Missä puhutaan karenin kieltä?

Missä puhutaan karenin kieltä? Myanmarissa ja Thaimaassa

Monet pohtivat, missä puhutaan karenin kieltä ja miten tämä kieli sijoittuu maailmankartalle. Kielen maantieteellisen levinneisyyden ymmärtäminen auttaa välttämään väärinkäsityksiä alueen kulttuureista. On hyödyllistä tutustua kielen tarkkoihin puhuma-alueisiin ja sen asemaan paikallisten yhteisöjen keskuudessa. Tutki asiaa tarkemmin alta löytääksesi viralliset tiedot tästä kieliheimosta.

Karenin kielen maantieteellinen levinneisyys Kaakkois-Aasiassa

Karenin kieltä tai oikeammin karenilaisia kieliä puhutaan pääasiassa Myanmarissa eli Burmassa sekä Thaimaan länsiosissa. Tämä maantieteellinen alue sijoittuu maiden väliselle vuoristoiselle rajaseudulle, jossa karen-kansat ovat asuneet vuosisatojen ajan alkuperäisväestönä. Tutkimukset ja väestötilastot osoittavat, että kyseessä ei ole vain yksi yhtenäinen kieli, vaan laajalle levinnyt ja monimuotoinen kieliperheen haara. Mutta on olemassa yksi kiehtova rakenteellinen poikkeavuus, joka erottaa karen-kielet lähes kaikista muista sukulaiskielistään - kerron tästä poikkeavuudesta tarkemmin kielitieteellistä luokittelua käsittelevässä osiossa alempana.

Karenilaisia kieliä puhuu maailmanlaajuisesti noin 4,5-7 miljoonaa ihmistä. Suurin osa puhujista asuu Myanmarissa, missä he muodostavat noin 6-7 prosenttia koko maan väestöstä. Myanmarin sisällä puhujat ovat keskittyneet erityisesti Kayinin eli Karenin osavaltioon, Kayahin osavaltioon sekä Shanin osavaltion eteläosiin. Lisäksi suuria puhujayhteisöjä löytyy Iravadin suistoalueelta sekä Tanintharyin alueelta. Thaimaan puolella asuu puolestaan arviolta 400.000 karenin kielen puhujaa, mikä tekee heistä maan selvästi suurimman vuoristokansan. Pitkään jatkuneet poliittiset levottomuudet Myanmarissa ovat myös johtaneet siihen, että noin 128.000 karenia on siirtynyt Thaimaan puolella sijaitseville pakolaisleireille, joissa karenin kieli levinneisyys näkyy vahvana arjen viestinnässä.

Karen-kielten päähaarat ja niiden puhuma-alueet

Nettitutoriaalit ja yleiset tietosanakirjat antavat usein kuvan, että kyseessä on yksi selkeä kieli. Se on virheellinen käsitys. Rehellisesti sanottuna kyseessä on kokonainen sävelkielten perhe, jonka eri haarat poikkeavat toisistaan niin paljon, etteivät niiden puhujat aina ymmärrä toisiaan ilman yhteistä apukieltä. Tämä kielellinen pirstaleisuus jakaantuu pääasiassa eteläisiin, keskisiin ja pohjoisiin ryhmiin.

Sgaw-karen - laajimmalle levinnyt yleiskieli

Sgaw-karen on kieliryhmän suurin ja hallitsevin haara. Sillä on noin 2 miljoonaa puhujaa, mikä tarkoittaa lähes puolta koko karen-väestöstä. Tätä muotoa puhutaan hyvin laajalla alueella Myanmarin etelä- ja kaakkoisosissa sekä Thaimaan luoteisissa rajakaupungeissa. Historiallisesti Sgaw-karen on toiminut alueiden välisenä yhteiskielenä eli lingua francana, ja sitä käytetään opetuksessa sekä hallinnollisissa yhteyksissä.

Pwo-karen ja sen maantieteelliset erot

Pwo-karen muodostaa toisen suuren kokonaisuuden, jolla on noin 1,4 miljoonaa puhujaa. Se jakautuu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen päämurteeseen. Läntistä pwo-karenia puhutaan pääosin Iravadin suistoalueella, kun taas itäisen pwo-karenin puhujat asuvat lähempänä Thaimaan rajaa ja Thaimaan puoleisissa länsimaakunnissa. Näiden kahden muodon väliset erot ovat niin suuria, että ne vaativat usein opettelua, vaikka tausta on yhteinen.

