Milloin rekrytoija soittaa?

Milloin rekrytoija oikein soittaa? Se on kysymys, joka on pyörinyt mielessäni lukemattomia kertoja. Joka kerta kun olen hakenut uutta työpaikkaa, olen odottanut sitä puhelua kuin kuuta nousevaa, sydän hakaten rinnassa. Aina tuntuu siltä, että se puhelu on jotain äärimmäisen tärkeää, jonkinlainen avain tulevaisuuteen.

Muistan kerran, hakkaessani kesätyöpaikkaa kahvilaan. Ilmoituksessa mainittiin, että soittavat haastateltaville viikon sisällä. Viikko kului, ja hermojen kiristyminen oli melkein fyysisesti havaittavaa. Muistan, miten tarkistin puhelimeni kymmeniä kertoja päivässä. Seuraava viikko oli yhtä tuskaa, ja kun lopulta sain soiton, tuntui kuin sydän olisi tehnyt volttia. Olihan se upea tunne!

Ja tässä se on, se salainen ase, josta olen aina ajatellut. Soittaminen rekrytoijalle ennen hakemuksen jättämistä. Hulluutta? Ehkä, mutta ajatelkaa: se osoittaa uskomatonta rohkeutta ja kiinnostusta! Se antaa teille mahdollisuuden kysyä tarkentavia kysymyksiä, ja mikä tärkeintä, se antaa mahdollisuuden myydä itseänne jo ennen kuin hakemus edes näkyy pinossa. Ja jos ilmoituksessa jopa vihjataan soittoaikaan – niinkuin joskus tapahtuu – niin hei, tarttukaa tilaisuuteen! Se on kuin ilmainen sisäpiirin tieto, eiks niin? Lukemani tutkimuksetkin (vaikka en nyt muista lukuja ihan tarkkaan…) viittaavat siihen, että oma-aloitteisuus on todellakin plussaa rekrytoijien silmissä. Ei ehkä aina, mutta monesti. Toivottavasti.

Mutta jos ei soittoakaan tule, vaikka olet yrittänyt parhaasi? No, silloin on vain pakko jatkaa eteenpäin. Itse olen oppinut, että elämässä pitää vain yrittää parhaansa ja antaa mennä. Ei voi kuitenkaan olla ajattelematta, että se puhelu, se mahdollinen työ, se voisi olla … just se oikea. Ja se jännitys, sitä ei millään voi verrata mihinkään muuhun.