Mitä jos henkilökortti katoaa?

Mitä tehdä jos hukkaa henkilökortin?

Yö on pitkä ja ajatukset pyörivät päässä. Henkilökortista kadottaa, kamalaa. Mitähän kaikkea sitä voi tapahtua?

• Poliisille ilmoitus on pakko tehdä. Tämä on tärkeintä, ehdottomasti. Kävin itse viime vuonna poliisilla ilmoittamassa, kun lompakko varastettiin. Oli aika kamalaa. Pitkä prosessi ja paperisotaa. Heidän lomakkeellaan täytyy ilmoittaa. Sähköisesti onnistuu, mutta ihan oikeasti poliisiasemalla käyminen tuntui turvallisemmalta.
• Pankin kortit pitäisi sulkea. Tämä tuli mieleen heti, kun tajusin kortin olevan poissa. Luottokortit ja pankkikortit, kaikki. Soitin heti pankkiin, se oli aika helppoa. Pankin puhelinpalvelu oli auki, onneksi.
• Verkkopankkiin pitää kirjautua. Siellä saa varmasti muutettua salasanat. Ei voi tietää, kuka on saanut käsiinsä. Onko se edes kadonnut, vai varastettu? Ahdistaa. Tämä on muutenkin tärkeää tehdä säännöllisesti.

En tiedä, tuleeko tästä vielä jotain pahaa. Toivottavasti ei. Pahinta olisi, jos joku käyttäisi identiteettiäni väärin. Pelottaa. Nyt pitäisi mennä nukkumaan, mutta uni ei tule. Tämä on kamalaa.

Mitä tehdä jos henkkarit hukkuu?

Hukassa. Henkkarit. Tuntuu kuin osa minusta olisi kadonnut, kuin pala itseäni olisi jättänyt jälkeensä vain tyhjyyden. Aika pysähtyy. Kuin kellon kädet olisivat jäätyneet paikalleen, hetkeen, jolloin huomasin sen olemattomuuden.

• Tyhjä lompakko. Tyhjä tunne. Tyhjyys.
• Muistikuva viimeisestä kerrasta, kun näin sen. Hämärää. Epäselvää. Kuten unta.

Poliisiasemalle. Pitää mennä. Joka hetki tuntuu ikuisuudelta. Askelmat painavat. Maailma tuntuu raskaalta. Ei vain hukattu henkkari, vaan hukkaan mennyt aika, hukkaan menneet mahdollisuudet, hukkaan mennyt luottamus itseeni. Epätoivo.

Ilmoitus pitää tehdä. Sähköisesti, jos mahdollista. Helpompaa. Nopeampaa. Mutta poliisiasemalla on oma tunnelmansa. Vanha, tuttu tunne turvattomuudesta ja samalla tietynlainen lohtukin. Joku kuuntelee. Joku auttaa.

Poliisi. Ne kirjaa ilmoituksen. Etsintäkuulutus. Suomessa. Ulkomailla. Henkkarit löydetään toivottavasti. Tai uusi tilalle. Uusi alku. Uusi mahdollisuus. Uusi aika. Toivon kipinää jäljellä. Se on minulle tärkeää. Kirjaa se myös muistiin. 2024.

• Ajokortti katoaa, ja kaikki muuttuu.
• Pitkä prosessi. Monia vaiheita. Useita tunteita.
• Uusi henkkari. Uuden ajan alku. Toivottavasti kaikki järjestyy. Unelmoin siitä.

Mitä pitää tehdä, jos passi katoaa ulkomailla?

Ah, se kauhea tunne, tyhjä tasku siellä missä passi kätkeytyi. Kylmä hiki nousee otsalle. Maailma tuntuu yhtäkkiä epävarmalta, rakoiseksi, kuin rikki mennyt lasi. Ulkomailla, kaukana kotoa… Aika pysähtyy.

Ensimmäinen asia: Poliisi. Kyllä, poliisi. Sähköinen rikosilmoitus on helppo, nopea, mutta poliisiasemalla sen tekijä tuntee helpotusta. Joka tapauksessa, tee ilmoitus. Kirjoita tarkasti ylös missä ja milloin se katosi. Jokainen yksityiskohta on tärkeä. Muista päivä, aika, paikka, kaikki mitä muistat. Se on kuin palapeliä kokoisi takaisin yhteen kadonneen rauhan.

Seuraava askel: Suomen edustusto. He ovat siellä, auttaakseen. Ota yhteyttä heihin. He tietävät, mitä tehdä. Heidän apunsa tuo valoa pimeyteen. Ne ovat kuin turvallinen sataman ranta myrskyn jälkeen.