Pohjoiset ja keskiset haarat: Pa-O ja Kayah Li

Pohjoiseen haaraan kuuluu Pa-O, jota puhuu noin 600.000-700.000 ihmistä pääasiassa lounaisessa Shanin osavaltiossa. Keskistä ryhmää edustaa puolestaan Kayah Li eli punainen karen, jolla on noin 180.000 puhujaa pääosin Kayahin osavaltiossa. Pienempiä paikallisia kielimuotoja on kymmeniä, ja niiden puhujamäärät vaihtelevat muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen.

Kielitieteellinen luokittelu ja rakenteellinen erikoisuus

Seuraava kohta saattaa yllättää monet kieliä opiskelleet. Karen-kielet kuuluvat kiinalais-tiibetiläiseen kielikuntaan ja sen tiibetiläis-burmalaiseen ryhmään. Tästä huolimatta karenin kieli puhujat kohtaavat lauserakenteessa täysin poikkeuksellisia piirteitä muihin sukulaiskieliin verrattuna. Tässä on se suuri poikkeavuus, jonka mainitsin artikkelin alussa.

Valtaosa tiibetiläis-burmalaisista kielistä noudattaa perusrakennetta, jossa lauseen osat tulevat järjestyksessä subjekti-objekti-verbi. Karen-kielet tekevät kuitenkin poikkeuksen. Ne käyttävät järjestystä subjekti-verbi-objekti, joka on samanlainen kuin suomen tai englannin kielessä. Kielitieteilijät arvioivat, että tämä muutos on tapahtunut pitkäaikaisen kulttuurisen ja kielellisen kosketuksen seurauksena. Karenit ovat eläneet vuosisatoja mon- ja tai-kieliä puhuvien kansojen naapureina, mikä on muovannut heidän kieltään omalaatuiseksi sekoitukseksi tiibetiläistä perintöä ja kaakkoisaasialaista lauserakennetta.

Karen-kielten päähaarojen keskeiset erot

Sgaw-karen

• Toimii alueiden välisenä yhteiskielenä ja opetuskielenä
• Noin 2 miljoonaa puhujaa, mikä tekee siitä suurimman ryhmän
• Myanmarin eteläosat, Kayinin osavaltio ja Thaimaan luoteisraja

Pwo-karen

• Käytetään pääasiassa paikallisissa yhteisöissä arjen kielenä
• Noin 1,4 miljoonaa puhujaa jaettuna itäiseen ja läntiseen muotoon
• Iravadin suistoalue sekä Thaimaan läntiset maakunnat

Pa-O

• Rajoittunut tietylle maantieteelliselle alueelle pohjoisessa
• Noin 600.000-700.000 puhujaa, muodostaen pohjoisen haaran
• Shanin osavaltion lounaisosat Myanmarissa

Aasialaisen kielitieteen kenttätyöt: Eeron opintomatka rajakylään

Eero, 34-vuotias kielitieteen tutkija Helsingistä, matkusti Thaimaan ja Myanmarin rajaseudulle keräämään ääninäytteitä vähemmistökielistä. Hän luuli aluksi pärjäävänsä pelkällä Sgaw-karenin perussanastolla kaikkialla.

Ensimmäinen yritys kenttätyössä epäonnistui pahasti, kun Eero yritti haastatella itäistä Pwo-karenia puhuvia kyläläisiä. Kyläläiset eivät ymmärtäneet hänen kysymyksiään lainkaan, mikä johti viikon turhaan työhön ja tutkimusapurahojen tuhlaamiseen.

Eero ymmärsi, että karen-kielet eivät ole yhtenäinen kieli, vaan itsenäisiä kielimuotoja. Hän muutti lähestymistapaansa, pyysi anteeksi hätäisyyttään ja palkkasi paikallisen kulttuurituntijan opastamaan sävelkorkeuksien eroissa.

Muutoksen ansiosta Eero onnistui tallentamaan useita harvinaisia murresanoja, sai valmiiksi tutkimuksensa aikataulussa ja oppi, että oletukset kielen yhtenäisyydestä voivat romuttaa vaativimmatkin kenttätyöhankkeet.