Mikä kukka kestää haudalla?

Mikä kukka sopii haudalle?

Viime keväänä, toukokuun lopussa, kun olin siellä Turun hautausmaalla järjestämässä mummin paikkaa, mietin ihan samaa. Sen haudan kohta oli nimittäin aika varjoinen, isojen puiden alla. Päädyin istuttamaan taponlehteä ja kuunliljoja, ne kasvoi siinä sit tosi kauniisti ilman sen kummempaa vaivaa. Taimet nappasin K-Raudasta, maksoi joku kuusi euroa kappaleelta.

Siellä on niin rauhallista, kun ne varjoisat kasvit viihtyy. Olen nähnyt monella haudalla myös kotkansiipisaniaista, ne tuo sellaista ajatonta kauneutta. Kaverini hautausmaalla taas on sellainen paikka, mihin aurinko paistaa vasta iltapäivällä, siinä semmoisessa puolivarjossa kesäpikkusydän on kyllä loistava valinta, kukkii ihanasti koko kesän.

Aurinkoisemmille paikoille itselläni on kokemusta kaunokaisista. Ne kestävät hyvin ja ovat niin söpöjä. Mummilan haudalle olen joskus niitäkin vienyt. Se oli siellä Nummelassa, missä ne viihtyi paremmin auringossa. Ja sitten vielä ne keijunkukka ja hopealanka. Ne on kauniita vaikkei kukkisikaan, tuo sellaista ihanaa tekstuuria ja väriä. Ne on mun mielestä tosi elegantteja. Tärkeintä on että se paikka tuntuu omalta ja rauhalliselta.

Mitä kukkia kannattaa istuttaa haudalle?

Kun miettii kukkia haudalle, erityisesti sinne, missä aurinko porottaa täysin estoitta koko päivän, valinta kannattaa kohdistaa kivikkokasveihin. Ne ovat luonnon mestareita selviytymisessä, sopeutuneet kuiviin ja karuihin olosuhteisiin. Ajatus ikuisesta levosta ja sen maallisen merkinnän hoitamisesta on syvällinen, ja kasvien valinnalla voi viestiä kunnioitusta ja muistoa.

Tarkemmin tarkastellen, mehitähdet (Sempervivum-lajit) ja maksaruohot (Sedum-lajit) ovat tässä aivan ykkösiä. Ne varastoivat vettä meheviin lehtiinsä, eivätkä hätkähdä kuivuudesta. Itse asiassa, liian märkä multa on niille pahempi kuin pitkä kuiva kausi. Lisäksi sammalleimu (Phlox subulata) ja ajuruoho (Thymus serpyllum) muodostavat kauniita, matalia mattoja, jotka peittävät maan tehokkaasti. Sininadan (Festuca glauca) hopeanharmaa sävy tuo kaivattua kontrastia ja tekstuuria.

Näiden kasvien viehätys piilee niiden vähässä hoitotarpeessa. Kun ne ovat kotiutuneet istutuksen jälkeen, yleensä kesän-parin ajan, ne selviävät pitkälti sateen armoilla. Tämä vapauttaa aikaa itse muistelemiselle ja hiljentymiselle, sen sijaan että hauta olisi jatkuva hoitokohde. Onhan kyseessä paikka, jossa ajan virta ja luonnon kiertokulku kohtaavat, ja kasvien vaatimattomuus heijastaa usein elämän syvempiä totuuksia.

Muita harkinnan arvoisia ovat esimerkiksi patjarikot (Saxifraga) ja karpaattienkello (Campanula carpatica), jotka tosin vaativat hieman kosteamman startin, mutta selviävät sitten hyvin. Olen itse huomannut, että haudalle voi valita myös matalia katajalajikkeita, jos tila sallii ja haluaa tuoda ikivihreää rakennetta. Tärkeintä on varmistaa, että maa on hyvin ojitettu, sillä kivikkokasvit inhoavat seisovaa vettä.

Monet kivikkokasvit leviävät tehokkaasti, mikä on hyvä asia maanpeittävyyden kannalta. Ne muodostavat nopeasti yhtenäisen ja siistin pinnan. Jotta ne pysyvät halutulla alueella eivätkä valtaa koko hautaa tai naapurin aluetta, on hyvä leikata ympäröivää nurmikkoa säännöllisesti tai rajata istutus selkeästi. Tämä pitää luonnon kauniisti kurissa, ilman että se menettää luontaista voimaansa. Se on kuin pieni, hallittu ekosysteemi muiston kunniaksi.

Yhteenveto sopivista kasveista paahteiselle haudalle:

• Mehitähdet (Sempervivum): Erittäin kuivuudenkestäviä, mielenkiintoiset ruusukkeet.
• Maksaruohot (Sedum): Laaja lajikirjo, monet matalat lajikkeet täydellisiä.
• Sammalleimu (Phlox subulata): Kaunis kukinta, muodostaa tiiviin maton.
• Ajuruoho (Thymus serpyllum): Tuoksuva, matala maanpeittäjä.
• Sininata (Festuca glauca): Hopeanharmaa koristeheinä, tuo tekstuuria.
• Patjarikot (Saxifraga): Vaatii ehkä hieman enemmän huomiota alussa.
• Karpaattienkello (Campanula carpatica): Kauniit siniset kukat, viihtyy auringossa.
• Matalat katajalajikkeet: Ikuvireää struktuuria, jos tilaa on.