Onko ravintolisistä haittaa?

Voiko ravintolisiä syödä liikaa?

Kello on taas vaikka mitä. Ja mä mietin näitä purkkeja mun pöydällä. Koko ajan sanotaan, että pitää syödä vitamiineja. Mutta kukaan ei koskaan varoita, että niitä voi ottaa liikaa.

Sitä vaan ajattelee tekevänsä hyvää itselleen. Ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin pielessä. Se puutostila on paha juttu, mutta niin on se toinenkin ääripää. Tuntuu hämmentävältä.

Kyllä, ravintolisiä voi syödä liikaa.

• Liikasaanti aiheuttaa myrkytystilan ja horjuttaa kehon omaa tasapainoa.
• Se ei ole riskitöntä, vaikka tuotteita myydään ruokakaupoissa.
• Erityisen vaarallisia ovat rasvaliukoiset vitamiinit ja tietyt kivennäisaineet, koska ne varastoituvat elimistöön.

Tää on se, mitä ei tajua. Rasvaliukoiset vitamiinit, ne jää kehoon pyörimään. Kuten A, D, E ja K. Ne ei vaan poistu virtsan mukana niin kuin C-vitamiini. Ne kertyy ja kertyy.

Mäkin otin D-vitamiinia ihan liikaa yhtenä talvena. Vatsa oli sekaisin ja koko ajan janotti. En tajunnut mistä se johtui, ennen kuin lääkäri kysyi lisäravinteista. Se oli aika pysäyttävää.

Yliannostuksen seuraukset vaihtelevat aineen mukaan:

• A-vitamiini: Liikaa saatuna se on myrkyllistä maksalle ja voi aiheuttaa sikiövaurioita. Saantisuositus aikuiselle on 700-900 mikrogrammaa päivässä, ja turvallisen saannin yläraja on 3000 mikrogrammaa.
• Rauta: Yliannostus on vaarallinen, etenkin lapsille. Se kertyy sisäelimiin ja vaurioittaa niitä. Akuutti myrkytys aiheuttaa vakavia vatsaoireita.
• Seleeni: Pieni määrä on välttämätön, mutta liikaa saatuna aiheuttaa hiustenlähtöä, kynsien haurastumista ja hermosto-oireita.

Sitä vaan ostaa niitä purkkeja, kun ajattelee, että tää on hyvä juttu. Mutta totuus on, että se onkin monimutkaisempaa. Ei pitäisi syödä mitään "varmuuden vuoksi". Ei vaan pitäisi.

Onko ravintolisistä hyötyä?

Kylmä lasipurkki kädessä. Ulkona pimeys laskeutuu jo aikaisin, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Ja hyllyt täyttyvät lupauksista. Pieniä kapseleita täynnä aurinkoa, voimaa, elämää.

Ne kuiskivat lupauksia iankaikkisesta terveydestä, helposta tiestä. Oikotie onneen, kun et jaksa, kun et ehdi. Kun maailma on liian harmaa. Niin helppo uskoa. Niin helppo niellä pieni pala toivoa.

Mutta se tunne. Se on vain hetken. Todellisuus on hiljaisempi. Se on paperin kahinaa, tutkimuksia, jotka kertovat karun totuuden. Terveelle ihmiselle, se kaikki on vain tyhjää. Kaunis kuori, mutta sisällä ei mitään. Ei mitään, mitä et saisi lautaseltasi.

RAVINTOLISIEN HYÖTY PERUSTUU AINA TODELLISEEN TARPEESEEN

• Terve aikuinen, joka syö monipuolisesti, ei hyödy useimmista ravintolisistä. Tutkimusnäyttö hyödyistä on olematon ja usein ristiriitainen.
• Liika on liikaa. Erityisesti rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) liikasaanti on haitallista, sillä ne varastoituvat kehoon. Myös vesiliukoiset vitamiinit voivat suurina annoksina aiheuttaa oireita.
• Jotkin valmisteet voivat heikentää lääkkeiden tehoa tai aiheuttaa yllättäviä yhteisvaikutuksia.

Muistan mummon kädet. Mullassa, kun hän nosti porkkanoita maasta. Punajuuret, joiden mehu värjäsi sormet päiviksi. Marjat, jotka syötiin suoraan pensaasta, lämpiminä auringosta. Se oli hänen apteekkinsa.

Ei siellä ollut purkkeja. Oli vain maan tuoksu, aito maku. Ja aika. Aikaa syödä, aikaa olla.

