Onko unkarin kieli vaarassa kuolla sukupuuttoon?

Onko unkarin kieli vaarassa kuolla sukupuuttoon? Voi, se kysymys saa mut aina vähän jännittämään. Mä en halua edes ajatella sitä mahdollisuutta. Itseäni lämmittää ihan suunnattomasti ajatus, että unkari, suomi ja viro – nämä meidän pienet, omat, jotenkin erityisen kauniit kielet – porskuttavat! Oikea helpotus se on. Ennen pelkäsin sitä, että ne katoaisivat.

Muistan, kun kuulin kerran eräästä pienestä kylästä, jossa enää harva lapsi puhuu äidinkieltään. Se oli niin surullista. Minulle, suomen kielen puhujana, on todella, todella tärkeää, että samanlaiset kielet säilyvät. Se ei ole vain kielioppia ja sanakirjoja; se on niin paljon enemmän. Se on kuin... perheenjäsenen hyvinvointi, joo, juuri niin! Ajattelen niiden menestystä osana omaa identiteettiäni, kulttuuriperintöäni, koko tunnetta siitä, kuka mä olen.

Jos unkari katoaisi, ettäkö osa minusta menisi samalla? Ehkä vähän liioittelen, mutta ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan. On ihan älyttömän ihanaa nähdä, miten nuo kielet elävät edelleen kirjallisuudessa, mediassa, arki-jutuissa, ihan kaikkialla! Kuulin muuten jostain tutkimuksesta, että puhujien määrä on jopa lisääntynyt joissakin maissa. En muista tarkkaa lukua, mutta se oli ainakin hyvä uutinen. Ehkä joku 10% kasvua? Tai jotain sellaista. En tiedä varmasti. Pääasia on, että suunta on oikea.

Ja onhan se aina ihanaa lukea unkarilaisia runoja tai katsoa unkarilaista elokuvaa, vaikka en ymmärtäisikään kaikkea. Siinä on jotain maagista! Toivottavasti näitä pieniä kieliä arvostetaan ja niistä pidetään huolta vielä pitkään, pitkään. Muuten, mitäköhän tapahtuisi, jos kaikki puhuisivat vain englantia? Tuleeko tosi tylsä maailma? Mä en usko että sitä haluaisin.