Mihin aikaan saa haukea?

Mihin aikaan saa haukea? Kevät ja syksy ovat parasta aikaa

Hauen kalastuksessa oikea ajoitus ratkaisee onnistumisen, joten tieto siitä, mihin aikaan saa haukea, säästää aikaa ja vaivaa vesillä. Väärään aikaan kalastaminen johtaa usein tyhjiin reissuihin ilman saalista. Tämän vuoksi oikeista kalastusajoista selvän ottaminen parantaa huomattavasti mahdollisuuksia pyydystää suuria petokaloja.

Mihin aikaan saa haukea ja miten veden lämpötila vaikuttaa?

Tähän kysymykseen on yleensä useampi kuin yksi järkevä selitys, sillä saanti riippuu täysin paikallisista olosuhteista. Haukea voi kalastaa tehokkaasti keväällä, mutta sen syöntiaktiivisuus vaihtelee rajusti sään ja kalastuspaikkojen mukaan. Yleensä hauki alkaa syödä aktiivisesti keväällä heti, kun veden lämpötila nousee noin 4-7 asteeseen, jolloin se myös levittää mätinsä laajalle alueelle mataliin lahtiin.

Keväinen kuteminen on kalastajalle kriittinen taitekohta. Tarkkaa valtakunnallista tilastoa jokaisen järven kutuajasta on rajallisesti saatavilla, mutta tyypillisesti kudun jälkeinen tankkausjakso nostaa saalismääriä huomattavasti tavanomaiseen kesäpäivään verrattuna. Olin aluksi skeptinen lämpömittarin käytöstä kalastuksessa. Luulin vuosia, että pelkkä kalenterin tuijottaminen riittää. Mutta kun heitin viehettä kolme päivää putkeen aivan liian kylmään veteen sormet kohmeessa ilman ainuttakaan tärppiä, ymmärsin vihdoin lämpötilan merkityksen. On kuitenkin yksi kriittinen virhe, jonka lähes jokainen kalastaja tekee heti kudun jälkeen - palaan tähän tarkemmin syksyn ja olosuhteiden osiossa.

Milloin hauki syö keväällä ja miten epävarmuus selätetään?

Epävarmuus siitä, milloin hauki alkaa syödä keväällä, vaivaa monia, mutta ratkaisu löytyy matalasta vedestä. Kun aurinko lämmittää kaislikon reunat 4-7 asteeseen, hauki siirtyy sinne kutemaan ja tankkaamaan energiaa. Tämä tapahtuu Etelä-Suomessa yleensä huhti-toukokuussa ja pohjoisempana touko-kesäkuussa. Matala vesi lämpenee aina ensimmäisenä.

Veden lämpötilan vaikutuksen ymmärtäminen kalastuksessa vaatii hieman kärsivällisyyttä. Kun vesi on vielä alle 4 asteista, kalan aineenvaihdunta on äärimmäisen hidasta. Se ei yksinkertaisesti jaksa jahdata nopeasti uitettua viehettä. Tällöin mätis - eli naaraan kantama raskas mätipussi - painaa vatsassa, ja kala säästää kaiken energiansa lähestyvään suoritukseen. Kun kuteminen on ohi ja vesi saavuttaa 7 asteen rajan, tilanne räjähtää käsiin. Nälkä on valtava. Tämä seuraava seikka yllättää silti useimmat kalastajat.

Kevään syöntiaktiivisuus ja oikea ajoitus

Keväällä parhaat hetket osuvat usein iltapäivään, toisin kuin keskikesällä. Aamulla vesi on yöpakkasten jäljiltä kylmää. Kun kevätaurinko paistaa matalaan lahteen muutaman tunnin, veden lämpötila voi nousta jopa parilla asteella (mikä on vaihtolämpöiselle kalalle valtava muutos), ja tämä laukaisee välittömän syöntipiikin. Harvoin olen nähnyt yhtä selkeää eroa aamun hiljaisuuden ja iltapäivän rajuuden välillä kuin huhtikuisella merenlahdella.

Ollaanpa rehellisiä: kevätkalastus on välillä todella turhauttavaa. Olen seissyt veneessä tuntikausia tuulen piiskatessa kasvoja, kädet tunnottomina kylmästä, miettien miksi edes lähdin vesille. Todellisuudessa kevään syönti-ikkuna voi kestää vain 30 minuuttia koko päivän aikana. Jos et ole paikalla juuri silloin kun aurinko lämmittää lahdenperukan, jäät helposti ilman saalista. Se vaatii sitkeyttä. Sitkeyttä, joka palkitaan, kun se kymppikiloinen vihdoin iskee.

