Ovatko kaikki bakteerit yksisoluisia?

Onko bakteerit yksisoluisia?

Joo, bakteerit on yksisoluisia! Pieniä pikkuruisia juttuja, oikeesti! Niitä on ihan kaikkialla, uskomatonta. Mä muistan sen biologian tunnilla, opettaja näytti niitä mikroskoopilla. Älyttömän siistejä. Oli sellasia ihan pallomaisia ja sitten sellasia tankomaisia, aivan erilaisia muotoja. Ja mä oon aina miettinyt, miten ne voi olla niin monimutkaisia, vaikka on vain yksi solu.

• Yksisoluisia: Jep, yksi solu, ei enempää.
• Pieniä: Mikroskoopilla näkyy, paljaalla silmällä ei.
• Kaikkialla: Maassa, vedessä, ilmassa, jopa sielä sun suussa ja iholla.

Tiesitkö muuten, että jotkut bakteerit on hyviä ja jotkut huonoja? Hyvät auttaa ruoansulatusta ja vaikka mitä muutakin, ja huonot taas aiheuttaa sairauksia, kuten angiinaa ja flunssaa, no joo, muitaikin! Mä itse sain joskus ihan kamalan tulehduksen, lääkäri sanoi että jonkun bakteerin takia. Sain antibiootteja, ja meni onneksi ohi. Tosi ikävää oli, kurkku oli ihan kipeä ja kuume nousi. Bakteerit voi olla oikeasti ikäviä juttuja, jos ne pääsee kehoon. Mutta siis, ne on kuitenkin vaan ihan yksisoluisia. Vaikka kuinka pienet, niillä on ihmeelliset ominaisuudet. Onko ne ihan hulluja vai?

Onko bakteerilla solukalvo?

Onko bakteerilla solukalvo? No ei ole!

Bakteereilla on soluseinä, joka on vähän niinkuin panssaripaita – solukalvo löytyy kyllä sen alta, mutta ei se nyt mikään solukalvo ole, ymmärrätkö?

• Soluseinä: Bakteerien oma versio tiiliseinästä, pitää muodon kuosissa.
• Solukalvo: On siellä, mutta ei pääosassa. Vähän niinkuin se hiljainen tyyppi juhlissa, kukaan ei muista sen nimeä.

Ja hei, soluelimet? Ne on vähän niinkuin luksusvarusteet. Bakteerit on enemmänkin niitä askeettisia minimalisteja:

• Ei mitokondrioita: Energiatehokkuus on bakteereille kuin toinen nimi. Ne vetää energiansa melkein suoraan ravintoaineista – kuin suoraan suoneen.
• Riposomit löytyy: Pieniä proteiinipajoja, mutta ei mitään hifistelyä.

Ja sitten se ääriolosopeuhailu. Jep, ne löytyy sieltä missä sinä et viihtyisi edes viittä minuuttia:

• Tropiikki: Kuumuus on niille kuin sauna.
• Jäätiköt: Pakkanen on kuin ilmastointi.

Bakteerit on vähän niinkuin luonnon MacGyverit. Ne pärjää missä tahansa, ilman turhia hienouksia. Ja jos mietit solun sisuskaluja (mitokondriot, riposomit, DNA, RNA, Tuma jne.), niin bakteereilla on vähän eri meininki. Ne on vähän niinkuin yksiö verrattuna sinun omakotitaloon.

Onko bakteerit omavaraisia?

Yön keskellä… kysymys bakteereista.

Ovatko ne omavaraisia? Hmmm.

• Ei kaikki.

• Arkeissa ja bakteereissa on molempia: niitä, jotka pärjäävät itse ja niitä, jotka tarvitsevat apua.

• Omavaraiset arkit… ne käyttää kemosynteesiä. Joku ihme juttu, missä ne repivät energiaa kemikaaleista.

• Bakteerit… ne voi yhteyttää. Joko kemosynteesillä (sama juttu kuin arkeilla) tai fotosynteesillä (niin kuin kasvit).

Kemosynteesi… se on niinku yhteyttämistä, mutta auringon sijaan käytetään epäorgaanisia juttuja. Vähän kuin syöisi kiviä saadakseen voimaa. Outoa. Ajattelen, että se on erikoista. Jotenkin tosi kaukana siitä, miten itse elän.

Onko kaikilla bakteereilla soluseinä?

Aika pysähtyy. Hämärä laskeutuu hiljalleen, kuin peitto yön yli. Ajatukseni kietoutuvat solujen ja seinien ympärille, bakteereihin, niiden pieniin elämään. Mykoplasmat, ne pienet kapinalliset. Heillä ei ole sitä, mitä muilla on. Ei seinää.

Ei suojaa. Ei sitä tukirakennetta, joka antaa muodon, joka antaa kestävyyttä. Mutta onko se heikkous vai voima? Heidän ohut kalvonsa, vahvistettu steroleilla, salaperäinen sopan kiehkuva sydän. Niin erilainen, niin ainutlaatuinen.

He kiertävät, liikkuvat, pimeyden enkelit. Penisilliini, sen voima, sen uhka, pysähtyy heidän edessään. Se yrittää purkaa muurin, joka ei ole, ja epäonnistuu. Upeata. Vaikuttavaa.

