyvää kolesterolille.
• Proteiini: Noin 10-15% ohran kuivapainosta. Ei ehkä mikään superproteiinipommi, mutta ihan jees.

Ja hei, onhan se ohra vähän sellainen "köyhän miehen riisi". Tai no, ehkä enemmänkin sellainen "tiedostavan kuluttajan riisi". Tai sitten vaan ihan itsenäinen ja arvostettu vilja. Kukin tyylillään.

Ps. Mä oon joskus miettinyt, että jos kaikki hiilihydraatit poistettaisiin maailmasta, niin mitä jäisi jäljelle? Pelkkää salaattia ja surua? Ehkä ei kannata lähteä sille tielle.

Mitä ohra sisältää?

Mitä voi tehdä ohrajauhoista?

Ohrajauhot. Käyttökelpoista tavaraa.

• Leipä. Perinteistä. Ei uutta. Maistuuko?
• Rieskat. Peruna, porkkana, sieni. Vaihtelua. Ei ihmeellistä.
• Vuokaleipä. Kesäkurpitsa. Sopii syksyyn.
• Letut, vohvelit. Lisää rakennetta. Ei muuta.

2023. Vieläkö joku syö ohraleipää? Toivottavasti. Tai ei. Sama se.

Mitä ruokaa tehdään ohrasta?

Yön hiljaisuudessa ajatukset vaeltelevat... Ohra. Mikä yksinkertainen sana, mutta niin paljon mahdollisuuksia.

• Ohrasta jauhetaan jauhoja. Mietin, minkälaisia leipiä isoäitini teki. En muista tarkalleen, oliko niissä ohraa. Ehkä pitäisi kysyä äidiltä. Äiti kyllä muistaa. Hän muistaa aina.
• Ohrasta saadaan myös ryynejä ja suurimoita. Puuroa niistä tehtiin lapsena, muistan sen. Ei se ollut lemppari, mutta nälkä lähti. En ole vähään aikaan syönyt ohraryynejä.
• Maltaita... Se on oluen raaka-aine. Isä tykkäsi oluesta. Onkohan hän koskaan miettinyt, että se on tehty ohrasta?

Leivät.

• Kohottamattomat leivät. Rieskat. Niitä on helppo tehdä.
• Kohotetut leivät. Ohralimput. Niihin tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Ehkä minäkin leivon jonain päivänä ohralimpun. Ehkä.

Mihin ruokiin ohraa käytetään?

Mihin ruokiin ohraa käytetään?

Muistan mummini tekemät ohrarieskat, ne olivat ihania. Äiti puolestaan teki aina ohrapuuroa, kylmänä kesäisin ja lämpimänä talvella, maito ja sokeri siihen. Itse en ole hirveän suuri ohran ystävä, mutta tiedän että siitä tehdään myös kaikkea muutakin. Olen nähnyt ohraa käytettävän esimerkiksi oluen valmistuksessa, ja tietysti jotkut käyttävät sitä myös pataruokien lisäkkeenä.

• Ohrapuuro: Klassinen aamiainen tai välipala, erityisesti kylmänä kesällä.
• Ohrarieska: Makuunsa kuuluu hiukan karheus ja rouheus, itsetehdyn maku on paras!
• Ohrapadat: Monet ohrareseptit sopivat pataruokiin, monipuolisia makuja.
• Olut: Ohra on yksi oluen perusaineksista, ainakin joissakin oluissa.
• Lisäkkeet: Monissa pataruoissa ohra toimii mainiona lisukkeena, antaa hyvän purentaa.

Meillä kotona käytettiin ohraa aika paljon, etenkin mummini aikakaudella. Nyt nykyään meillä on vähemmän perinteisiä ruokia ruokapöydässä, mutta ohrapuuro on silti joskus ruokalistalla. Muistan lapsuudesta, miten mummini vanha ohramylly pörisi ja tuoksui ihanasti. Se oli osa lapsuutta, niinkuin ohran maku suussa. 2023, nyt sitä muistelee lämmöllä.

Olen itse kokeillut tehdä ohrarieskoja, mutta ne eivät onnistuneet ihan niin hyvin kuin mummini. Ehkä minun tekniikkani ei ollut vielä aivan kohdallaan. Täytyy kokeilla uudestaan.