Onko Suomessa tavattu haita?

Onko Suomessa tavattu haita? Elinympäristö ja meriluonto

Selvitys siitä, onko suomessa tavattu haita, auttaa ymmärtämään lähivesien ekosysteemiä ja luonnon toimintaa. Oikea tieto merieläinten elinolosuhteista ehkäisee vääriä luuloja sekä poistaa turhaa huolta vesillä liikuttaessa. Tutustu tarkemmin meriluonnon erityispiirteisiin ja lajien esiintymiseen vaikuttaviin tekijöihin lukemalla kattava katsaus aiheesta.

Onko Suomessa tavattu haita? Totuus Itämeren eväkkäistä

Kyllä, Suomen merialueilla on tavattu haita, mutta havainnot ovat äärimmäisen harvinaisia eksyneitä yksilöitä. Asiaan liittyy usein väärinkäsityksiä, sillä Itämeren alhainen suolapitoisuus (noin 2-7 promillea) tekee siitä lähes mahdottoman elinympäristön vakituisille haikannoille. Kun haita suomessa kohdataan, kyse on käytännössä aina Atlantilta suolapulssien tai virtausten mukana harhautuneista yksilöistä, jotka päätyvät rannikoillemme vahingossa.

Monet sekoittavat hait myös muihin eväkkäisiin tai pyöriäiseen, joka on pieni valaslaji eikä suinkaan hai, vaikka se ui säännöllisesti Skandinavian rannikoilla ja vierailee satunnaisesti Suomessakin. Oikeita hailajeja onko suomessa tavattu haita maamme historian aikana varmistettu virallisesti vain kaksi kappaletta. Sukelletaanpa syvemmälle siihen, mitä nämä mystiset vierailijat oikein ovat.

Suomen vesillä tavatut viralliset hailajit

Suomesta on dokumentoitu varmuudella kaksi hailajia: piikkihai ja sillihai. Nämä lajit eroavat toisistaan merkittävästi niin kooltaan kuin elintavoiltaan, mutta kumpikaan ei muodosta pysyvää kantaa rannikoillemme.

Piikkihai - Suomen yleisin hain sukuinen vierailija

Piikkihai on noin metrin mittaiseksi kasvava rustokala, joka poikkeaa monista muista haista siten, että se elää suurissa parvissa. Vaikka se on Skandinavian valtamerenpuoleisilla rannikoilla suhteellisen tavallinen näky, piikkihai itämeri alueella on harvinainen harhailija. Se ei ole ihmiselle millään tavalla vaarallinen. Piikkihait elävät pääasiassa syvissä vesissä ja mutapohjilla syöden pikkukaloja ja selkärangattomia.

Mielenkiintoista on, että piikkihai on jättänyt pienen jäljen Suomen historiaan. Kansainvälisten haihyökkäystietokantojen mukaan Vaasassa kirjattiin vuonna 1992 tapaus, jossa piikkihai puraisi ihmistä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään rannassa vaistanut peto, vaan verkkoon takertunut kala, joka puolustautui sitä irrottamaan pyrkineen kalastajan käteen. Tämä on maamme historian ainoa vahvistettu haipurenta.

Sillihai - Harvinainen ja kookas jättiläinen

Toinen Suomessa tavattu laji on sillihai, joka on huomattavasti piikkihaita kookkaampi ja muistuttaa ulkonäöltään etäisesti pientä valkohaita. Sillihai voi kasvaa lähes kahden ja puolen metrin pituiseksi ja painaa yli satakiloa. Se on äärimmäisen nopea ja sukkulanmuotoinen avomeren peto, joka käyttää ravinnokseen pääasiassa parvikaloja, kuten silliä ja makrillia.

Suomesta on tiedossa vain muutama historiallinen sillihaihavainto. Tunnetuin tapaus on vuodelta 1871, jolloin Ahvenanmaan rannalta löydettiin kuollut, noin kaksimetrinen yksilö. Myöhemmin 1940-luvulla Perämereltä Raahen edustalta löydettiin kalastajien verkosta toinen menehtynyt yksilö. Nämä hait suomen vesillä pelästyisivät uimaria varmasti itsekin enemmän, eikä sillihain ole koskaan todettu hyökänneen ihmisen kimppuun Suomen alueella.

Miksi hait eivät viihdy Suomen rannikolla?

