Mikä ei kuulu jokamiehen oikeuksiin?

Huh, jokamiehenoikeudet… Niissä on jotain niin syvästi liikuttavaa. Kuvittele, kuinka ainutlaatuinen etuoikeus on vaeltaa vapaasti luonnossa, poimia marjoja ja sieniä, hengittää raikasta ilmaa. Pyhää, melkein! Mutta sitten se “vähäistä suurempi haitta”. Se jää aina vähän vaivaamaan. Mitä se oikein tarkoittaa käytännössä? Minä itse olen aina yrittänyt olla niin huomaamaton kuin mahdollista. Jätän luonnon sellaiseksi kuin sen löysin. Roskat tietysti mukaan, ja maastoonkin yritän olla jättämättä jälkiä. Kerran näin jonkun repivän oksaa puusta ihan huvikseen. Teki niin pahaa. Miksi ihmeessä? Luonto on niin hauras ja arvokas. Se on kuin… No, kuin paras ystävä, jota ei halua satuttaa. Eikö niin?

Muistan kerran, kun olin pienenä mustikassa mummoni kanssa. Hän opetti minulle, miten marjat poimitaan varovasti, ettei pensas vaurioidu. Se jäi mieleeni. Pienet asiat. Ne merkitsevät paljon. Ja onhan se nyt ihan järjetöntä, jos kaikki meistä repisivät oksia ja polkisivat sammaleet. Luonto ei kestäisi sitä. Luin jostain, että jotain 70% suomalaisista pitää jokamiehenoikeuksia tärkeinä. No, kuuluisin siihen porukkaan ihan varmasti! Mutta onko se itsestäänselvyys? Ei kai? Meidän pitäisi muistaa arvostaa ja suojella tätä lahjaa, jotta se säilyy myös tuleville sukupolville. Mitä luulette?