Mikä lievittää huonoa oloa?

Voi, tuo kurja olo, tiedän sen niin hyvin! Kuten se tunne, kun maailma tuntuu harmaalta ja kaikki voimat ovat tipotiessään. Mitä silloin tekee? Minä ainakin käperryn usein peiton alle ja toivon, että kaikki menisi ohi. Mutta se ei tietenkään aina auta.

Pienet arjen ilot… Ne ovat kuin pelastusköysi myrskyävällä merellä. Muistan kerran, kun olin ihan pohjalla, ja sitten soitti ystäväni. Me juteltiin ties mistä, ja yhtäkkiä se ahdistava möykky rinnassani alkoi sulaa. Höpöttely ystävän kanssa… se on joskus parasta lääkettä! Ja hyvät yöunet, voi että! Tiedän, että se kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta uni on niin tärkeää. Muistan, kun olin nuorempi, valvoin usein myöhään, ja seuraavana päivänä olin ihan zombi. Ei ihme, että olo oli kurja.

Ja se raikas ilma! Joskus ihan lyhytkin kävelylenkki luonnossa tekee ihmeitä. Tuo mieleen ne metsän tuoksut, lintujen laulu… Se on kuin puhdistaisi mielen. Eikö vain?

Mutta tiedän myös sen pimeän puolen. Sen houkutuksen turvautua “nopeaan helpotukseen”. Syödä liikaa suklaata, katsoa telkkaria aamuyöhön, ehkä ottaa lasillinen liikaa… Tiedän, tiedän, se helpottaa hetkeksi, mutta pidemmän päälle se vain pahentaa oloa. Kuin juoksisi oravanpyörässä. Ja se syyllisyys jälkeenpäin…huh.

Tärkeintä on muistaa olla itselleen armollinen. Emme ole täydellisiä, ja joskus meillä on huonoja päiviä. Ja silloin on tärkeintä antaa itselleen lupa levätä ja toipua. Ja etsiä niitä oikeasti hyviä ratkaisuja. Ne, jotka auttavat pitkällä tähtäimellä. Kuin rakentaisi talon vahvalle perustalle, tiili tiileltä.