Kannattaako työpaikkaan soittaa?

Apua, soitanko työpaikkaan? Se tuntuu aina niin...jännittävältä. Niin kuin olisin astumassa jollekin tuntemattomalle maaperälle. Mutta silti, sydämessäni tiedän, että useimmiten se todella kannattaa. Miksi vaivautua hiomaan hakemusta täydelliseksi, jos työpaikka ei sitten sovikaan minulle? Onko se oikeasti sen arvoista?

Muistan kun hain kerran markkinointiassistentin paikkaa. Kuvailusta ei oikein saanut selvää mitä työ oikeasti sisältäisi. Lopulta rohkaisin mieleni ja soitin. Ja voi pojat, miten iloinen olen, että soitin! Selvisi, että työ sisälsikin paljon kylmäsoittoa, jota inhoan yli kaiken. Onneksi säästyin siltä pettymykseltä, kun olisin valmistautunut haastatteluun ja sitten vasta kuullut tuosta "pienestä" yksityiskohdasta.

Soittaminen on vähän niin kuin kävisi kurkkaamassa kulissien taakse. Saan paremman kuvan työstä, tiimistä ja yrityksen kulttuurista. Ja ihan oikeasti, eikö se ole kummallekin osapuolelle parempi? Työnantaja saa innokkaan ja kiinnostuneen hakijan, ja minä saan työpaikan, joka (toivottavasti!) sopii minulle. Win-win-tilanne, eikö vain?

Vaikka se jännittääkin, ajattelen aina, että mieluummin vähän epämukavuutta alussa kuin viikkoja hukkaan heitettyä aikaa ja turhautumista myöhemmin. Ja rehellisesti, useimmiten se puhelu menee tosi luontevasti. Kysyn muutaman kysymyksen, jotka askarruttavat minua, ja yleensä rekrytoijat ovat tosi ystävällisiä ja avuliaita. Muistan eräänkin kerran, kun soitin ja rekrytoija kertoi minulle jopa tulevasta tiimin illanvietosta! Se auttoi minua hahmottamaan yrityksen ilmapiiriä ja tuntemaan oloni tervetulleeksi jo ennen hakemuksen lähettämistä.