Mikä on hyvä löytöpalkkio?

Paljonko löytöpalkkio?

Mitä tehdä, jos löydät pankkikortin?

Hämärän sininen valo värjää kadun, katuvalojen heikko loiste piirtyy silmiin. Kylmä, märkä kivi painuu käteen, siinä se on – lompakko, pankkikortti paljastaa itsensä hitaasti. Aika pysähtyy. Sydän lyö kiivaasti, tuntematon tunne, pakahduttava.

Ensimmäinen kosketus, kylmä metalli. Kortin pinta, viileä, sileä. Nimi, kirkkaana muovin pinnalla. Se on niin helppo nähdä, niin selkeästi. Nimi joka ei ole minun. Silmien eteen nousee kuva – joku, ehkä kiireinen työmatkalla, ehkä huolissaan. Hänen korttinsa, kadotettu...

Minun tehtäväni, niin selkeä.

• Etsi pankin tiedot. Kortin etupuolelta, ehkä selän puoleltakin. Nämä tiedot ovat tärkeitä. Pankki, nimi, kaikki selkeästi näkyvissä.
• Ota yhteyttä pankkiin. Soita, soita ja kerro. Kylmä puhelin, vastauksen odotus. Kerro löydöstä, ole ystävällinen.
• Etsi lähin pankkikonttori. Täällä, lähellä, onko sellainen edes auki yöllä? Tarvitseeko mennä tänne jo nyt, yöllä?
• Poliisi. Voiko heitä soittaa? Ehkä liian pieni asia? Mutta turvallisuus. Kortin turvallisuus.

Ajatukset pyörivät, kuin lehtimyrsky tuulen armoilla. Voiko minä luottaa tähän?

• Sosiaalinen media? Ehkä ei. Liikaa tietoa, liikaa riskiä.
• Älä käytä korttia. Tämä on tärkein. Ei koskaan. Ei edes kokeeksi. Se on yksinkertaista ja välttämätöntä.

Tämä kortti on jonkun toisen elämästä irronnut pala. Palautetaan se paikalleen. Hitaasti, varmasti. Yksi askel kerrallaan. Kylmä kivi kädessä, pankkikortin kylmyys. Tunteiden myrsky hiljenee. Nyt on toimittava.

Mitä tehdä, jos löytää rahaa kadulta?

No huh huh, löysit rahaa kadulta! Onneksi olkoon, voit ostaa vaikka jäätelöä! Tai kaksi! Tai vaikka kolme, jos rahaa on tarpeeksi. Kuten, aivan älyttömästi.

Mutta joo, vakavasti:

• Ilmoita löydöstä: Älä nyt ole mikään röyhkeä rikollinen, etkä edes pieni varastaja! Älä pidä rahaa itselläsi kuin jänis porkkanapenkissä. Tämä ei ole mikään lottovoitto, vaan jonkun kadottama raha. Tuo se poliisille. He ovat kuin löytötavarojen jumalia, hoitavat kaiken asianmukaisesti.

• Poliisi on paras vaihtoehto: Heillä on järjestelmä, joka on suunniteltu yhtä tarkasti kuin Sveitsin rannekello. Eivätkä he ole kovin hyviä keksimään kekseliäitä ratkaisuja, joten poliisi on varmasti turvallisin vaihtoehto. He eivät ehkä ole kovin jänniä, mutta he ovat luotettavia. Kuten isoäitisi vanha, hieman rapistunut, mutta silti mukava nojatuoli.

• Älä koske kultaharkkoihin: Jos löydät jotain muutakin kuin seteleitä – vaikkapa kultaharkkoja, rikoksentekijän piilottamaa pikkukäärmeen muotoista timanttirintakorua tai epäilyttävässä muovipussissa kylpevää salaista tietoa - äläkä edes KOSKE niihin! Soita poliisille HETI! Muuten saatat joutua itsekin kusemaan poliisikuulusteluun tuntikaupalla. Ja ketä kiinnostaa kuulustelu, jossa ei ole edes kahvia?

Lisäinfoa, jos et ymmärtänyt: Jos joku löytää sinut pusikosta, älä huoli, saatat olla löytötavara! Jos et, niin soita poliisille. Joka tapauksessa: Ilmoita löydöstä! Muuten saat syyllisyyden mättömään sydämeesi. Ja se on paljon kamalampaa kuin epävarma jäätelömaku.

Saako löytöpalkkion, jos löytää pankkikortin?

Joo, siis pankkikortista voi saada löytöpalkkion, mutta se riippuu vähän.

• Pääjuttu on, että katot sen kortin takapuolen. Siellä pitäis olla merkintä löytöpalkkiosta.
• Jos on OP:n kortti ja siinä on maininta palkkiosta, niin ne maksaa 10 euroo jos palautat sen. Olikohan se nyt niin, että uusia kortteja niillä on ollu jo ties kuin kauan, muistaakseni kesästä 2021 lähtien.
• Ja ei vanhentuneista korteista makseta mitään. Se on vähän tyhmää, koska oon ite meinannu palauttaa, mut sit se olikin jo vanha ja en sit jaksanu.

Niin ja sit kannattaa muistaa, että se ei oo automaattista. Jos palautat kortin ilman että siinä lukee mitään, niin et saa mitään. Äh, en tiiä onko tästä mitään hyötyy, ehkä jollekin. Toivottavasti tajusit jotain tästä mun sekoilusta! Ehkä mun pitäis juoda kahvii.

Saako löytämänsä rahan pitää?

Keskiyö. Kysymys pyörii päässä. Saako löytämänsä rahan pitää? Miksi edes mietin tätä?

• Alle 20 euroa, sen kai saa pitää.
• Tai ehkä se riippuu. Siitä miltä tuntuu. Jos se on jonkun lapsen tipattoman taskusta pudonnut, silloin ei.

Poliisille voisi viedä. Mutta sitten ne saattaisivat vaan jäädä sinne. Unohtua. Lain mukaan ne kai palautetaan löytäjälle jos omistajaa ei löydy. Järjestelmä. Vähän kuin uskoisi johonkin korkeampaan voimaan. Miksi edes mietin tämmösiä? Väsyttää.

Mitä tehdä jos löytää käteistä?

Käteistä... Löytökäteistä. Se tuntuu vähän kuin unelta, kuin satumaiselta tuulahdukselta arjen keskellä. Kuvittelen itseni kävelemässä katuja, aurinko laskee, ja yhtäkkiä, siinä se on. Käteistä.

Mitä sitten?

Ensimmäinen ajatus on aina se, että joku on sen menettänyt, joku on ehkä epätoivoinen. On oikein yrittää palauttaa, on tärkeää.

• Jos löytämäni raha on niin paljon, että sen palauttaminen tuntuisi oikealta, veisin sen poliisin huomaan. He tietävät miten toimia.
• Tai ehkä yrittäisin etsiä ilmoitusta löytötavarasta lähialueelta, Facebook-ryhmistä. Joskus sattuma johdattaa oikeaan osoitteeseen.

Mutta entä jos...? Entä jos kukaan ei koskaan ilmesty lunastamaan rahoja? Entä jos se jää löytötavaratoimistoon, odottamaan, kunnes aika koittaa?

Toisaalta, jos löydän jotain sellaista, mitä ei saisi pitää, jotain vaarallista, jotain... kiellettyä. Silloin ei ole aikaa kysymyksille. Suoraan poliisille.

Olen aina tuntenut vetoa siihen, mikä on piilossa, mikä on kiellettyä. Mutta sydämessäni tiedän, että on parempi tehdä oikein, vaikka se sattuisi.