Mihin ammutaan hirven lopetuslaukaus?

Mihin ammutaan hirven lopetuslaukaus: Oikea osumakohta

Oikea tieto siitä, mihin ammutaan hirven lopetuslaukaus, estää eläimen tarpeettoman kärsimyksen ja varmistaa jokaisen metsästäjän turvallisuuden metsässä. Puutteellinen anatomian tuntemus tai epäröinti johtaa erittäin helposti vaaratilanteisiin ja eettisesti täysin kestämättömiin ratkaisuihin vaativan jahdin aikana. Tutustu oikeisiin osumakohtiin huolellisesti ja varmista aina täydellinen onnistuminen yllättävässä poikkeustilanteessa.

Mihin ammutaan hirven lopetuslaukaus ja miten se tehdään oikein?

Hirven lopetuslaukaus ammutaan ensisijaisesti lähietäisyydeltä suoraan kallonpohjaan tai niskaan, jotta eläimen keskushermosto tuhoutuu välittömästi. Älä yritä ampua eläintä päähän tai kaulaan kauempaa, sillä niskaan tai korvan juureen tähdättävä lopetuslaukaus on tarkoitettu vain tilanteisiin, joissa eläin on jo maassa tai täysin liikkumaton. Oikea tähtäyspiste takaa sen, että haavoittuneen hirven lopettaminen vaatii tarkkuutta ja että eläimen kärsimys päättyy sekunnin murto-osassa.

Monet metsästäjät - itseni mukaan lukien urani alkuvaiheessa - kokevat suurta painetta haavakon kohtaamisessa, jolloin kädet saattavat alkaa täristä. Ensimmäinen tilanteeni oli suorastaan sekava. Muistan elävästi, kuinka sydämeni jyskytti ja kylmä hiki nousi otsalleni maassa makaavan hirven edessä. Tein virheen ja hätäilin, jolloin ensimmäinen laukaukseni pyyhkäisi vain ohi niskan. Se opetti minulle kantapään kautta, että haavoittuneen hirven lopettaminen vaatii täydellistä kylmäpäisyyttä ja tarkkuutta, ei kiirettä.

Hirven lopetuslaukaus osumakohta eri suunnista

Kun mietitään, mihin tähdätään hirven armonlaukaus, eläimen asento ratkaisee tarkan pisteen. Jos pääset lähestymään hirveä takaviistosta tai suoraan takaa, laukauksen ihanteellinen kohdistuspiste on korvien puolivälin alapuolella, tarkalleen kallonpohjan ja ylimmille kaulanikamille johtavassa liitoksessa. Sivulta päin ammuttaessa luoti suunnataan hieman korvan juuren taakse tai suoraan niskaan kaularangan ylimpään osaan. Mutta tässä on kriittinen tekijä, jonka monet oppaat ohittavat.

Älä koskaan ammu suoraan edestäpäin silmien väliin tai otsaan, ellei se ole aivan pakollista. Hirven kallo on edestä katsottuna erittäin paksu, ja luoti voi liukua viistosta otsaluusta ohi tunkeutumatta aivoihin asti. Tämä vain lisää eläimen tuskaa. Parhaat tulokset saavutetaan aina niskan kautta. Loukkaantuneiden hirvieläinten kohdalla pään alueen osumat tuhoavat aivotoiminnan heti, kun taas rintaonteloon ammutut kaatolaukaukset perustuvat verenvuotoon. Tämä on suurin ero normaalin metsästyslaukauksen ja lopetuksen välillä.

Turvallisuus ja koiran huomioiminen lopetustilanteessa

Moni metsästäjä kantaa huolta koiran tai muiden ihmisten turvallisuudesta lähietäisyydeltä ammuttaessa, ja tämä huoli on täysin aiheellinen. Tilastojen mukaan huomattava osa metsästyskoirien vakavista tapaturmista sattuu juuri haavakkotilanteissa, joissa koira on liian lähellä riistaa. Kun hirvi on maassa, metsästyskoira on usein raivokkaassa haukussa aivan eläimen kiinniotossa tai jopa puree sitä takajaloista. Ota tästä hetkestä aikalisä. Odota sekunti.