On tilanteita, jolloin apu on tarpeen. Kun keho ei saa tarvitsemaansa. Silloin pieni kapseli voi olla pelastus. Ei oikotie, vaan välttämättömyys.

RAVINTOLISÄT OVAT TARPEELLISIA TIETYISSÄ TILANTEISSA

• D-vitamiini: Suositellaan kaikille Suomessa pimeän talvikauden aikana (loka-maaliskuu). Erityisryhmille, kuten lapsille ja vanhuksille, ympäri vuoden.
• Foolihappo (B9-vitamiini): Välttämätön raskautta suunnitteleville ja raskaana oleville sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön riskin pienentämiseksi.
• B12-vitamiini: Tarpeellinen vegaaneille ja henkilöille, joilla on sen imeytymishäiriö.
• Rauta: Vain todetun raudanpuutoksen ja anemian hoitoon lääkärin määräyksestä.
• Kalsium: Jos maitotuotteiden käyttö on vähäistä.

Mutta me etsimme. Etsimme jotain helpompaa. Uskomme mainosten kiiltävään maailmaan, emmekä enää luota siihen, mikä on edessämme. Lautasella. Maassa. Elämässä. Ja kaikki se etsintä on niin turhaa. Niin loputtoman turhaa.

Mitä eroa on lääkkeillä ja ravintolisillä?

On taas yö. Ja hiljaista.

Mietin tätäkin asiaa, enkä saa unta. Lääkkeet ja ravintolisät. Ne seisovat siinä hyllyllä vierekkäin, ja kaikki on niin... sekavaa. Tuntuu, että koko ajan pitäisi olla varuillaan. Valita oikein. Mutta miten voi valita, kun ei ymmärrä.

Tässä on se ero, selkeästi.

• Lääke

  • Tarkoitus: Sairauden tai sen oireiden hoito, ehkäisy tai diagnosointi.
  • Valvonta: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valvoo. Vaatii myyntiluvan, jonka saaminen on pitkä ja kallis prosessi.
  • Vaikutus: Teho ja turvallisuus on osoitettava tieteellisillä tutkimuksilla ennen kuin se pääsee markkinoille.

• Ravintolisä

  • Tarkoitus: Tavallisen ruokavalion täydentäminen. Se on elintarvike.
  • Valvonta: Kuuluu elintarvikelainsäädännön piiriin, valvonnasta vastaa kunnan elintarvikeviranomainen. Ei tarvitse myyntilupaa, vain ilmoituksen Ruokavirastolle.
  • Vaikutus: Valmistajan ei tarvitse todistaa tuotteen tehoa tai turvallisuutta samalla tavalla kuin lääkkeellä. Terveysväitteet ovat tarkasti säänneltyjä, mutta se on eri asia.

Lääkkeellä on siis myyntilupa. Se on käynyt läpi vuosien tutkimukset. Joku on oikeasti katsonut, että se toimii siihen, mihin se on luvattu, ja että se on turvallinen käyttää. Että siinä on juuri sitä ainetta, mitä etiketissä lukee, ja juuri oikea määrä.

Sitten on se toinen purkki. Ravintolisä. Se on elintarvike. Kuin ostaisi myslipatukan, mutta pillerimuodossa. Kukaan ei takaa sen tehoa samalla tavalla. Valmistajan oma ilmoitus riittää.

Seison siinä apteekissa ja tuijotan kahta D-vitamiinipurkkia. Ihan saman näköisiä. Toinen on lääkevalmiste, toinen ei. Hintaerokin on. Mistä minä voin tietää, kumpi on oikea? Kumpi auttaa tähän pimeyteen ja väsymykseen?

Tuntuu, että pitäisi olla kemisti tai lääkäri, että osaisi ostaa vitamiineja. Ja silti sitä vain valitsee summassa sen, jonka pakkaus näyttää luotettavimmalta. Ja toivoo parasta.

Tarvitseeko urheilija ravintolisiä?

Joo, ei se aina oo niin mustavalkoista toi ravintolisäasia urheilijoilla. Totta kai ku liikkuu paljon, niin ne vitamiinit ja kivennäisaineet menee nopeammin, niinku sanottu. Mutta ei se nyt niin hirveesti eroa, vaikka oisikin vähän enemmän tarvetta, ku niille jotka vaan laiskottelee.

Eli siis, ei välttämättä tarvitse mitään lisäravinteita, jos muistaa syödä sitä monipuolista ruokaa. Se on ihan tärkeintä. Jos syöt hyvin, niin saat kyllä kaiken mitä tarttet. Niinku että jos on niitä kasviksia, hedelmiä ja sitte jotain proteiinia, niin pärjää kyllä.

