Onko Suomessa aarniometsiä?

Onko Suomessa aarniometsiä? Luonnontilan merkitys

Selvitä nyt, onko Suomessa aarniometsiä jäljellä ja missä nämä upeat luonnonvaraiset alueet sijaitsevat. Luonnontilaisten metsien ymmärtäminen auttaa suojelemaan ympäristöä ja välttämään virheellisiä käsityksiä luonnon monimuotoisuudesta. Tutustu tarkemmin aarniometsien määritelmään sekä niiden tarjoamiin hyötyihin ekosysteemille, jotta tunnistat nämä arvokkaat kohteet oikein.

Onko Suomessa aarniometsiä ja missä ne sijaitsevat?

Kyllä, onko Suomessa aarniometsiä, mutta ne ovat nykyään erittäin harvinaisia ja sijoittuvat pääosin suojelualueille. Aarniometsä eli aarnimetsä on täysin luonnontilainen vanha metsä, jolle tunnusomaista ovat eri-ikäiset puut ja lahopuiden poikkeuksellisen suuri runsaus. Suomen nykyisestä metsäpinta-alasta näitä koskemattomia ikimetsiä on jäljellä reilusti alle 5 prosenttia, ja suurin osa niistä sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Monet meistä suomalaisista kasvatetaan uskomaan, että elämme keskellä loputonta, villiä luontoa. Se on harha. Kun itse tajusin tämän vuosia sitten kävellessäni tavallisessa talousmetsässä, koin pienen kriisin. Kaikki oli liian siistiä, puut samanikäisiä ja maassa ei näkynyt lahoa. Aito luonnontilainen vanha metsä suomi on tähän verrattuna täydellinen kaaos - ja juuri siinä piilee sen kauneus. Koskemattoman metsän löytäminen vaatii nykyään vaivaa. Lähes kaikki eteläisen Suomen metsät on jossain vaiheessa käsitelty ihmisen toimesta.

Mistä tunnistaa aidon luonnontilaisen vanhan metsän?

Oikea luonnontilainen vanha metsä eroaa hoidetusta talousmetsästä jo ensisilmäyksellä sen kerroksellisuuden ja elinkaaren moninaisuuden vuoksi. Siellä missä puu kaatuu, se saa jäädä niille sijoilleen lahomaan ja synnyttämään uutta elämää. Talousmetsissä lahopuun määrä on usein minimaalinen, kun taas aarnimetsässä se on ekosysteemin perusta.

Seurasin kerran erästä tuttua biologian opiskelijaa metsään, ja hän näytti minulle jotain, mikä muutti tapan katsoa luontoa. Tavallisessa metsässä on ehkä muutama kuutiometri lahopuuta hehtaarilla. Kun astuimme sisään aitoon aarnialueeseen, silmät alkoivat särkeä siitä ryteikön määrästä - runkoja makasi ristiin rastiin, ja osa oli niin pehmeitä, että saapas upposi niihin. Siellä puut saavat elää satoja vuosia ja kuolla hitaasti. Tämä luo elintilan tuhansille kääpälajeille ja hyönteisille, joita ei muualta löydä.

Seitsemisen kansallispuisto ja Multiharjun aarnimetsä

Eteläisessä Suomessa on vain muutama paikka, joissa voi kokea palasen alkuperäistä aarniometsää. Tunnetuin näistä on Seitsemisen kansallispuisto, jonka sydämessä sijaitsee kuuluisa Multiharjun aarnimetsä. Siellä vanhimmat kilpikaarnaiset männyt ovat itäneet jo satoja vuosia sitten, ja alue on saanut kehittyä täysin ilman metsätalouden häiriöitä.

Kävelin Multiharjussa ensimmäistä kertaa loppusyksystä. Ilma oli kylmä ja kostea. Kun poikkesin polulta sallitulle katselupaikalle, huomasin, miten vaikeaa siellä oli liikkua (jos polkua ei olisi ollut). Vanhat kuuset roikkuivat naavaa, ja maasto oli täynnä pienten ja suurten puiden taimia sekaisin jättiläismäisten kelojen kanssa. Se oli pysäyttävää. Siellä ymmärsi, miten nuoria ja yksipuolisia meidän talousmetsämme todellisuudessa ovat.