Paras aika kalastaa haukea: Parhaiden kalastuspäivien ja -olosuhteiden tunnistaminen

Parhaiden kalastuspäivien ja -olosuhteiden tunnistaminen perustuu valon, tuulen ja veden korkeuden havainnointiin. Keväällä parhaat kalastuspäivät ovat usein aurinkoisen lämpimiä, jolloin matala vesi kerää lämpöä, kun taas syksyllä pilviset ja tuuliset säät aktivoivat saaliskalat ja hauen.

Sääolosuhteet ohjaavat hauen käyttäytymistä enemmän kuin kellonaika. Moni opas väittää, että aurinkoinen keli on aina huono hauenkalastukseen. Kokemukseni mukaan tämä pätee vain kesällä, sillä alkukeväällä ja myöhään syksyllä aurinko on nimenomaan se tekijä, joka herättää kohmeisen ravintoketjun eloon. Tuulen suunta on toinen ratkaiseva tekijä. Kun tuuli painaa lämmintä pintavettä kohti matalaa rantaa päivien ajan, pikkukalat kerääntyvät sinne - ja hauki seuraa perässä. Täysin tyyni keli on sen sijaan lähes aina haastava, koska vesi on kirkasta ja kala huomaa kalastajan liikkeet herkästi.

Syksyn kalastus ja paikkojen vaihtelu

Hauki voi syödä erittäin ahnaasti myös syksyllä, mutta sen aktiivisuus vaihtelee paikkojen mukaan huomattavasti enemmän kuin keväällä. Tässä on se kriittinen virhe, jonka mainitsin aiemmin: kalastajat etsivät haukea syksyllä ja myöhään keväällä täsmälleen samoista matalista kutulahdista, vaikka vesi on jo viilentynyt tai lämmennyt liikaa, eivätkä he ymmärrä kalan siirtyneen syvänteiden reunoille saaliskalaparvien perässä. Syksyllä vesi jäähtyy hitaasti, ja kun lämpötila laskee takaisin alle 10 asteen, hauki aloittaa talvitankkauksen.

Aivan liian moni luovuttaa heti ensimmäisen tyhjän reissun jälkeen. Todellisuudessa syksyllä kalat ovat usein pakkautuneet hyvin pienelle alueelle. Voit heittää tyhjää neljä tuntia, kunnes löydät oikean penkan reunan. Ja sitten tapahtuu kummia. Saatat saada viisi kalaa samasta ankkuripaikasta puolessa tunnissa (olettaen että käytät riittävän hidasta uittoa). Lopulta kyse on siitä, että opit lukemaan ympäristöäsi etkä vain toista samoja kaavoja vuodesta toiseen.

Kevään ja syksyn hauenkalastuksen erot

Kevätkalastus

• Optimaalinen syönti alkaa veden noustessa 4-7 asteeseen kudun yhteydessä.
• Painottuu usein iltapäivään ja lyhyisiin, intensiivisiin syönti-ikkunoihin.
• Aurinkoiset ja lämpenevät päivät, jotka nostavat matalan veden lämpöä.
• Erittäin matala vesi, aurinkoiset lahdenperukat ja kaislikon reunat.

Syyskalastus

• Aktiivisuus huipussaan veden jäähtyessä 10 asteesta kohti 4 astetta.
• Tasaisempaa pitkin valoisaa aikaa, mutta kalat ovat tiiviimmissä parvissa.
• Pilviset, tuuliset ja jopa hieman sateiset päivät toimivat yleensä parhaiten.
• Vaihtelee paikkojen mukaan: tuulenpuoleiset rannat, karikot ja syvänteiden reunat.

Mikko ja keväisen saariston oppirahat Turussa

Mikko, 34-vuotias opettaja Turusta, halusi napata elämänsä ensimmäisen suuren keväthauen Saaristomereltä huhtikuussa. Hän lähti vesille heti jäiden lähdettyä, kun vesi oli vasta 2-asteista, ja heitti isoja vieheitä syvien salmien reunoilla kuusi tuntia ilman ainuttakaan tärppiä.

Seuraavana viikonloppuna hän palasi samoille paikoille ja yritti kelata vieheitä entistä nopeammin herättääkseen kalojen huomion. Hänen hartiansa särkivät kylmässä tuulessa, turhautuminen kasvoi ja päivän ainoa saalis oli pohjaan jäänyt kallis uistin.

Mikko päätti vihdoin hankkia digitaalisen vedenlämpömittarin ja siirtyi etsimään suojaisia, matalia lahtia. Iltapäivällä hän löysi tuulensuojaisen kaislikkopoukaman, jossa aurinko oli lämmittänyt metrin syvyisen veden 6 asteeseen.

Hän vaihtoi hitaasti uppoavaan vieheeseen ja piti pitkiä taukoja kelauksessa. Kahden tunnin sisällä Mikko sai viisi haukea, joista suurin painoi 7,5 kiloa, ja hän ymmärsi veden lämpötilan olevan avain kevätkalastukseen.