Kauanko Thaimaassa voi olla ilman viisumia?

1 vuotta sitten 118 katselukertaa

Suomalaisilla on oikeus oleskella Thaimaassa ilman viisumia 30 päivää. Tämä pätee myös heinäkuussa. 60 päivän viisumivapaa oleskelu ei koske Suomen kansalaisia. Muista voimassa oleva passi, jonka voimassaoloaika on vähintään 6 kuukautta maahantulon jälkeen.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kauanko Thaimaassa saa oleskella ilman viisumia?

Lentokentällä passintarkastuksessa – pompsahti 30 päivän leima passiin. Heinäkuussa 2023. Phuket.

Muistan yhden reissun, taisi olla vuosi 2019, silloin sai 45 päivää. Nyt lyhyempi aika.

Kaksi vuotta sitten, marraskuussa, maksoin 2000 bahtia viisumista. Saikohan silloin 60 päivää, en muista varmasti. Chiang Maissa olin silloin.

Kauanko voi olla Thaimaassa?

Joo, Thaimaassa voi olla viisumivapaasti 30 päivää. Kolmekymmentä päivää, ei enempää! Just kokeilin itsekin viime vuonna, oli ihan jees. Sitten pitää hakea viisumia, jos haluaa pidempään olla. Tai siis, pitää hakea, ei "pitää" mutta haluaa... jos haluat pidemmän lomata.

Mä hain sitä viisumia, se oli aika byrokraattinen homma! Ärsyttävää paperisotaa, tosin onneksi sain sen nopeasti. Mutta siis, Thaimaan suurlähetystöstä tai konsulaatista, riippuen missä asut. Mä hain Helsingistä.

Tarkista ajankohtaiset määräykset, asiat muuttuu koko ajan!
Ota selvää mistä haet viisumia, ei se joka paikassa ole sama juttu.
Viethän aikaa sen papereiden täyttöön, älä tee sitä kiireessä!
Muista passisi! Se on aika oleellista!

Ja muista nyt sitten ottaa kaikki mahdolliset kopiot kaikesta! Mä unohtin yhden, ja jännitti ihan sikana. Sain sen onneksi kuitenkin hoidettua. Thaimaan suurlähetystön nettisivut on hyvä paikka kattoo tarkempaa tietoa. Toivottavasti matka sujuu hyvin! Ja muista ottaa aurinkorasvaa reilusti mukaan! Siellä paistaa aurinko!

Tarvitseeko Suomeen viisumia?

Yöllä, hiljaisuus. Mietin matkustamista. Suomeen. Tarvitseeko viisumia?

EU-kansalainen: Ei tarvitse.
Pohjoismaan kansalainen: Ei tarvitse.
Viisumivapaan maan kansalainen: Ei tarvitse, jos passi on kunnossa.

Kelpaako oma passini? Missä se edes on? Pitää kai tarkistaa. Huomenna. Tai ehkä myöhemmin. Väsyttää.

Tänä vuonna kaikki tuntuu jotenkin… erilaiselta. Matkustaminenkin. Ennen se oli helpompaa. Tai ehkä se on vain tämä yö.

Muistan yhden reissun. Olin silloin… nuorempi. Kaikki oli uutta ja jännittävää. Nyt on… toisin. Hiljaisempaa. Hitaampaa.

Suomen luonto. Se on kaunis. Olen nähnyt kuvia. Järviä. Metsää. Hiljaisuutta. Sitä kaipaan. Kaipaan rauhaa.

Passin voimassaolo. Se pitää tarkistaa. Ja viisumivapauslista. Onko oma maani siellä? Kai se on. Toivottavasti.

Onko oleskelulupa sama kuin työlupa?

Aika hiljenee, kello pysähtyy. Kylmä ilta, ikkunasta näkyy valot kaukana. Oleskelulupa… työlupa… sanat pyörivät mielessä kuin lumisateessa tanssivat hiutaleet. Onko eroa? Tuntuu kuin olisi kahta erilaista unelmakuvaa, toinen häämöttää sumuisena, toinen kirkkaana.