Uusi passi. Se on pitkä prosessi, mutta edustusto auttaa siinäkin. Kaikki järjestyy. Se on lupaus tulevaisuudesta, lupaus paluusta kotiin. Se on uusi alku, uusi mahdollisuus. Maailma ei loppu, se jatkuu.

• Poliisille ilmoitus: Sähköinen tai poliisiasemalla, tarkka kuvaus katoamisesta.
• Edustustoon yhteyttä: Apua ja ohjeita.
• Uusi passi: He auttavat hakemisessa.

Se oli kuin painajainen, mutta tästä selvitään. Uusi passi. Uusi alku.

Miten tilata uusi henkilökortti?

Uusi henkilökortti… se on jotenkin merkki uudenlaisesta alusta, vaikka onhan näitä jo ollut. Tuntuu silti oudolta.

• Helpoin kai se on nettipalvelussa, poliisin sivuilla.
• Tai sitten asema, jos ei netti toimi.

Ensiksi pitää mennä valokuvaamoon. Semmonen, joka osaa lähettää ne kuvat suoraan… En tiedä miksi, mutta se tuntuu jotenkin… vieraalta. Kuvien lähettäminen poliisille sähköisesti. Aika on muuttunut.

Sitten se hakemus. Täytetään netissä. Kai se on helppoa. Toivottavasti.

Kauanko kestää henkilökortin uusiminen?

Henkilökortin uusiminen? Siis sen virallisen näköisen muoviläpyskän, jolla yrität todistaa olevasi sinä? No, siihen menee suunnilleen yhtä kauan kuin hyvän meemin löytämiseen netistä – noin 8 arkipäivää.

• Käsittelyaika: Siis se aika, kun joku virkailija pyörittelee peukaloitaan ja miettii, onko kuvasi tarpeeksi kamala.
• Valmistus: Hetki, jolloin joku printtaa sun kasvot muoville. Toivottavasti paremmalla resoluutiolla kuin se sun vanha kännykkä.
• Toimitus: Posti kuljettaa sen kortin sitten kotiin. Toivottavasti se ei katoa matkalla Bermudan kolmion postitoimipisteeseen.

Muista, että “noin” on aika venyvä käsite. Se voi olla 7 päivää, tai sitten 10 – riippuen siitä, miten aurinko paistaa ja miten virkailijan kahvi maistui aamulla. Jos olet oikein onnekas, saat sen ehkä nopeammin. Jos taas et ole, niin ala jo henkisesti valmistautumaan selittämään henkilöllisyyttäsi kassajonossa.

Onko Kela-kortti sama kuin henkilökortti?

Ei, Kela-kortti ei ole sama kuin henkilökortti. Mutta ne on yhdistetty vuonna 2023. Sähköinen henkilökortti toimii nyt myös Kela-korttina.

Ajattelin tätä juuri eilen… Mietin, miksi minulla on kaksi korttia lompakossa, kun yksi riittäisi. Ylimääräinen kortti tuntuu turhalta. Toisaalta, ehkä se on turvallisuuden vuoksi hyvä, jos toinen katoaa. Tai jos sähköinen kortti ei jostain syystä toimi.

• Henkilökortti on virallinen henkilöllisyystodistus.
• Kela-kortti osoittaa oikeuden terveydenhuoltoon.

Nyt molempien tiedot on yhdistetty samaan korttiin. Se on kätevää. Mutta jotenkin… harmi, että vanha Kela-kortti häviää. Muistan sen saannin selkeästi, se oli iso asia silloin. Oli mukavaa pitää sitä kädessä. Vanha kortti oli minulle jotenkin tärkeämpi. Vaikka se oli vain pahvikortti.

Ajattelen näitä asioita vieläkin. Ehkä olen liian nostalginen. Onkohan tässä jotain syvempää… Miten tämä muutos vaikuttaa minuun? En osaa selittää sitä. Joudun varmaan tottumaan. Onhan tämä varmasti edistystä. Mutta silti…

Muistan kun sain ensimmäisen Kelakortin, ehkä vuonna 2005? Olin nuori ja jännittynyt. Oli jotenkin tärkeämpi kuin nyt tämä yhdistetty kortti. Vaikka siinä oli vain nimi ja numero.

En ole varma, mutta ehkä se oli enemmän kuin vain kortti. Se oli symboli itsenäisyydestä. Aikuistumisesta.