Ennen kuin nostat kiväärin, koira on kytkettävä tai ohjattava vähintään muutaman metrin päähän luodin mahdolliselta kimmovaara-alueelta. Lähietäisyydeltä maahan ammuttu luoti voi sirpaloitua osuessaan hirven luihin tai maaperässä oleviin kiviin. Sirpaleet voivat lentää arvaamattomiin suuntiin laajalla säteellä. On varmistettava, ettei laukauksen takana ole kivikkoa tai muuta kovaa pintaa. Vasta kun koira on turvassa ja tausta on puhdas, laukaus voidaan suorittaa.

Pelko sarvitrofeen tai lihan vaurioitumisesta

Epävarmuus oikeasta paikasta liittyy joskus myös pelkoon arvokkaan sarvitrofeen vaurioitumisesta väärän tähtäyspisteen vuoksi. Tämä huoli osoittautuu usein turhaksi, jos malttaa tähdätä oikein. Kallonpohjaan tai niskaan kohdistettu luoti ei vahingoita sarvien tyveä tai itse sarvia millään tavalla. Lisäksi niskaosuman etuna on se, että se säästää arvokkaat ruhon osat, kuten lavat ja ulkofileet, täysin puhtaina verestymisestä tai kudosvaurioista.

Metsästysmaailmassa kiertää sitkeä myytti, jonka mukaan lapaan ampuminen maassa makaavalle eläimelle olisi turvallisempaa ruhon kannalta - tai että se olisi varma tapa lopettaa eläin. Tämä käsitys on virheellinen. Jos maassa makaavaa eläintä ammutaan kylkeen tai lapaan, luoti saattaa osua uudelleen suuriin luihin aiheuttaen massiivisen lihahukan. Pahempaa on se, että eläimen kuolema voi kestää useita minuutteja. Niskan ja keskushermoston kautta tehty lopetus on ainoa eettisesti kestävä valinta.

Lopetuslaukauksen osumakohdat ja menetelmät

Kallonpohja ja niska takaviistosta ⭐

Täydellinen - jättää sarvet ja otsaluun täysin ehjiksi täyttämistä varten

Lihahukka on nolla prosenttia parhaiden lihanosien jäädessä täysin koskemattomiksi

Keskushermosto tuhoutuu välittömästi ja kuolema on sekunnin murto-osassa tapahtuva

Luoti suuntautuu viistosti alaspäin maahan, jolloin taustan kimmovaara vähenee

Niska sivulta päin

Hyvä - osumakohta on korvan takana kaukana sarvien kiinnityskohdasta

Niskalihat vaurioituvat, mutta arvokkaammat ruon osat säilyvät ehjinä

Katkaisee selkäytimen ja lamauttaa eläimen elintoiminnot heti laukauksesta

Vaatii tarkan taustan tarkistuksen, sillä luoti voi kulkea kaulan läpi sivusuunnassa

Rintaontelo sivulta (Uusi kaatolaukaus)

Täydellinen - osumapiste sijaitsee kaukana pään ja sarvien alueesta

Aiheuttaa jonkin verran verestymistä ja lihahukkaa lavan alueella

Perustuu verenpaineen laskuun ja hapenpuutteeseen, jolloin kuolema vie enemmän aikaa

Voidaan ampua hieman kauempaa, jos eläin yrittää vielä nousta ylös

Metsästäjä Karin haavakkotilanne tiheässä nuoressa metsässä

Kari, kokenut metsästäjä Pohjois-Savosta, kohtasi haavoittuneen hirven tiheässä nuoressa kuusikossa loppusyksystä. Eläin oli makuulla, mutta yritti levottomana nostaa päätään ja Karin oma jämtlanninpystykorva haukkui raivokkaasti vain metrin päässä hirven turvasta.

Ensimmäisessä hätiköidyssä yrityksessään Kari yritti lähestyä suoraan edestä ja huusi koiraa pois, mikä sai hirven säpsähtämään. Kari pelkäsi luodin kimpoamista vieressä olevista paksuista kuusenoksista ja joutui laskemaan aseensa ilman laukausta.

Kari tajusi, että suora toiminta lennosta oli liian vaarallista koiralle. Hän kiersi rauhallisesti hirven taakse suojaiselle puolelle, odotti puoli minuuttia kunnes koira siirtyi sivuun, ja otti tarkan tähtäyspisteen suoraan korvien alapuolelle niskanikamaan.

Lopetuslaukaus päätti eläimen kärsimyksen sekunnissa ilman kimmokkeita, ja koira säilyi täysin vahingoittumattomana. Kari oppi, että tiheässäkin maastossa sijoittuminen ja sekuntien odotus takaavat onnistumisen.