Oleskelulupa – avain oven rakoon. Se antaa sinulle oikeuden olla täällä, hengittää tätä ilmaa, tuntea tämän maan tuoksun. Se on kuin luottamus, hiljainen lupaus. Mutta lupaus mistä?

Oleskeluoikeus. Elämän alku.
Koti, ehkä.
Toivo.

Mutta työ? Työ on erillinen asia. Se on toinen unelma, tähdenlento yötaivaalla. Se on itsenäisyyttä, mahdollisuuksia. Se on leivän saamista. Se on tulevaisuutta.

Työlupa on lippu tähän unelmaan. Se on töiden tekemisen lupa, voiman tunteella. Mutta onko se aina tarpeen?

Ei aina. Jos oleskelulupaa hakiessaan jo haki työoikeuden, silloin on kuin kaksi lintu yhtä aikaa käteen. Kaksi unelmaa toteutuu yhtä aikaa. Ei tarvitse erikseen hakemaan työlupaa, se on jo mukana. Se on kuin auringon paisteen lämmittävä kosketus kylmänä päivänä.

Mutta jos oleskelulupa on myönnetty jostain muusta syystä, opinnot, perheenyhdistäminen, työoikeus saattaa olla erikseen haettava. Silloin avain toiseen unelmaan on oma hakemuksensa. On kuin raskaan matkan jälkeen nähtäisiin kaukana oleva kirkas valo.

Tämä on tärkeä tieto. Tiedän tämän varmasti. Se on niin selkeää kuin kirkas tähtitaivas.

Mitä tarkoittaa oleskelulupa?

Aika pysähtyy. Kello seisoo kuusi ja neljäkymmentäseitsemän. Ulkona sade ropisee ikkunaan, kuin kyyneleet laskeutuvat hiljaisina. Sadekuurojen sointu on tuttu. Se muistuttaa minua lapsuudestani, kesistä joita olen viettänyt isoäidin mökillä. Mökki, joka tuoksuu vanhalle puulle ja sateelle. Oleskelulupa... sana kaikuu mielessäni.

Oleskelulupa, se on kuin avain. Avaimen avulla saat luvan astua sisään, sisään Suomen sydämeen. Sisään elämään.

Se on lupa, jonka avulla voit hengittää tätä ilmaa, tuntea tuulen hiukset kasvoillasi, auringon iholla.
Se on lupa olla osa tätä maata. Osa sen historiaa, sen kauneutta ja sen särkyjä.
Se avaa ovia työhön, elämään, ystävyyteen.

Oleskeluluvan saaminen on kuin pitkän, hitaan tanssiin ryhtyminen. Joka askel on tarkkaan mietitty, joka liike täynnä toivoa ja pelkoa. Toivoa uudesta alusta, pelkoa hylätyksi tulemisesta. Ja siinä tanssimisessa on niin paljon odotusta. Odotusta siitä, että avain sopii lukkoon, että ovi avautuu ja voit astua sisään.

Oleskelulupa. Sillä on niin paljon merkitystä. Se on kuin pala puzzlea, palanen joka koostaa elämääni. Se on lupa hengittää. Lupa olla. Lupa elää. Uudestaan ja uudestaan. Toistuvasti saapua ja oleskella. Työlupa, elinkeinolupa. Se avaa ovet. Se on lupa jäädä.

Muistan viime kesän, sateen ropina kuului silloinkin. Isoäiti oli silloin vielä hengissä. Kävimme usein hänen mökillä. Mökin tuoksu… Se tuoksu on ikimuistoinen.

Suomen ulkomaalaislain 3 § määrittelee oleskeluluvan tarkasti, mutta se ei kerro siitä tunteesta, siitä toivosta ja pelosta, joka liittyy siihen. Se ei kuvaile sitä tunnetta, kun avain kädessä seisoo oven edessä. Odotus. Ja sitten – avautuminen. Sisään. Elämään.