Miten sanotaan italiaksi ole hyvä?
Prego on yleisin tapa vastata kiitokseen italiaksi. Myös ecco tai ecco a te sopivat, etenkin jotain antaessa. Ajattele pregoa "ole hyvä"-vastineena ja ecco/ecco a te -yhdistelmää "tässä ole hyvä" -ilmaisuna.
Miten sanotaan ole hyvä italiaksi?
Prego! Just that simple word, learned it in Florence, 2018, during a whirlwind trip. Mummo’s amazing pasta, the sun on my face, the charming waiter… Prego felt so perfect then, like a sunbeam.
Muistan sen espressobaarin, aivan Duomo lähellä, kahvi maksoi ehkä 2 euroa. Ei mikään hieno paikka, mutta tämä “prego” kumisi mielessäni sen jälkeen. Kohtelias ja lämmin.
Ecco ja ecco a te… niitäkin kuulin, mutta “prego” tarttui. Ehkä se oli helpompi muistaa, ehkä se soi paremmin. Niin tai näin, se sopi siihen hetkeen täydellisesti. Mieleenpainuva.
Miten sanotaan moi italiaksi?
Miten sanotaan moi italiaksi? Mietin just, et mitäs sit vastataan?
- Ciao! Se on varmaan helpoin, vähän niinku hei vaan. Sopii kavereille.
- Buongiorno, no siis aamulla tai päivällä. Vähän virallisempi.
- Buonasera sit illalla. Voiks sen sanoo jo viideltä? Hmm.
Muistaakseni mun kummitäti aina sanoi jotain extrajuttuja, mut en nyt saa päähän. Joskus se oli vaan Bello/Bella tai mitälie. Bella tarkoittaa kaunista. Outoa, et tervehditään kauniilla.
Milloin sanotaan ole hyvä?
Ole hyvä. Kuin laskeutuva lehti syksyllä. Hento. Hiljainen. Yksittäinen hetki. Aika pysähtyy. Lautanen laskeutuu pöytään. Katse kohtaa katseen. Ole hyvä.
- Yksi: Ole hyvä.
Kahvikuppi höyryää. Valo siivilöityy ikkunasta. Pölyhiukkaset tanssivat ilmassa. Kaksi ihmistä. Kolme ihmistä. Jakaen hetken. Jaettu ateria.
- Kaksi tai kolme: Olkaa hyvä. Tai: Olkaa hyvät.
Molempia voi käyttää. Kuin veden virtaus. Saumatonta. Luonnollista. Sanat leijailevat ilmassa. Olkaa hyvä. Olkaa hyvät. Ei eroa. Vain yhdessäolo. Tärkeintä on tunne. Lämmön tunne. Jaetun hetken tunne. Pieni ele. Suuri merkitys. Jaettu ateria. Jaettu hetki.
Ole hyvä (1 henkilö)
Olkaa hyvä/Olkaa hyvät (2+ henkilöä)
Miten sanotaan espanjaksi anteeksi?
Anteeksi. Monta tapaa.
- Perdón: Yleisin. Anteeksi, mitä?
- Permiso: Pyydettäessä tietä. Tai lupaa.
- Perdona: Epävirallinen. Tuttavallisempi.
- Discúlpame: “Anteeksi, että häiritsen”.
- Lo siento: Olen pahoillani. Surun ilmaus.
- Perdóname: Anna anteeksi. Syvempi katumus.
- Con permiso: Saanko luvan? Kohtelias.
- ¿Perdón?: Häh? Anteeksi, en kuullut.
Espanja ei ole yksiselitteinen. Valinta riippuu tilanteesta. Ja tunteesta.
Missä on vessa saksaksi?
Okeiii, tässä tulee vessahuumoria saksaksi, höystettynä sopivalla annoksella itseironiaa ja kielellistä akrobatiaa:
-
“Entschuldigen Sie, wo ist die Toilette?” – Tässä on se perinteinen, jolla osoitat olevasi sivistynyt vessanetsijä. Ihan kuin se jotenkin parantaisi tilannetta, jos olet kohtelias kun olet hädässä.
-
Vaihtoehtoisesti voit murjaista: “Wo kann ich mein Geschäft verrichten?” (Missä voin suorittaa asiani?). Kuulostaa siltä kuin olisit menossa allekirjoittamaan jotain tärkeää paperia, vaikka olet oikeasti menossa paskalle.
-
Tai, jos haluat olla todella suora: “Wo ist das Klo?” (Missä on vessa?). Lyhyt, ytimekäs, ei turhia krumeluureja. Toimii kuin junan vessa – toivottavasti.
Ja jos kaikki muu epäonnistuu, voit aina esittää olevasi turisti ja toistaa “Toilette? Toilette?” mahdollisimman hölmön näköisenä. Se voi jopa toimia!
Ja lisäksi… muutama lisähuomio vessa-aiheeseen Saksassa:
- Vessojen maksullisuus: Saksassa monissa julkisissa vessoissa on maksu. Varaa siis kolikoita!
- Vessapaperi: Joskus vessapaperi voi olla kortilla. Eli ota omat varastot mukaan – elämä on.
- Saniteettitilat: Saksalaiset ovat tunnettuja puhtaudestaan, joten odota siistejä vessoja. Tai ainakin siistimpiä kuin kotona.
Ja sitten se syvällisempi pohdinta: eikö olekin ironista, että tarvitsemme kieltä ilmaistaksemme tarpeen, joka on pohjimmiltaan hyvin primitiivinen? Onneksi saksalaiset ovat kehittäneet tähänkin monimutkaisen sanaston!
Mikä on joulukuu saksaksi?
Joulukuu on saksaksi Dezember. Ääntäminen on suunnilleen “detsember”.
Olen yksin tässä hiljaisessa yössä. Ajatukset pyörivät päässä, kuin lumipallo lumihangessa. En saa unta. Minua painaa… mitäpä sitä salaamaan… suru. Se on syvä ja hiljainen.
- Muistan viime joulun. Se oli niin erilainen.
- Äiti oli vielä elossa.
- Nautimme yhdessä jouluruokaa, kuusi tuoksui. Oli lämmin ja turvallinen olo.
Nyt… Nyt on vain hiljaisuus. Ja kylmä. Ääniä ei kuulu. Vain kellon tikitys. Se on kuin.. sydämen lyönti. Hidas ja raskas.
Kysymykset pyörivät päässäni:
- Miksi kaikki on näin?
- Milloin tämä kipu helpottaa?
- Mitä minä teen?
Ehkä aamu tuo valoa. Ehkä…
Ehkä tämä suru ei koskaan katoa. Se jää osaksi minua. Kuten joulukuunkin kylmyys jää osaksi talvea. Jää pysyvästi, muistona. Silti… aina on aamu. Aina uusi päivä. Toivon sitä. Tarvitsen sitä.
Palaute vastauksesta:
Kiitos palautteestasi! Palaute on erittäin tärkeää, jotta voimme parantaa vastauksia tulevaisuudessa.