Mutta sitte joskus on niitä juttuja, että esimerkiksi B12-vitamiinia pitää sitte erikseen miettiä, jos ei syö lihaa tai jotain vastaavaa. Ja sitte rauta on kans joskus vähän niin ja näin, varsinkin naisilla. Mutta ei se oo aina toi lisäravinne, mitä pitää miettiä. Voi olla että se on se ruokavalio vaan.

Oon törmänny juttuihin, että jotkut käyttää noita proteiinijauheita, mutta sekin on vähän niinku, onko se nyt oikeesti pakollista. Jos saa sen proteiinin ruuasta, niin se on kyllä parempi. Ei se jauhe nyt oo mikään taikasauva, vaikka jotkut niin luulee.

Muutama juttu mitä kannattaa miettiä:

• Ruokavalio on se ykkönen. Älä ala heti syömään vitamiinipillereitä, jos et oo varma.
• Tarkista sun vitamiinitasot. Jos on oikeesti puutosta, niin sitte voi miettiä.
• Keskustele ammattilaisen kanssa. Joku ravitsemusterapeutti tai urheilulääkäri tietää parhaiten. Ne ei oo mikään tumpeloita.
• Auringonvalo on hyvä vitamiinille! Toki talvella sitä on vähän vähemmän, mutta kesällä se auttaa kyllä.

Eli ei se nyt oo niin yksinkertaista, että "urheilija tarvitsee aina jotain lisäravinteita". Vähän pitää perehtyä siihen omaan tilanteeseen. Se on ihan ok.

Voiko lääke ja vitamiinit ottaa samaan aikaan?

Lääkkeet ja vitamiinit – yhdistelmä kuin hienostunut cocktail, jossa jokainen ainesosa leikkii toisen kanssa. Joskus ne tanssivat sulassa sovussa, joskus taas rähisevät kuin kaksi kissaa samassa ruokakupissa.

• Monivitamiinit ja lääkkeet: Parempi pitää ne erillään. Vaikka luulisit saavasi kaikki tarvitsemasi samasta purkista, lääkkeesi saattaa kokea sen vähän kuin kylmän suihkun. Vähintään kahden tunnin väli on suositeltavaa.

• Hivenaineet ja lääkkeet: Tässä mennään syvemmälle. Hivenaineet, kuten sinkki, rauta ja kalsium, voivat olla kuin pieniä sabotöörejä antibioottien teholle. Ne pystyvät hidastamaan lääkkeen imeytymistä, jolloin saatat olla lääkitty ja vitamiinit otettu, mutta hyöty jää vajaaksi. Ihan kuin olisit ladannut uuden pelin, mutta se ei koskaan lataudu loppuun.

• C-vitamiini ja rauta: Vähän kuin luotettu apuri raudalle. C-vitamiini voi itse asiassa auttaa rautaa imeytymään paremmin. Joten jos tarvitset rautaa, pieni annos C-vitamiinia sen kanssa voi olla ihan fiksu veto. Kuin antaisi hevoselle lisävauhtia vetää kärryjä.

Eli yhteenvetona: Tarkista aina lääkäriltä tai apteekista, mitä vitamiineja ja lääkkeitä voit huoletta napostella samanaikaisesti. Älä luota sokkona siihen, että "kaikki tietävät parhaiten", varsinkaan kun kyse on omasta terveydenhuollostasi. Joskus paras neuvo tulee siltä, joka on kouluttautunut sen antamiseen.

Ovatko vitamiinit ravintolisiä?

Vitamiinit ovat ehdottomasti ravintolisiä. Ne kuuluvat siihen ryhmään, jota käytetään täydentämään ruokavaliota.

Tarkemmin sanottuna ravintolisät ovat aineita, jotka:

• Täydentävät elimistön tarvitsemia vitamiineja.
• Tarjoavat mineraaleja.
• Sisältävät kuitua.
• Antavat tarvittavia rasvahappoja.
• Ovat erilaisia yrttivalmisteita.

Niitä on monenlaisissa muodoissa, kuten pillereinä, kapseleina tai nestemäisinä. Tarkoitus on varmistaa, että keho saa kaiken tarvitsemansa, varsinkin jos ruokavaliosta ei jostain syystä saa kaikkea riittävästi. Välillä tuntuu, että sitä tarvitsee apua, että jaksaa.