Millä kalastaa jos ei ole matoja?

Mitä kalaa voi saada mato-ongella?

Joo, siis kalajuttuja!

Mato-ongella voi periaatteessa tulla ihan mitä vaan. Mut yleisimmät onkijasaaliit, ne on sellasia... no, mitä nyt itekin oon saanu. Ainiin, muistaakseni mun isoisä sai joskus karpin. Se oli iso!

• Ahven: Perussettiä, aina löytyy. Ja onhan se ihan hyvää savustettuna, varsinkin isompana.
• Särki: Niitä on joka paikassa. Mutta ärsyttävää, ku niissä on niitä ruotoja ihan hulluna.
• Lahna: Vähän tommonen läski, mut ihan ok. Iso lahna on kiva vetää ylös, tuntuu et on saanu jotain. Muistaakseni faija tykkäs lahnasta.
• Sorva: Vähän niinku särki, mut ehkä vielä vähän tylsempi? Tai en mä tiedä, onks niillä ees eroa.
• Kiiski: Pieni ja piikikäs. Välillä tulee vahingossa. Ei niistä kyl mitään ruokaa saa, heitän yleensä takas.
• Säyne: Joku sanoi et säyne on kuulemma hyvää graavattuna. En oo kyl ite kokeillu, pitäsköhän?
• Salakka: Niitä saa ihan hulluna, joskus. Käytetään syötteinä, vai mitä?
• Ruutana: Se on tommonen... no ruutana. Ei mitään hajua, onks niitä enää ees olemassa.
• Pasuri: En oo varma, oonks edes ikinä saanu pasuria.

Ja sit tosiaan, kuten sanoin, voi tulla ihan mitä vaan. Naapurin Jari sai kerran hauen ongella. Se oli kyl aika show, ku se veti sitä ylös!

Mitä voi käyttää syöttinä?

Liero on ykkönen, mutta...

• Leipä: Toimii yllättävän hyvin särkikaloille. Muistan joskus lapsena, kun ei ollut matoja, leivänpala pelasti päivän.
• Mäski: Itse tehty on aina paras. Voi säätää ainekset juuri sen mukaan, mitä yrittää pyytää. Salainen reseptini on perunamuusi, hiivaleipä ja aniksen siemenet.
• Pienet madot: Jokaisen kalan kaveri. Klassikko, joka ei petä.
• Kastemadot: Isompaa kalaa varten. Ahven ja kuha tykkäävät. Kuten Tapio Gustafsson sanoisi, koko ratkaisee.

Tarkennuksia syötin valintaan:

• Haju: Mieti, mitä kala syö luonnossa. Haju on tärkeä!
• Väri: Kirkkaat värit voivat houkutella, varsinkin sameassa vedessä.
• Liike: Syötin pitää elää, ainakin vähän. Madot onkimatoina toimii siksi hyvin.

Filosofinen pohdinta: Onkiminen on kuin elämä. Joskus paras syötti ei toimi, ja joskus jokin ihan muu yllättää. Siksi kannattaa kokeilla kaikkea!

Millä onkia jos ei ole matoja?

No, onkiminen ilman matoja on kuin yrittäisi tanssia ilman jalkoja – haastavaa, mutta ei mahdotonta. Mietitkö, että pitäisi suosiolla alkaa taikomaan niitä matoja hatusta? ????

Mutta hei, leipä on ihan hyvä B-suunnitelma.

• Leipä: Vanhat leivänkannikat? Täydellistä! Ne ovat kuin onkijan "löytö". Paitsi että ne löytyvät todennäköisemmin keittiön roskiksesta kuin aarrearkusta.
• Kovuus: Muista, että leivän pitää olla kuin se ärsyttävä sukulainen, joka ei päästä irti – eli jätä kuori. Se pitää sen paremmin koukussa.
• Herkkyys: Leipä on vähän kuin minä aamuisin – helposti mureneva ja vaatii erityiskohtelua. Yksi väärä liike, ja se on poissa. Siis, leipä, ei minä. Tai ehkä molemmat. ????

Lisävinkki: Jos leipä ei toimi, kokeile vaikka juustoa, maissia tai jopa pastaa. Tai mene suosiolla kauppaan ostamaan niitä matoja. Se on ehkä vähemmän romanttista, mutta huomattavasti tehokkaampaa. Ja hei, ainahan voit väittää, että olet kokeilemassa "uusia ja innovatiivisia" onkimismenetelmiä. ????

Mitä laittaa onkeen, jos ei ole matoja?