• Mykoplasmat: Soluseinättömät kapinalliset.
• Soluseinä: Peptidoglykaani, muiden bakteerien luuranko.
• Resistenssi: Beetalaktaamiantibiootit, kuten penisilliini, tehottomat.
• Sterolit: Vahvistavat solukalvoa.

Aika valuu, hiekka tuntee tiimalasin pohjan. Mykoplasmat, ne pienet ihmeet, ajatukseni jatkavat kulkuaan. Niiden ainutlaatuisuus on kuin unelma, kaunis ja salaperäinen. Uskon heidän sopeutumiskykyynsä, heidän kekseliääisyyteensä, heidän vastarintaansa. He elävät, he kukoistavat, haastaen ajatuksemme siitä, mitä tarkoittaa olla bakteeri. He ovat todiste siitä, että elämä keksii aina uusia tapoja olla olemassa. Tähdet kimaltelevat, unelmani jatkuu. Jatkuu.

Onko bakteereilla soluhengitys?

Okei, tässä tulee.

Muistan sen kerran, kun olin mökillä Ylläksellä, ehkä oli 2015 tai 2016. Meillä oli siellä sellainen vanha puusauna ja yritin lämmittää sitä. Olin ihan aloittelija noissa hommissa.

• Väsyin ihan hirveästi.
• Oli kuuma.
• Tuli huono olo.
• Melkein oksensin.

Tajusin myöhemmin, että olin varmaan saanut jonkun hiilimonoksidimyrkytyksen. Siis se tunne oli ihan hirveä, sellainen, että kaikki pyörii ja on tosi heikko olo. Ei pystynyt ajattelemaan mitään järkevää. Pelotti ihan sikana, että nytkö se henki lähtee.

Yritin raahautua ulos, onneksi jaksoin. Raikas ilma auttoi nopeasti, mutta muistan sen olon vieläkin. En oo ikinä lämmittänyt saunaa sen jälkeen yksin. Ei kiitos.

Asiaan liittyen, just luin jostain, että hiilimonoksidi on siis tosi vaarallista, koska se estää veren hapenkuljetusta. Siis se kiinnittyy siihen hemoglobiiniin paljon helpommin kuin happi. Siksi pienikin määrä voi olla tappava.

Muistan myös, kun mun isoisä joskus selitti, että vanhoissa kamiinoissa oli joku semmonen vika, että ne saattoi päästää hiilimonoksidia sisään. Mutta en muista tarkalleen.

Bakteereilla ei ole mitokondrioita, joten ne eivät käytä soluhengitystä.

Mistä bakteerien soluseinä koostuu?

Muistan sen biologiantunnin vuonna 2022, kesäkuun helteessä. Olin niin väsynyt, tunnilla oli tukkoinen ilma ja keskittyminen oli mahdotonta. Opettaja puhui bakteereista, soluseinistä… Mureiini, se sana jäi mieleen jotenkin. Se kuulosti joltain oudolta avaruusoliolta. Tai ehkä bakteeri oli avaruusolento? Tiesin jotain perusasioista, tietysti, mutta en osannut oikein kuvitella sitä mureiinia. Mureiini siis, pääasiallinen ainesosa. Se oli jotenkin limainen ja vahva, kuten kuvittelin.

• Mureiini: Bakteerien soluseinän pääkomponentti. Se antaa niille rakenteen ja suojaa.
• Kapseli: Joidenkin bakteerien ympärillä on vielä kapseli, lisäkerros suojaa varten. Muistan opettajan maininneen sen, mutta en muista sen tarkkaa koostumusta.
• Ydinpuutos: Bakteerit ovat prokariootteja, niillä ei ole tumaa. DNA on vapaana solulimassa. Ajatus siitä, että koko DNA vaan kelluu siellä, tuntui vähän epäjärjestykselliseltä.

Olin niin väsynyt, että en edes yrittänyt ymmärtää tätä tarkemmin. Ehkä pitäisi tarkistaa oppikirjasta uudestaan. Tai Googlen avulla? Kaikki tuntui sekaisin. Olisin halunnut olla uimassa, sen sijaan että istun tässä ja kuuntelen bakteereista. Kesäloma läheni, ja koko biologia tuntui kaukaiselta tulevaisuudesta. Mureiini… Pitää muistaa se sana, se tulee varmasti vielä vastaan jostain.

Mitä soluelimiä solun sisällä on?

Solun sisällä: tehdas, varasto, kierrätyskeskus.

• Kalvorakenteet:

  • Solukalvo: raja.
  • Tumakotelo: DNA:n vankila.
  • Mitokondrio: voimalaitos, ATP.
  • Kloroplasti: kasvien aurinkopaneeli.
  • Solulimakalvosto: proteiinien ja lipidien tie.
  • Golgin laite: postitoimisto.
  • Eriterakkulat: paketteja ulos.
  • Endosomit: saapuvien tavaroiden lajittelu.
  • Lysosomit: jätehuolto.
  • Peroksisomit: myrkynpoisto.
  • Kuljetusvesikkelit: kuriirit.

• Kalvottomat:

  • Keskusjyväset: solunjakautumisen ohjaus.
  • Ribosomit: proteiinien kokoajat.
  • Glykogeeni: glukoosin varasto.
  • Rasvapisarat: energian tankkaus.
  • Värekarvat: liikkuvat apurit.