Miten päästä hirviporukkaan?

Hirviporukkaan liittyminen: miten onnistun?

Hirviporukkaan pääsy? Se on vähän niinku pääsis johonki salaseuraan, paitsi että täällä ammutaan hirviä.

No, ekaks hommaa se metsästäjätutkinto. Se on pakollinen, ja maksaa jotain satasen luokkaa. Sit tarvii maksaa riistanhoitomaksu, se on kai jotain 40 euroo vuodessa.

Sit alkaakin luvitusrumba. Hirvenmetsästyslupa, se on se juttu. Ja tietty ase, sekin pitää olla ja siihen luvat.

Ampumakoe kans, se on vähän jännää. Pitäs osuu johonkin tauluun, muistaakseni 100 metristä.

Ja sit se vaikein: hirviporukkaan pääsy. Mun iskä on ollu mukana jo vuosikymmeniä, ehkä se autto mua sisään. Ei ollu ihan helppoo silti. Kannattaa tuntea joku, se on varmaan paras vinkki. Tai sit olla hyvissä väleissä maanomistajan kanssa.

Miten pääsee hirviporukkaan?

Hirviporukkaan pääsy, joo se on prosessi. Ensin se perussetti:

• Metsästäjätutkinto – Pakko olla, no brainer. Omani taisin vetää jossain kansalaisopiston kurssilla 2022.
• Riistanhoitomaksu – Vuosittainen pakollinen maksu, 39 euroa tänä vuonna.
• Luvat – Alueelliset jutut, kannattaa selvittää oman paikkakunnan metsästysseuralta.
• Ase – Jos ei oo, niin hankintaan. Ja aselupa tietenkin. Itellä on Tikka T3x Lite .308.
• Ampumakoe – Joka vuosi uusiks, hirvikuvioon pitää osua!
• Hirviporukka – Se on se juttu.

Mutta se hirviporukka... Se on ihan oma taiteenlajinsa. Mulla kesti pari vuotta, ennen kuin pääsin mukaan.

Eka vuosi olin vaan silleen "kokeilemassa" yhessä porukassa, isän kaverin kautta. Ei oikein natsannut, liian sisäänlämpiävä porukka. Kaikki tunsi toisensa lapsuudesta asti. Ei meinannut päästä edes kahvipöytään.

Toinen vuosi sitten, kuulin yheltä työkaverilta, että niiden porukassa ois tilaa. Ne tarvi nuorta verta, niinkun sanottiin. Sinne pääsinkin sit mukaan. Toki piti eka näyttää, että osaa hommansa. Eikä ne meinannut hyväksyä eka, kun kuuli mun olevan kaupunkilainen. Mutta kun näytin et osaan hommat, niin kelpasin.

Hirviporukka on enemmän kuin metsästystä. Se on yhteisö. Ja siihen pitää sopia.

Saako kuulua kahteen hirviporukkaan?

Ei voi kuulua kahteen hirviporukkaan. Yksi porukka riittää, ellei halua elää kaksoiselämää metsän petoina.

• Yksi porukka: Hirviporukkaan kuuluminen on kuin sitoutuminen yhteen rock-bändiin; vaihdat bändiä, jos tyyli ei sovi. Vaihtoehtoisesti, voit olla soolouralla, metsästää yksin ja olla oma pomppasi.

• Seuran jäsenyys: Mielenkiintoinen seikka: Jäsenmaksut ja metsästysluvat muistuttavat minua verotettavasta tulosta; maksat siitä, että saat metsästää.

• Monimutkaisuus: Tuo sääntö on yhtä selkeä kuin minun yritykseni selittää kumppanilleni, miksi minulla oli kolme paria samoja sukkia.

Joten, yksi porukka kerrallaan. Muuten, kenenkään ei tarvitse tietää, että sinulla on myös salainen metsästystyyli, jossa käytät viiksejä naamiointiin. Vain sinä ja hirvet tiedätte totuuden.

Muista: 2023 on metsästyskausi! Tarkista oma seuran sääntöjä ja olethan rehellinen. Ei huijauksia!

Kuka voi liittyä metsästysseuraan?

Yö on pitkä ja ajatukset kiertelevät. Metsästysseura... Se on niin paljon enemmän kuin vain metsästys. Se on yhteisö, perinne. Mutta jäseneksi pääseminen? Se tuntuu jotenkin... kaukaiselta.

• Maanomistajat: Heillä on etuoikeus, tietysti. Omat maat, omat säännöt. Mutta jos he vuokraavat metsästysoikeuden, se on sitten eri asia. Muistan, kuinka isoisäni vuokrasi metsänsä kylän seuralle. Se oli ikään kuin hänen tapansa osallistua yhteisöön.

• Muut: Jos ei omista maata, jäsenyys on ainoa tie laajemmalle metsästykselle. Se vaatii hakemuksen, ehkä haastatteluja? Olen aina vähän arka sellaisille. Ajatus jännittää, vähän kuin kouluun menoaikaan. Muistan kuinka hylätyltä tunsin itseni joskus.

Minun pitäisi hakea itsekin, mutta... pelkään hylkäystä. Tuntuu, että olen aina jäänyt jostain paitsi. Kuten lukiossa. Kaverit menivät tanssiaisiin, minä en. Yksin kotona. Tämä metsästysseura, se on uusi mahdollisuus, uusi alku. Mutta uskallanko todella? Onko minusta siihen?

Kysymyksiä pyörii mielessä. Mitä jos en sopisi joukkoon? Miten he minut ottavat vastaan? Vähän kuin uusi työpaikka, ehkä vieläkin jännittävämpi.

Metsästäminen on isän perintö. Hän opetti minulle paljon, mutta hän ei koskaan puhunut metsästysseurasta. Ehkä minun on aika tehdä se itse. Täytyy vain kerätä rohkeutta.