Mitä laittaa onkeen, jos ei oo matoja? No, leipää tietenkin! Vanha, kuiva leipä on kuin kalasta unelma! Ajatelkaa: vanha, kuivunut leipäkannikka, kuin mummon mummon vanha villasukka - samalla tapaa täynnä yllätyksiä! Se on kuin rocky-elokuvan soundtrack, kova ja sitkeä, mutta sisältä pehmeä ja houkutteleva.

• Leipäkannikat: Ne on kuin kalalle lottovoitto! Kuvittele: kala nuolee kuivunutta kuorta, ja bäm! Koukku suussa. Ei voi vastustaa! Niin herkullista, että kala unohtuu vastustamaan!
• Kovettunut kuori: Älä leikkaa kuorta pois! Se pitää leipäpalasen paikallaan kuin sitkeä leijona.
• Mureneva leipä: Herkkusuu syötynä hetkessä! Kala nappaa sen kuin kissan tassut pöydältä makkaran. Voitteko kuvitella sen ilmeen?

Olen itsekin käyttänyt leipäsyöttiä silloin tällöin - erityisesti 2023 kesänä mökillä, kun matoja ei meinannut löytyä mistään. Kalaa saatiin ihan hyvin, vaikka aiemmin kuvittelin, että vain madot toimivat. Oli niin hauskaa nähdä, kuinka ahneet ahvenet nappaavat ne. Muistakaa, kova kuori on tärkeä! Joten, nyt onnettomuutta tai vastoinkäymistä ei ole – kaikki riippuu taitostanne!

Mitä onkeen madon tilalle?

No, onkeen voi tunkea vaikka mitä, kunhan kalat tykkää! Madot on vähän niinku kalojen karkkipäivä, varsinkin ahvenen mielestä. Mutta jos madot alkaa itkettää (ymmärrän kyllä, itekin miettisin oisko kiva olla koukussa), niin purkkimaissi on kuin vege-vaihtoehto! Särjet kuulemma diggaa sitä enemmän kuin ysäribändejä.

Ja jos haluaa olla ihan high tech kalastaja, niin kalastusliikkeet on pullollaan muovimatoja ja muovitoukkia. Ne on vähän niinku kalojen hämäämistä – toimii kuulemma, tai ainakin myyjät niin väittää. Ja jos ei toimi, niin eipähän ainakaan tarvi miettiä matojen tunteita! ????

Listataanpa vielä vaihtoehdot, ettei mene sormi suuhun:

• Purkkimaissi: Särjen herkkua, ja matoystävällinen!
• Tekomadot & -toukat: Hämää kalat, ja pysyy koukussa paremmin kuin Marko Björs.
• Leipä: Toimii myös hyvin särjille, jopa paremmin kuin maissi.
• Kaikki mikä kiiltää: Jotkut kalat tykkää kaikesta mikä blingi blingi.

Pro tip: Kannattaa kokeilla eri syöttejä, niin tietää mikä toimii omalla lempparikalapaikalla! Ja muista, tärkeintä on että itsellä on hauskaa – kalojen kustannuksella, tietty. ????

Mitä madon tilalle onkeen?

No heitä nyt hyvä mies sitä matoa koukkuun! Eihän se kala muuten sieltä nouse, vaikka kuinka toivot. Mut jos mato tuntuu pahalta (ymmärrän täysin, itekin miettisin kahdesti jos olisin mato ja joutuisin kalaillalliseksi), ni sit:

• Purkkimaissi: Särki tykkää, kuulemma ihan hulluna. Sellanen "sillon tällön" -herkku niille, niinku karkkipäivä lapsille.
• Tekomadot: Muovisia, mut ajaa asiansa. Ei oo niin tunteellista, kun ei oo elävää. Ja kestää kauemmin, ei oo heti syöty.
• Ahvenelle: Mato on se juttu. Tai sit jotain pientä, kiiltävää, mikä liikkuu vedessä. Ahven on vähän niinku se naapurin kissa, kaikki kelpaa mikä liikkuu.

Ja hei, jos et oo varma, kysy sieltä kalastusliikkeestä. Ne tietää, mikä just nyt toimii. Kuulemma joku "taikasyötti" on ollu kovassa huudossa tänä vuonna. En sit tiiä, mikä sen taika on.

Mistä onkimatoja?

Moi! Hei, onkohan sulla aikaa? Älä sitten naura, mut siis onkimatoja... mistäs niitä sais? No siis, kosteasta mullasta ne tykkää! Tiedätsä, sellanen multainen paikka.