Aarniometsien hupeneminen ja suojelun nykytila

Suurin osa Suomen jäljellä olevista luonnontilaisista metsistä on keskittynyt tiukasti rajatuille suojelualueille ja kansallispuistoihin, pääosin rajan pintaan idässä ja Lapin erämaihin. Etelä-Suomessa suojeltujen metsien osuus on huolestuttavan pieni. Luonnon monimuotoisuuden kannalta tilanne on kriittinen, sillä monet lajit vaativat laajaa ja yhtenäistä vanhaa metsää selviytyäkseen.

Moni luulee suojelualueiden kattavan valtavia osia maastamme, mutta totuus on toinen. Suomen metsistä on tiukasti suojeltu vain murto-osa, ja etelässä tuo luku on hävettävän alhainen - vain hieman päälle prosentin luokkaa. Tämä tarkoittaa, että lajit, jotka tarvitsevat aarniometsää, elävät eristyneillä saarekkeilla. Jos näiden saarekkeiden väliset yhteydet katkeavat, lajit kuolevat sukupuuttoon. Se on karu fakta.

Olen kuullut väitteitä, että talousmetsien säästöpuut korvaavat aarniometsät - no, eivät ne korvaa, mutta ne ovat tyhjää parempi. Aito ekosysteemi vaatii vuosisatojen katkeamattoman jatkumon. Kun vanha puu kaatuu, sen pitää saada lahota rauhassa vuosikymmeniä, jotta oikeat kääpälajit voivat asuttaa sen peräjälkeen.

Miten talousmetsä ja aarniometsä eroavat toisistaan?

Suomen metsät voidaan karkeasti jakaa kahteen maailmaan: tehokkaasti hoidettuihin talousmetsiin ja aarniometsä suomessa -alueisiin. Ero on selvä niin puuston rakenteessa, iässä kuin pohjakasvillisuudessakin.

Talousmetsän ja aarniometsän tärkeimmät erot

Metsien tunnistaminen vaatii joskus pientä perehtymistä, mutta nämä neljä tekijää paljastavat heti, kummasta metsätyypistä on kyse.

Talousmetsä

• Yksipuolisempi, uhanalaiset käävät ja vanhan metsän linnut puuttuvat
• Erittäin vähän lahopuuta, usein vain yksittäisiä säästöpuita tai kantoja
• Puut ovat pääosin samanikäisiä ja ne korjataan talteen tietyssä kierrossa
• Tasainen valo harvennusten ansiosta, vähän luonnollisia aukkoja

Aarniometsä (Suositeltava retkeilykohde luontoelämykselle)

• Äärimmäisen rikas ja erikoistunut, sisältää satoja uhanalaisia lajeja
• Runsaasti pysty- ja maalahopuuta eri lahoamisvaiheissa ympäri alueen
• Kaikenikäisiä puita sekaisin, taimista satoja vuosia vanhoihin jättiläisiin
• Voimakkaita kontrasteja, luonnollisia valoaukkoja kaatuneiden puiden kohdalla

Harrin matka talousmetsän omistajasta aarnialueen suojelijaksi

Harri, 45-vuotias metsänomistaja Pirkanmaalta, peri perheeltään 50 hehtaaria perinteistä talousmetsää. Hän oli aina ajatellut metsää vain kuutioina ja tulevina tuloina, mutta jokin alkoi vaivata häntä säännöllisten avohakkuiden jälkiä katsellessa.

Ensimmäinen yritys muuttaa suuntaa oli jättää hakkuissa enemmän säästöpuita. Se ei kuitenkaan riittänyt - metsä tuntui silti nuorelta ja hengettömältä, ja myrsky kaatoi yksinäiset säästöpuut heti seuraavana talvena maahan.

Vierailu Seitsemisen Multiharjussa muutti kaiken. Harri tajusi, ettei aitoa metsän tuntua voi luoda keinotekoisesti, vaan luonnon pitää antaa hoitaa itse itsensä ilman ihmisen siivoamista.

Harri päätti jättää 10 hehtaarin vanhimman metsälohkon kokonaan taloustoiminnan ulkopuolelle kehittymään aarniometsäksi. Viiden vuoden jälkeen alueella näkyy jo merkkejä lahopuun lisääntymisestä ja Harri kuvailee ratkaisua elämänsä parhaaksi teoksi luonnolle.