Syy haiden puuttumiseen ei ole veden kylmyys, vaan sen kemiallinen koostumus. Valtamerien suolapitoisuus on tyypillisesti noin 35 promillea, kun taas Itämeren pohjoisosissa ja Suomenlahdella lukema putoaa usein alle 5 promillen. Hait tarvitsevat suolaista vettä pitääkseen yllä kehonsa nestetasapainoa osmoosin avulla. Liian makeassa vedessä hain elimistöön imeytyy liikaa vettä, mikä johtaa nopeasti vakaviin terveysongelmiin.

Tämän vuoksi esimerkiksi Tanskan salmien läpi Itämereen uivat hait kääntyvät yleensä takaisin heti, kun vesi alkaa muuttua murtovedeksi. Vain poikkeuksellisen voimakkaat lännenpuoleiset myrskyt voivat työntää suolaista ja happirikkaista valtamerivettä – ja sen mukana eksyneitä kaloja – syvälle Itämeren perukoille asti.

Tarua vai totta: Holkeri ja sinihai Suomessa?

Aisasta liikkuu ad-hoc-huhuja ja urbaaneja legendaa muistakin lajeista. Esimerkiksi kylmissä arktisissa vesissä elävä holkeri (eli Grönlanninhai) pystyy sietämään jonkin verran alhaisempaa suolapitoisuutta ja elää uskomattoman vanhaksi, jopa 400-500-vuotiaaksi. Vaikka sitä tavataan Norjan vuonoissa ja Pohjois-Atlantilla, Suomen aluevesiltä siitä ei ole yhtäkään virallisesti varmistettua tai hyväksyttyä havaintoa lajitietokannoissa.

Samoin on esitetty väitteitä sinihaista, joka on trooppisten ja lauhkeiden merten laji. Sinihaita on satunnaisesti eksynyt eteläiselle Itämerelle Puolan ja Saksan rannikoille, mutta kotimaiset asiantuntijat ja tutkijat eivät ole koskaan vahvistaneet sinihavaintoja Suomen puolelta. Jos siis näet otsikon haista Suomessa, kyse on joko uutisankasta, pyöriäisestä tai kerran vuosisadassa tapahtuvasta piikkihaieksymisestä.

Suomen havaitut hailajit vs. harhauttavat tuttavuudet

Piikkihai ⭐ (Vahvistettu vierailija)

Äärimmäisen harvinainen eksyjä, havaitaan vain muutaman vuoden välein

Noin 100 cm pitkä, paino muutamia kiloja

Täysin vaaraton uimareille, voi purra puolustautuessaan verkossa

Sillihai (Vahvistettu vierailija)

Historiallinen harvinaisuus, vain pari löytöä viimeisen sadan vuoden aikana

Noin 175-250 cm pitkä, painava ja sukkulamainen

Koneellisen suuri koko voi pelästyttää, mutta ei ihmisille vaarallinen

Pyöriäinen (Sekoitetaan usein)

Säännöllinen mutta uhanalainen vierailija Saaristomerellä ja etelärannikolla

Noin 150 cm pitkä, pyöreäkuonoinen nisäkäs

Täysin harmiton ja utelias valaslaji, joka nousee pintaan hengittämään

Kalastaja Kallen yllätys Saaristomerellä

Kalle, kokenut rannikkokalastaja Turun saaristosta, oli kokemassa silakkaverkkojaan sumuisena syysaamuna. Hän huomasi heti, että yhteen verkkoon oli takertunut jotain tavallista huomattavasti painavampaa ja potkivaa, mikä teki työstä raskasta.

Kalle yritti vetää verkkoa käsin veneeseen, mutta liukas ja rimpuileva kala repi siimaa ja sotki pyydystä pahasti. Ensimmäinen ajatus oli suuri lohi, mutta vettä nostettaessa esiin tulikin harmaa, virtaviivainen ja teräväeväinen hahmo.

Mies hätkähti ja meinasi pudottaa verkon takaisin veteen, sillä hän ei ollut koskaan 40-vuotisen uransa aikana nähnyt elävää haita kotivesillään. Kala paljastui noin metrin mittaiseksi piikkihaiksi, joka oli sotkeutunut evistään tiukasti kiinni.

Kalle päätti toimia rauhallisesti, suojasi kätensä paksuilla hanskoilla ja leikkasi verkon varovasti auki hain ympäriltä. Kala ui nopeasti takaisin syvyyksiin, ja Kalle ilmoitti harvinaisesta havainnostaan eteenpäin tutkijoille varmistaen arvokkaan tiedon tallentumisen.