Voiko kandi todeta kuoleman?

Voiko kandi todeta kuoleman? Huh, tämä kysymys jäi minulle mieleen. Jotenkin se tuntuu niin… väärältä. Epäoikeudenmukaiselta. Ajattelen sitä mummoani, kuinka hän kuoli pienessä mökissään järven rannalla, kaukana kaikesta. Muistan sen päivän niin selkeästi… hiljainen, kylmä, lumimyrsky ulkona raivostui. Ja minä siellä, yksin hänen kanssaan, voimaton. Miten voin olla noin voimaton?

Onko oikein, että ihmisen pitää odottaa lääkärin saapumista – ehkä tuntikaupalla, ehkä jopa pidempään – vain sen toteamiseksi, että elämä on loppunut? Ei kai? Eikö meidän pitäisi uskoa kandidaatin ammattitaitoon edes jonkin verran? En puhu mistään kevyistä ratkaisuista, ymmärrän, että vastuu on valtava. Mutta eikö ole silti inhimillisempää, että joku lähellä oleva, koulutettu ihminen saisi todeta kuoleman? Varsinkin syrjäisillä seuduilla. Miten moni mummo jää yksin, kuolemaan yksinäisyyteen, kun apu on niin kaukana? Se on kamala ajatus. Minulla on siitä edelleen paha mieli.

Luen joskus, että Lääkäriliitto on tästä tiukkana, byrokraattinen koneisto toimii. Ja tiedän, että he varmasti pyrkivät turvallisuuteen. Mutta onko byrokratia aina paras ratkaisu? Ei se ole, ainakaan tässä. Olen kuullut, että joissakin maissa kandit saavat todeta kuoleman, eikä maailma ole siksi kaatunut. Toki tutkimuksia pitäisi tehdä enemmänkin, jotta saataisiin selville, miten asian voisi hoitaa turvallisesti ja oikeudenmukaisesti. Mutta miten voimme olla niin kylmäkiskoisia tässä asiassa? Minun mielestäni tarvitaan muutosta, inhimillisyyttä. Että joku saa olla lähellä, lohduttaa, ja todeta… sen lopun.