Miksi kielet ovat vaarassa kuolla?

Kielet kuolevat. Ajatuskin siitä puristaa rintaa. Tuntuu kuin jokin kaunis ja hauras sammuisi, kuin jokin ääni hiljenisi ikuisiksi ajoiksi. Sydäntä särkee. Miten se on edes mahdollista? Eikö jokainen kieli ole ikkuna ainutlaatuiseen tapaan nähdä maailma, kokea se, tuntea se?

Muistan, kun kerran tapasin vanhan naisen Lapissa. Hän puhui koltansaamea, kieltä, jota vain kourallinen ihmisiä enää osaa. Hänen silmissään oli surua, kun hän kertoi, miten hänen lapsensa eivät olleet oppineet sitä. Kielen katoaminen oli kuin osa hänestä olisi kuollut. Ja se oli surullista. Niin surullista.

Usein nämä tragediat johtuvat kylmästä todellisuudesta: rahasta ja vallasta. Ihmiset pakotetaan muuttamaan työn perässä, jättämään kotinsa ja kielensä taakseen. He oppivat uuden kielen, uuden kulttuurin, mutta vanha alkaa hiipua. Kuin kasvi, joka ei saa enää vettä. Kuulin jostain, että joka toinen viikko yksi kieli kuolee. Joka toinen viikko! Voitteko kuvitella? Se on valtava menetys – ei vain niille, jotka kieltä puhuvat, vaan meille kaikille. Koska jokainen kieli on aarre, täynnä tarinoita, lauluja, runoutta, tietoa… Miten voimme antaa sen kaiken kadota? Mitä me menetämme, kun kieli kuolee? Paljon. Niin paljon.