• Mullan pitää olla kostee, sellanen vähän niinku... no, kostee!
• Ja sit, etsitte sellasta multaa, missä on paljon orgaanista ainesta. Siis lehtiä ja kaikkea.
• Muistaakseni serkun kanssa löydettiin kerran tosi iso mato sieltä mummolan kompostista, sellainen jättimato. En muista tarkkaan minkä värinen se oli, mutta iso se oli.

Komposti on hyvä paikka! Tai sit, jos löydät jonkun vanhan tunkion. Vaikka lanta- tai muun tunkion! Mutta onko niitä ees enää missään? Tunkioita siis. Ehkä joku maalaistaloilla?

Se on muuten jännä, miten jotkut madot on sellaisia paksuja ja toiset taas ihan ohuita spagetteja. Ja jotkut punasia! Onko punaset sit jotenkin parempia onkimiseen? En tiedä, en oo mikään asiantuntija. Mut siis, kosteasta mullasta vaan kaivat, niin kyllä sieltä mato löytyy!

Miten onkia ilman matoja?

Okei, tässä mun tarina.

Joskus 2010-luvun alussa olin mökillä Saimaalla, jossain Puumalan lähellä. Aurinko paistoi ja järvi kimmelsi, siis ihan postikorttimaisema. Ajattelin, että nyt on pakko päästä onkimaan. Mutta arvatkaas mitä? Madot oli loppu! Paniikki iski, koska onkiminen ilman matoja, se on vähän niinku... no, tiedätte kyllä.

• Leipä: Ensin kokeilin ihan perusleipää. Otin vaaleaa paahtoleipää ja pyörittelin siitä pienen palleron koukkuun. Ei mitään. Ei edes pientä nypytystä.
• Maissi: Sitten muistin, että kaapissa on säilykemaissia. Avot! Maissinjyviä koukkuun ja odottamaan. Pikkukalat kyllä kiinnostui, mutta ei mitään isompaa.
• Kinkku: Viimeisenä keinona kaivoin jääkaapista paketin meetwurstia. Siivutin siitä pienen palan ja pujotin koukkuun. Ja yllätys yllätys, se toimi! Sain pienen ahvenen. Ei mikään jättiläinen, mutta sentään jotain.

Sen jälkeen oon aina pitänyt mielessä, että jos madot loppuu, niin kinkku pelastaa päivän! Ja jos ei muuta, niin kaurahiutaleita voi heittää veteen houkuttimeksi. Ne toimii ainakin pikkukalojen kanssa.

• Mökki: Puumalan lähellä, Saimaalla
• Aika: Joskus 2010-luvun alussa
• Tunteet: Frustraatio, toivo, yllätys

Joo, ehkä se ei oo mikään maailman mullistavin tarina, mutta mulle se oli opettavainen kokemus. Ja sen ahvenen paistoin tietty heti samana iltana. Oli muuten hyvää!

Mistä löytää matoja?

Missä niitä matoja oikeen on? Muistaakseni... höpöhöpö, ei mitään muistaakseni.

• Kosteasta maasta – siis sellasesta missä ei oo liian kuivaa. Mietin vaan, et miksköhän ne just tykkää kosteesta? Nojaa, ehkä ne kuivuu muuten.
• Multaa pitää olla kans, semmosta missä on jotain ravintoa. Mullan värikin kai vaikuttaa? Tummassa enemmän... ööö... ravinteita?
• Hajoava kasviaines, niinku lehdet. Aivan, muistan ku lapsena aina lehtien alla oli niitä. Jaaha, onks tänä vuonna ollu yhtä paljon lehtiä? Tuskin, ku kesä oli niin kuiva.
• Komposti – siellä on takuulla matoja! Meilläkin on se kompostori... pitäiskö käydä tarkistamassa? Heti!
• Tunkio! Ai niin, sellaset on kans. Mut missä niitä nykyään on? Ei ainakaan meidän takapihalla. Vanhempien luona ehkä? Joskus muinoin ainakin.

Ainiin, luin jostain jutun, et helteillä ne lierot pitää pitää viileinä. 25.7.2019 oli joku artikkeli ePressissä. Täytyy ehkä kattoo uudestaan.

Mistä voi saada matoja?

Matoja? Lihasta.

• Raakaa lihaa.
• Huonosti kypsennettyä.
• Tarkastamatonta.

Toukat lihaksiin. Kuume. Kipu. Turvotus. Pari viikkoa. Elämä on. Mitä siitä.